Ero sivun ”PlayStation” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Kumottu muokkaus 14398993, jonka teki Osbournehutch (keskustelu) |
p Käyttäjän 91.152.116.158 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Osbournehutch tekemään versioon. |
||
Rivi 117: | Rivi 117: | ||
[[Luokka:Sonyn pelikonsolit]] |
[[Luokka:Sonyn pelikonsolit]] |
||
Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. |
Versio 26. lokakuuta 2014 kello 00.09
PlayStation | |
---|---|
[[Tiedosto:|200px|]] | |
[[Tiedosto:|250px|]] | |
Kehittäjä | Sony |
Sukupolvi | 5. sukupolvi |
Julkaisu |
JP 3. joulukuuta 1994 NA 9. syyskuuta 1995 EU 29. syyskuuta 1995 |
Valmistusmaa | Japani |
Laitteisto | 33,8688 MHz:n MIPS R3000 -suoritin, 2 Mt keskusmuistia |
Tallennusväline | CD |
Lisälaitteet | Muistikortti, 10 tuuman nestekidenäyttö PSone-malliin. |
Pelit | Luettelo PlayStation-peleistä |
Seuraaja | PlayStation 2 |
Kotisivut | www.playstation.com |
Lisää videopeliartikkeleitaVideopelien teemasivulla |
PlayStation (jap. プレイステーション, Virallisesti lyhennettynä PS, joskus myös PSX, PS1 tai PSone) on Sonyn kehittämä 32-bittinen viidennen sukupolven pelikonsoli. PlayStationin nimi sen kehitysvaiheessa oli PSX. PlayStation julkaistiin Japanissa 3. joulukuuta 1994, Yhdysvalloissa 9. syyskuuta 1995 ja Euroopassa 29. syyskuuta 1995. PlayStationia on myyty yli 100 miljoonaa ja sen pelejä lähes miljardi kappaletta. Konsolin valmistus lopetettiin 23. maaliskuuta 2006, yksitoista vuotta julkaisunsa jälkeen.
PlayStationia seurasivat PlayStation 2 (2000), PlayStation 3 (2006) ja PlayStation 4 (2013).
Historia
Kehitys
PlayStationin alkujuuret ulottuvat vuoteen 1988 asti. Nintendo oli yrittänyt käyttää levyketeknologiaa Famicomin kanssa, mutta sen kanssa oli ongelmia. Magneettiset levykkeet osoittautuivat huonosti kestäviksi ja niitä saattoi kopioida helposti. Niinpä Nintendo oli heti kiinnostunut, kun Sonyn ja Philipsin kehittelemän CDROM/XA:n määrittelyt julkaistiin. Tämä CD-ROMin laajennettu formaatti yhdisti äänen, kuvan ja tietokonedatan sekä mahdollisti niiden käytön samanaikaisesti. Nintendo lähestyi Sonya kehittääkseen SNESiin CD-ROM-laajennuksen, jota silloin kutsuttiin nimellä ”SNES-CD”. Sopimus syntyi ja työt alkoivat.
Sony suunnitteli myös toisen Sony-merkkisen konsolin kehittämistä, joka olisi Nintendon kanssa yhteensopiva mutta myös paremmin kodin viihdekeskukseksi sopiva. Uusi konsoli käyttäisi sekä SNESin moduuleita että uutta CD-formaattia, jonka Sony suunnittelisi. Tätä formaattia käytettäisiin myös SNES-CD-levyissä, mikä vahvistaisi Sonyn hallitsevaa asemaa Nintendon johtavasta asemasta huolimatta videopelimarkkinoilla.
SNES-CD oli tarkoitus esitellä kesäkuussa 1991 Computer Electronics Show’ssa. Nintendon Hiroshi Yamauchi huomasi, että Nintendon ja Sonyn alkuperäinen sopimus vuodelta 1988 takasi Sonylle täydellisen kontrollin SNES-CD-formaatilla julkaistuihin peleihin. Hän raivostui ja totesi sopimuksen olevan täysin mahdoton; samalla hän peruutti salassa kaikki Nintendon ja Sonyn SNES-CD-suunnitelmat. Niinpä CES:sa ei juhlittu yhteistyösopimusta, vaan Nintendon puheenjohtaja Howard Lincoln astui lavalle ja paljasti, että he tekivät nyt yhteistyötä Philipsin kanssa. Kaikki Nintendon ja Sonyn kanssa aikaansaatu työ hylättäisiin. Lincoln ja Minoru Arakawa olivat Sonyn tietämättä lentäneet Eurooppaan Philipsin päämajaan ja muodostaneet toisenlaisen allianssin, jossa Nintendolla olisi parempi lisenssi Philipsin valmistamiin laitteisiin.
Nintendon ilmoitus oli järisyttävä. Se oli yllätys messuvieraille (Sony oli juuri edellisenä yönä esitellyt yhteistyöprojektia nimellä ”Play Station”), ja japanilainen yleisö piti sitä petoksena: japanilaisessa bisneskulttuurissa oli ennenkuulumatonta, että japanilainen yhtiö hylkäisi maanmiehensä ja lähtisi eurooppalaisten kelkkaan.
Yhteistyöprojektin kaaduttua Sony harkitsi ensin tutkimusprojektin keskeyttämistä, mutta päätti lopulta hyödyntää jo tehtyä työtä ja viimeistellä tuotteen valmiiksi konsoliksi. Tällöin Nintendo jätti haasteen, jonka mukaan Nintendolla oli oikeudet nimeen ja julkaisu tulisi estää. Tuomari ratkaisi lopulta asian Sonyn hyväksi. Lokakuussa 1991 viimein valmistettiin ”Sony Play Stationin” ensimmäiset versiot. Arvioiden mukaan näitä laitteita tehtiin ainoastaan noin 200 kappaletta. Vuoden 1992 lopussa Nintendo ja Sony pääsivät sopimukseen, jonka mukaan Sony Play Station tukisi SNES:in pelejä.
Tässä vaiheessa Sony kuitenkin huomasi, että SNES:in teknologia alkoi vanhentua ja uuden sukupolven pelikoneet olivat pian tulossa. Niinpä se suunnitteli Play Stationin kokonaan uudestaan vuoden 1993 alusta alkaen, minkä yhteydessä SNES-tuki pudotettiin ja nimestä poistettiin välilyönti. Sony ennusti aivan oikein, että peligrafiikan tulevaisuus olisi spritejen sijaan polygoneissa, ja PlayStationista tuli ensimmäinen pelikonsoli, joka oli suunniteltu aitoa 3D-grafiikkaa varten.[1]
PlayStation on eräs peliteollisuuden historian pitkäikäisimmistä tuotteista; laitetta valmistettiin yli 11 vuoden ajan. Sony ilmoitti 23. maaliskuuta 2006 lopettavansa PlayStation One -yksiköiden valmistamisen.
Myynti
18. toukokuuta 2004 mennessä Sony oli myynyt maailmanlaajuisesti 100 miljoonaa PlayStation- ja PSone-konsolia. Maaliskuussa 2005 tarjolla oli 7 743 eri ohjelmistoa, joita oli myyty yhteensä 959 miljoonaa kappaletta. PlayStationin logon suunnitteli Manabu Sakamoto, joka suunnitteli logot myös Sonyn VAIO-tuotteisiin.
Tunnetuimpia PlayStation-pelejä
Konsoli oli erittäin suosittu ja synnytti niin sanotun ”pleikkarisukupolven”. PlayStationin tunnetuimpia pelejä olivat Tomb Raider, Final Fantasy VII, Resident Evil, Tekken, Ridge Racer, WipEout, Gran Turismo, Crash Bandicoot, Spyro sekä Metal Gear Solid.
Muut versiot
Ensimmäinen uusi versio oli varhain 1996 tehty päivitys, jossa pyrittiin vähentämään ylikuumenemisesta aiheutuvia ongelmia. Useat pelaajat olivat valittaneet videopätkien nykivän sekä konsolista kuuluvan tikittävää ääntä. Ongelmaan näytti tepsivän konsolin kääntäminen ylösalaisin tai sivuttain, vaikka eräät pelaajat tyytyivät iskemään konsolin kantta. Tämä ongelma periytyi sittemmin ensimmäisen sukupolven PlayStation 2:een.
Sony ei muuttanut konsolin teknisiä ominaisuuksia tai ulkonäköä, mutta poisti japanilaisesta versiosta jääneet RCA-portit. Samalla poistettiin myös rinnakkaisportti kustannussyistä, ja yhtiö paransi hieman laseryksikön kokoamismenetelmää.
Sony valmisti alkuperäisestä konsolista uudelleen suunnitellun version, joka mahtui pienempään ja ergonomisempaan koteloon (eli käytännössä slim-versio). Uuden laitteen nimeksi tuli PSone, ja se esiteltiin syyskuussa 2000.
PlayStationin ominaisuuksia voi laajentaa asentamalla siihen mod-piirin. Tällöin on mahdollista pelata muista maista tuotuja pelejä sekä pelejä, jotka eivät ole saaneet Sonyn virallista hyväksyntää. Myös piraattipelien pelaaminen onnistuu tällaisella piirillä.
Tekniset ominaisuudet
Pääprosessori
MIPS R3000A -yhteensopiva (R3051) 32-bittinen RISC-piiri, joka toimii 33,8688 MHz:n nopeudella
LSI Logic Corp. valmistaa piiriä SGI:lta lisensoidulla teknologialla.
Ominaisuuksia:
- Laskentateho: 30 MIPS
- Väylän kaistanleveys: 132 Mbit/s
- Käskyvälimuisti: 4 kt
- Datavälimuisti: 1 kt
Geometrinen yksikkö
Tämä osa sijaitsee pääprosessorin sisällä ja tarjoaa koneelle 3D-grafiikassa tarvittavat vektorilaskentakäskyt.
Ominaisuuksia:
- Laskentateho: 66 MIPS
- 360 000 täytettyä polygonia sekunnissa
- 180 000 tekstuurimapattua ja valaistua polygonia sekunnissa
Datanpurkamisyksikkö
Tämä keskusyksikön sisällä oleva piiri hoitaa kuvien ja videoiden purkamisen.
Grafiikkayksikkö
Tämä keskusyksiköstä erillinen piiri hoitaa 2D-grafiikan (mukaan lukien 2D-muotoon muunnettujen 3D-polygonien) piirtämisen.
Ominaisuuksia:
- 16,7 miljoonaa väriä
- Resoluutio välillä 256×224 ja 640×480
- 4000 8×8-kokoista spriteä spritekohtaisella skaalauksella ja rotaatiolla
- Parallaksivieritys
- Tasa- ja gourad-varjostus sekä teksturointi
Ääniyksikkö
- 24 kanavaa 44,1 kilohertsin näytteenottotaajuudella
Muisti
- 2 megatavua RAM-muistia
- 1 megatavu videomuistia
- 512 kilotavua äänimuistia
- 512 kilotavua käyttöjärjestelmän ROM-muistia
CD-ROM-asema
- Kaksinkertainen nopeus (maksimissaan 300 kt/s)
Katso myös
Viitteet
- ↑ The Video Game Critic's Console Reviews The Video Game Critic (englanniksi)