Ero sivun ”Jean Racine” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Thi (keskustelu | muokkaukset) pEi muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 6: | Rivi 6: | ||
Racine syntyi keskiluokkaiseen porvarisperheeseen, mutta hän jäi orvoksi jo hyvin varhaisella iällä ja hän sijoittui isovanhempiensa ja myöhemmin tätinsä luokse. Täti oli nunnana Port-Royalessa ja siellä Racine sai kasvatuksen [[jansenismi|jansenistisiin]] aatteisiin. Hän pyrki aluksi sopeuttamaan kirjalliset halunsa kirkolliseen uraan. Hän kirjoitti oodin ''Seinen nymfi'' (La Nymphe de la Seine) vuonna 1660, kuten myös useita näytelmiä, joita hän ei onnistunut saamaan esitetyiksi näyttämöllä. |
Racine syntyi keskiluokkaiseen porvarisperheeseen, mutta hän jäi orvoksi jo hyvin varhaisella iällä ja hän sijoittui isovanhempiensa ja myöhemmin tätinsä luokse. Täti oli nunnana Port-Royalessa ja siellä Racine sai kasvatuksen [[jansenismi|jansenistisiin]] aatteisiin. Hän pyrki aluksi sopeuttamaan kirjalliset halunsa kirkolliseen uraan. Hän kirjoitti oodin ''Seinen nymfi'' (La Nymphe de la Seine) vuonna 1660, kuten myös useita näytelmiä, joita hän ei onnistunut saamaan esitetyiksi näyttämöllä. |
||
Lopulta Racine valitsi kokonaan kirjallisuudelle omistautumisen. Vuonna 1662 hän sai kuninkaalta eläkkeensä oodiensa ''la Convalescence du Roi'' ja ''La Renommée aux Muses'' ansiosta. Hän sai vihdoinkin näytelmänsä ''La Thébaïde'' esitetyksi vuonna 1664 [[Molière]]n |
Lopulta Racine valitsi kokonaan kirjallisuudelle omistautumisen. Vuonna 1662 hän sai kuninkaalta eläkkeensä oodiensa ''la Convalescence du Roi'' ja ''La Renommée aux Muses'' ansiosta. Hän sai vihdoinkin näytelmänsä ''La Thébaïde'' esitetyksi vuonna 1664, ja sen esitti [[Molière]]n teatteriseurue. Vuonna 1665 sama ryhmä esitti [[Aleksanteri Suuri|''Aleksanteri Suuren'']] (''Alexandre le Grand''). |
||
Näytelmän ''Andromaque'' (1667) menestys takasi hänen arvostuksensa. ''Plaideurs'' (1668) komedian jälkeen hän palasi lopullisesti kirjoittamaan tragedioita. ja kirjoittaa tämän jälkeen näytelmät: ''Britannicus'' (1669), ''Bérénice'' (1670), ''Bajazet'' (1672), ''Mithridate'' (1673), ''Iphigénie'' (1674) ja ''Phèdre'' (1677). |
Näytelmän ''Andromaque'' (1667) menestys takasi hänen arvostuksensa. ''Plaideurs'' (1668) komedian jälkeen hän palasi lopullisesti kirjoittamaan tragedioita. ja kirjoittaa tämän jälkeen näytelmät: ''Britannicus'' (1669), ''Bérénice'' (1670), ''Bajazet'' (1672), ''Mithridate'' (1673), ''Iphigénie'' (1674) ja ''Phèdre'' (1677). |
||
Racine valittiin [[Ranskan akatemia]]an, sen tuolille numero 13. Hänet nimitettiin kuninkaan historioitsijaksi ja tällöin hän luopui teatterista. Hän kirjoitti kuitenkin vielä, rouva de Maintenonin pyynnöstä, Saint-Cyrin oppilaille raamatulliset tragediat: ''Esther'' (1689) ja ''Athalie'' (1691). |
Racine valittiin [[Ranskan akatemia]]an, sen tuolille numero 13. Hänet nimitettiin kuninkaan historioitsijaksi, ja tällöin hän luopui teatterista. Hän kirjoitti kuitenkin vielä, rouva de Maintenonin pyynnöstä, Saint-Cyrin oppilaille raamatulliset tragediat: ''Esther'' (1689) ja ''Athalie'' (1691). |
||
Huolimatta jansenisteihin kohdistuneesta vainosta |
Huolimatta jansenisteihin kohdistuneesta vainosta Racine solmi uudelleen suhteet heihin lyhyen suhteiden poikkiolon jälkeen. Hän myös kirjoitti liikkeen historian ''Abrégé de l'Histoire de Port-Royal'', joka ilmestyi postuumina Racinen kuoleman jälkeen. |
||
==Teokset== |
==Teokset== |
||
Rivi 32: | Rivi 32: | ||
*''Athalie', 1691 |
*''Athalie', 1691 |
||
== |
=== Suomennokset === |
||
* ''Phaidra'' : 5-näytöksinen runomittainen murhenäytelmä, suomentanut Eino Leino. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1907. Sarja: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 111, ISSN 0355-1768 |
|||
* {{Kirjaviite | Tekijä= |
* {{Kirjaviite | Tekijä=Jean Racine | Nimeke=Faidra: Viisinäytöksinen murhenäytelmä | Selite=(Phèdre, 1677.) Suomentaja= Aale Tynni | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1986 | Tunniste=ISBN 951-0-13909-2}} |
||
* Britannicus, suom. Mauno Manninen. Intimiteatteri, 1952. |
|||
==Aiheesta muualla== |
==Aiheesta muualla== |
||
Rivi 40: | Rivi 42: | ||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
*Georges Forestier chez Gallimard.ISBN : 2070755290 |
*Georges Forestier chez Gallimard.ISBN : 2070755290 |
||
*W.H. Lewis, The Splendid Century: Life in the France of Louix XIV. William Sloane Associates, 1953. |
*W. H. Lewis, The Splendid Century: Life in the France of Louix XIV. William Sloane Associates, 1953. |
||
{{AAKKOSTUS:Racine, Jean}} |
{{AAKKOSTUS:Racine, Jean}} |
Versio 3. marraskuuta 2014 kello 20.53
Jean Baptiste Racine (21. joulukuuta 1639 La Ferte-Milon – 21. huhtikuuta 1699 Pariisi) oli ranskalainen traaginen näytelmäkirjailija. Häntä pidetään Pierre Corneillen kanssa suurena ranskalaisen tragedian klassikkona.
Elämänvaiheet
Racine syntyi keskiluokkaiseen porvarisperheeseen, mutta hän jäi orvoksi jo hyvin varhaisella iällä ja hän sijoittui isovanhempiensa ja myöhemmin tätinsä luokse. Täti oli nunnana Port-Royalessa ja siellä Racine sai kasvatuksen jansenistisiin aatteisiin. Hän pyrki aluksi sopeuttamaan kirjalliset halunsa kirkolliseen uraan. Hän kirjoitti oodin Seinen nymfi (La Nymphe de la Seine) vuonna 1660, kuten myös useita näytelmiä, joita hän ei onnistunut saamaan esitetyiksi näyttämöllä.
Lopulta Racine valitsi kokonaan kirjallisuudelle omistautumisen. Vuonna 1662 hän sai kuninkaalta eläkkeensä oodiensa la Convalescence du Roi ja La Renommée aux Muses ansiosta. Hän sai vihdoinkin näytelmänsä La Thébaïde esitetyksi vuonna 1664, ja sen esitti Molièren teatteriseurue. Vuonna 1665 sama ryhmä esitti Aleksanteri Suuren (Alexandre le Grand).
Näytelmän Andromaque (1667) menestys takasi hänen arvostuksensa. Plaideurs (1668) komedian jälkeen hän palasi lopullisesti kirjoittamaan tragedioita. ja kirjoittaa tämän jälkeen näytelmät: Britannicus (1669), Bérénice (1670), Bajazet (1672), Mithridate (1673), Iphigénie (1674) ja Phèdre (1677).
Racine valittiin Ranskan akatemiaan, sen tuolille numero 13. Hänet nimitettiin kuninkaan historioitsijaksi, ja tällöin hän luopui teatterista. Hän kirjoitti kuitenkin vielä, rouva de Maintenonin pyynnöstä, Saint-Cyrin oppilaille raamatulliset tragediat: Esther (1689) ja Athalie (1691).
Huolimatta jansenisteihin kohdistuneesta vainosta Racine solmi uudelleen suhteet heihin lyhyen suhteiden poikkiolon jälkeen. Hän myös kirjoitti liikkeen historian Abrégé de l'Histoire de Port-Royal, joka ilmestyi postuumina Racinen kuoleman jälkeen.
Teokset
- Ode sur la convalescene du roi, 1663
- La renommée aux muses, 1663
- La thebaïde, ou les frères ennemis, 1664
- Alexandre le grand, 1665
- Andromaque, 1667
- Les plaideurs, 1668
- Britannicus, 1669
- Bérénice, 1670
- Bajazet, 1672
- Mithridate, 1673
- Iphigénie, 1674
- Phèdre, 1677
- Œuvres, 1679
- Esther, 1689
- Athalie', 1691
Suomennokset
- Phaidra : 5-näytöksinen runomittainen murhenäytelmä, suomentanut Eino Leino. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1907. Sarja: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 111, ISSN 0355-1768
- Jean Racine: Faidra: Viisinäytöksinen murhenäytelmä. (Phèdre, 1677.) Suomentaja= Aale Tynni. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1986. ISBN 951-0-13909-2.
- Britannicus, suom. Mauno Manninen. Intimiteatteri, 1952.
Aiheesta muualla
- Elämäkerta. (ranskaksi)
Lähteet
- Georges Forestier chez Gallimard.ISBN : 2070755290
- W. H. Lewis, The Splendid Century: Life in the France of Louix XIV. William Sloane Associates, 1953.