Ero sivun ”Harjunpäänjoki” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p →Lähteet: viitteet + fix |
luokan vaihto |
||
| Rivi 54: | Rivi 54: | ||
[[Luokka:Suomen joet]] |
[[Luokka:Suomen joet]] |
||
[[Luokka: |
[[Luokka:Harjunpäänjoen vesistö]] |
||
[[Luokka:Ulvilan luonto]] |
[[Luokka:Ulvilan luonto]] |
||
[[Luokka:Kullaa]] |
[[Luokka:Kullaa]] |
||
Versio 21. marraskuuta 2014 kello 22.15
| Harjunpäänjoki | |
|---|---|
 |
|
| Alkulähde | Joutsijärvi, Ulvila |
| Laskupaikka | Kokemäenjoki, Pori |
| Maat |
 Suomi |
| Pituus | 34 km |
| Valuma-alue | 500 km² |
Harjunpäänjoki on Satakunnassa virtaava Kokemäenjoen sivujoki. Se alkaa Kullaan Joutsijärvestä ja laskee Kokemäenjokeen Porin Isojoenrannassa.
Yleistä
Harjunpäänjoki tunnetaan sen eri kohdissa neljällä eri nimellä. Joen yläosaa Kullaan kirkolle asti kutsutaan Joutsijoeksi, keskiosaa Kullaanjoeksi ja Kaasmarkunjoeksi sekä Kokemäenjokeen laskevaa viimestä osuutta Harjunpäänjoeksi tai Holminjoeksi. Kalataloudellisissa yhteyksissä puhutaan koko joesta yleensä vain Harjunpäänjokena.
Joutsijärven lisäksi jokeen laskee kaksi muuta suurempaa järveä. Palusjärvi laskee Kullaan Pyhäjärveen noin neljän kilometrin pituista Palusjokea pitkin ja sieltä edelleen vajaan kahden kilometrin mittaista Pyhäjärvenjokea myöten Harjunpäänjokeen.
Soistuneet Juupajärvi sekä Harjavallan Pitkäjärvi laskevat myös Harjunpäänjokeen parin kilometrin mittaista Juupajokea pitkin.
Virkistyskäyttö
Harjunpäänjoen valuma-alueella ei nykyään ole juurikaan teollisuutta, vaan sitä kuormittaa lähinnä maatalous. Tukinuittoa vesistössä harjoitettiin vuoteen 1957 saakka.
Joen lukuisat koskipaikat tekevät siitä suositun virkistyskalastajien keskuudessa. Se on myös ainoa osa Kokemäenjoen vesistössä, jonne mereltä nousevilla kaloilla on vapaa kulkuyhteys. Merkittäviä kalalajeja ovat muun muassa taimen, lohi ja vaellussiika. [1]
Kosket ja padot
Joessa on aikoinaan ollut 11 pienvesivoimalaitosta, mutta yksikään niistä ei ole enää toiminnassa. Nykyään Harjunpäänjoessa on seitsemän patoa ja yhdeksän koskea. Padoista viisi on varsinaisia säännöstelypatoja. Pudotusta Joutsijärvestä Kokemäenjokeen tulee yhteensä 44 metriä. Joutsijärven luusuassa sijaitsee pato, jolla säännöstellään järven korkeutta Porin kaupungin vedenottoa varten.
Merkittävimmät kosket Harjunpäänjoessa ovat Kaasmarkun Tehtaankosket sekä Solakoski ja Leineperin kosket.
Tehtaankosket ja Solakoski
Kolme Kaasmarkun kylän kohdalla olevaa koskea muodostavat yli kilometrin mittaisen koskijakson, jonka sillat ja suvantopaikat jakavat kolmeen osaan. Pudotuskorkeutta Tehtaankoskilla on 9,6 metriä. Kussakin koskenosassa on ollut vesimylly ja sahaustoimintaa ainakin 1700-luvulta lähtien. Keskimmäisessä koskessa ollut mylly on nykyään kunnostettuna.
Ylisen tehtaankosken rannalla toimi vuodesta 1862 lähtien Kaasmarkun verkatehdas. Se työllisti parhaimmillaan 160 työntekijää, mutta tuhoutui tulipalossa vuonna 1926. Tehdasalueella on vielä jäljellä joitakin raunioita sekä jokiuoman rakennettuja reunoja.
Solankoskessa sijaitsi Leineperin ruukin vuonna 1786 perustamia teollisuuslaitoksia. Paikalla on ollut muun muassa erilaisia pajoja sekä valssaamo. Nykyään koskessa on vielä jäljellä pato.
Leineperin kosket
Leineperissä on myös kolme erillistä koskea, Myllykoski, ruukin alueen Pajakoski sekä ylimpänä virtaava Emäntäkoulunkoski. Niiden putouskorkeus on yhteensä kahdeksan metriä.
Myllykoskella on pato, jonka yli kulkee kävelysilta. Pajakoski sijaitsee kulttuurihistoriallisesti arvokkaalla vuonna 1771 perustetulla Leineperin ruukkialueella. Paikalla on toiminut muun muassa masuuni sekä A. Ahlström Osakeyhtiön omistamat saha ja voimalaitos. Mikään niistä ei ole enää toiminnassa.
Joen ylitse kulkee Pajakosken kohdalla vanha holvattu kivisilta. Leineperin ruukki on nykyään merkittävä matkailukohde. Emäntäkoulunkoskessa on aikoinaan toiminut rautaruukki, saha sekä meijeri.
Lähteet
Viitteet
- ↑ Varsinais-Suomen ELY-keskus, Harjunpäänjoen alaosan kalataloudellinen kunnostus alkaa Viitattu 23.11.2012.