Ero sivun ”Pekka Kuusi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti korvasi luokan Suomalaiset sosiaalidemokraattiset poliitikot luokalla Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot
Rivi 45: Rivi 45:


{{OLETUSAAKKOSTUS:Kuusi, Pekka}}
{{OLETUSAAKKOSTUS:Kuusi, Pekka}}

[[Luokka:Alkon pääjohtajat]]
[[Luokka:Alkon pääjohtajat]]
[[Luokka:Suomalaiset sosiaalidemokraattiset poliitikot]]
[[Luokka:Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot]]
[[Luokka:Kansanedustajat]]
[[Luokka:Kansanedustajat]]
[[Luokka:Suomen ministerit]]
[[Luokka:Suomen ministerit]]

Versio 4. marraskuuta 2014 kello 13.00

Pekka Kuusi (9. heinäkuuta 1917 Helsinki25. toukokuuta 1989 Helsinki) oli Alkon pääjohtaja, tutkija ja yhteiskuntapoliitikko. Hänen pääjohtajakaudellaan aloitettiin kampanjointi viinan korvaamiseksi viinillä suomalaisessa alkoholikulttuurissa. Kuusen sosiaalipoliitikan keskeinen sanoma oli, että sosiaaliset tulonsiirrot tukivat talouskasvua.

Perhetausta

Kuusen vanhemmat olivat filosofian maisteri Aarne Juhana Kuusi (alkujaan Granfelt) ja Alli Maria Zidbäck. Hänen vanhempi veljensä oli kansanrunouden tutkija Matti Kuusi.

Opinnot

Kuusi pääsi ylioppilaaksi 1935. 1930-luvulla Kuusi toimi Sinimustien lausuntakuoron johtajana. Hän kuului jäsenenä myös Akateemiseen Karjala-Seuraan. Pekka Kuusi suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1945 ja väitteli valtiotieteen tohtoriksi 1956.

Ura Alkossa

Sodan jälkeen hän aloitti työt raittiusliikkeessä, josta hän siirtyi Alkon palvelukseen 1946 ja päätyi 1971 yhtiön pääjohtajaksi. Hän oli jo 1960-luvulta alkaen keskeinen vaikuttaja kansallisessa alkoholipolitiikassa. Kuusi toimi Alkossa yleistarkastajana 19461949, sosiaalihallinnollisen toimen apulaisjohtajana 19491950, liikehallinnollisen toimen apulaisjohtajana ja johtokunnan varajäsenenä 19501952, johtokunnan jäsenenä ja jakelutoimen johtajana 19521971, johtokunnan varapuheenjohtajana ja pääjohtajan varamiehenä 19691971 sekä johtokunnan puheenjohtajana ja pääjohtajana vuodesta 1972.

Muu työura

Kuusi oli myös Alkoholipolitiikka-lehden päätoimittaja 19491971 ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan dosentti vuodesta 1962.

Kansanedustajana ja ministerinä

Vuonna 1966 hänet valittiin SDP:n kansanedustajaksi ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi. Kuusi oli kansanedustajana vuoteen 1970 saakka. Hän toimi myöhemmin myös sosiaaliministerinä Karjalaisen II hallituksessa maalis–lokakuussa 1971.

Teoksia

  • Kuorolausuntaopas. Raittiuden ystävät, Helsinki 1940 2. p. 1945
  • Suomen viinapulma gallup-tutkimuksen valossa. Aikamme kysymyksiä 14. Otava 1948
  • Väkijuomakysymys. Otava 1952
  • Alkoholijuomien käyttö maaseudulla : kokeellinen tutkimus alkoholijuomien käytöstä eräissä maalaiskunnissa ja kauppaloissa, väitöskirja. Helsingin yliopisto 1956
  • Voidaanko sosiaalimenojamme supistaa: sosiaalipoliittisen yhdistyksen kokouksessa 15. 10. 1957 pidetty esitelmä ja siihen liittyneet puheenvuorot. Helsingin yliopisto, Sosiaalipolitiikan laitos 1958
  • 60-luvun sosiaalipolitiikka (piirrokset V. Helle). Sosiaalipoliittisen yhdistyksen julkaisuja 6. WSOY 1961 2. p. 1961, 3. p. 1962, 4. p. 1963, 5. p. 1968
  • Miten jatkamme Paasikiven-Kekkosen linjaa. WSOY 1977
  • Tämä ihmisen maailma. Kuvittanut Urpo Huhtanen. 5. painos 1983. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1982. ISBN 951-0-11440-5.
  • Ihmisen eloonjäämisoppi: pieni alkeiskirja, toimittaneet Aulis Aarnio ym. WSOY 1991

Kirjallisuutta

  • Tuomioja, Erkki: Pekka Kuusi: Alkoholipoliitikko, sosiaalipoliitikko, ihmiskuntapoliitikko. Väitöskirja: Helsingin yliopisto. Tammi, 1996. ISBN 951-31-0903-8.

Aiheesta muualla

Edeltäjä:
Anna-Liisa Tiekso
Suomen sosiaali- ja terveysministeri
1971
Seuraaja:
Alli Lahtinen
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.