Ero sivun ”Temperamaalaus” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Styroks (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
20 331 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
väliotsikot
Rivi 1: Rivi 1:
{{korjattava/väliotsikot}}
[[Kuva:Antonio_del_Pollaiolo_-_Ercole_e_l'Idra_e_Ercole_e_Anteo_-_Google_Art_Project.jpg|thumb|220px|[[Antonio Pollaiuolo]]n temperamaalaus puulle vuodelta [[1475]].]]
[[Kuva:Antonio_del_Pollaiolo_-_Ercole_e_l'Idra_e_Ercole_e_Anteo_-_Google_Art_Project.jpg|thumb|220px|[[Antonio Pollaiuolo]]n temperamaalaus puulle vuodelta [[1475]].]]
[[Kuva:Meister Francke 001.jpg|thumb|220px|[[Mestari Francke]]: Takaa-ajo ja paimenen petos [[Pyhän Barbaran alttarikaappi|Barbara-alttarista]]. Temperamaalaus puulle, temperan ohella [[lehtikulta]]a. [[1410]], Kansallismuseo Helsinki.]]
[[Kuva:Meister Francke 001.jpg|thumb|220px|[[Mestari Francke]]: Takaa-ajo ja paimenen petos [[Pyhän Barbaran alttarikaappi|Barbara-alttarista]]. Temperamaalaus puulle, temperan ohella [[lehtikulta]]a. [[1410]], Kansallismuseo Helsinki.]]
'''Temperamaalaus''' on maalaus, jossa värien sideaineena on munankeltuainen tai [[kaseiini]]. Sana ''tempera'' tulee latinan sanasta temperare, joka tarkoittaa sekoittamista. Tempera on alun perin tarkoittanut kaikkia sideaineita, sittemmin nimenomaan munatemperaa.<ref name="Akke Kumlien">Akke Kumlien: Taidemaalauksen käsikirja, s. 143. WSOY, 1962. Suomentanut Onni Oja</ref>
'''Temperamaalaus''' on maalaus, jossa värien sideaineena on munankeltuainen tai [[kaseiini]]. Sana ''tempera'' tulee latinan sanasta temperare, joka tarkoittaa sekoittamista. Tempera on alun perin tarkoittanut kaikkia sideaineita, sittemmin nimenomaan munatemperaa.<ref name="Akke Kumlien">Akke Kumlien: Taidemaalauksen käsikirja, s. 143. WSOY, 1962. Suomentanut Onni Oja</ref>
== Historia ==
Temperavärit kehitettiin luultavasti antiikin aikana, ja keskiajalla niistä tuli yleisemmin käytettyjä värejä. Renessanssimaalauksista esimerkiksi [[Sandro Botticelli]]n maalaus [[Venus ja Mars]] [[National Gallery]]ssä on maalattu lukuisilla päällekkäisillä temperakerroksilla.<ref name="Taiteen Pikkujättiläinen">Taiteen pikkujättiläinen, s. 742-743. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X</ref> Tempera soveltuu erityisesti kovalle pohjalle kuten puulle maalaamiseen. Temperaan ja etenkin rasvaiseen temperaan pohjautuneet [[öljyväri]]t syrjäyttivät temperan 1500-luvulla. Temperalla maalaaminen tuli kuitenkin uudestaan muotiin 1800-luvun lopulla. Myös 1990-luvulla ja 2000-luvulla munatempera on kokenut aika ajoin pieniä renessansseja.<ref name="Taiteen Pikkujättiläinen">Taiteen pikkujättiläinen, s. 742-743. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X</ref>
Temperavärit kehitettiin luultavasti antiikin aikana, ja keskiajalla niistä tuli yleisemmin käytettyjä värejä. Renessanssimaalauksista esimerkiksi [[Sandro Botticelli]]n maalaus [[Venus ja Mars]] [[National Gallery]]ssä on maalattu lukuisilla päällekkäisillä temperakerroksilla.<ref name="Taiteen Pikkujättiläinen">Taiteen pikkujättiläinen, s. 742-743. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X</ref> Temperaan ja etenkin rasvaiseen temperaan pohjautuneet [[öljyväri]]t syrjäyttivät temperan 1500-luvulla. Temperalla maalaaminen tuli kuitenkin uudestaan muotiin 1800-luvun lopulla. Myös 1990-luvulla ja 2000-luvulla munatempera on kokenut aika ajoin pieniä renessansseja.<ref name="Taiteen Pikkujättiläinen">Taiteen pikkujättiläinen, s. 742-743. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X</ref>


== Ominaisuudet ==
Temperaa on kahta päälaatua: kananmunaan perustuva ja [[kaseiini]]in eli [[maito|maidon]] juustoaineeseen perustuva tempera. Kaseiinitempera on näistä kahdesta tarttuvampi ja lujempi sidosaine, mutta sen käyttäminen tapahtuu vesihauteessa lämmitettynä. Jäähdyttyään kaseiinitempera kovettuu ja sen sanotaan tarttuvan niin lujasti, että sillä voidaan irrottaa vanhempia maalikerroksia{{selvennä}} esimerkiksi rappauksesta.
Temperaa on kahta päälaatua: kananmunaan perustuva ja [[kaseiini]]in eli [[maito|maidon]] juustoaineeseen perustuva tempera. Kaseiinitempera on näistä kahdesta tarttuvampi ja lujempi sidosaine, mutta sen käyttäminen tapahtuu vesihauteessa lämmitettynä. Jäähdyttyään kaseiinitempera kovettuu ja sen sanotaan tarttuvan niin lujasti, että sillä voidaan irrottaa vanhempia maalikerroksia{{selvennä}} esimerkiksi rappauksesta.


Lisäksi tempera voi olla laihaa tai rasvaista. Laihassa temperassa on sideaineen ohella vain liima-ainetta (esimerkiksi munaa), rasvaisessa on mukana kuivuvaa öljyä. Rasvainen emulsio on liuos, johon tarvitaan vettä, öljyä ja liima-ainetta emulgaattoriksi. Emulsio voi sisältää myös öljyä, hartsiliuosta tai vahaa. Joskus siihen lisätään ranskalaista tärpättiä säilyvyyden vuoksi, tai hunajaa värin koostumuksen parantamiseksi.<ref name="Akke Kumlien">Akke Kumlien: Taidemaalauksen käsikirja, s. 143. WSOY, 1962. Suomentanut Onni Oja</ref> Kananmunan [[albumiini]] emulgoi öljyn samaan tapaan kuin [[majoneesi]]a tehtäessä. Munatemperan sideaineeseen käytetään tavallisesti 1 osa munaa (keltuainen+valkuainen{{lähde}}), 1 osa keitettyä pellavaöljyä (vernissa), 1 osa vettä. Osien lämpötilan on oltava sama. Ensin sekoitetaan muna ja vernissa, sitten lisätään vesi. Väriaineet (pigmentit) lisätään viimeiseksi.<ref> Vogel, Christian: Maalaamme temperalla - seinät - huonekalut - käyttöesineet. ISBN 951-873-790-8)</ref>
Lisäksi tempera voi olla laihaa tai rasvaista. Laihassa temperassa on sideaineen ohella vain liima-ainetta (esimerkiksi munaa), rasvaisessa on mukana kuivuvaa öljyä. Rasvainen emulsio on liuos, johon tarvitaan vettä, öljyä ja liima-ainetta emulgaattoriksi. Emulsio voi sisältää myös öljyä, hartsiliuosta tai vahaa. Joskus siihen lisätään ranskalaista tärpättiä säilyvyyden vuoksi, tai hunajaa värin koostumuksen parantamiseksi.<ref name="Akke Kumlien">Akke Kumlien: Taidemaalauksen käsikirja, s. 143. WSOY, 1962. Suomentanut Onni Oja</ref> Kananmunan [[albumiini]] emulgoi öljyn samaan tapaan kuin [[majoneesi]]a tehtäessä. Munatemperan sideaineeseen käytetään tavallisesti 1 osa munaa (keltuainen+valkuainen{{lähde}}), 1 osa keitettyä pellavaöljyä (vernissa), 1 osa vettä. Osien lämpötilan on oltava sama. Ensin sekoitetaan muna ja vernissa, sitten lisätään vesi. Väriaineet (pigmentit) lisätään viimeiseksi.<ref> Vogel, Christian: Maalaamme temperalla - seinät - huonekalut - käyttöesineet. ISBN 951-873-790-8)</ref>

== Käyttö ==
⚫
Tempera soveltuu erityisesti kovalle pohjalle kuten puulle maalaamiseen. Temperamaalit soveltuvat taidemaalauksen lisäksi laajasti rakennuksien ja huonekalujen pinnoiksi.<ref>Kevät toi maalarin, perinteinen ulkomaalaus, Panu Kaila, Jyväskylä 2000</ref><ref>Talotohtori, Panu Kaila, Porvoo 2000, s 610-612.</ref>


Kuivuttuaan tempera-sidosaine muuttuu veteen tai öljyyn liukenemattomaksi. Temperaväri kuivuu nopeasti. Ilman [[vernissa]]a värit ovat himmeitä ja hennon pastellisävyisiä, mutta vernissa antaa väreille kiiltoa ja syvyyttä.
Kuivuttuaan tempera-sidosaine muuttuu veteen tai öljyyn liukenemattomaksi. Temperaväri kuivuu nopeasti. Ilman [[vernissa]]a värit ovat himmeitä ja hennon pastellisävyisiä, mutta vernissa antaa väreille kiiltoa ja syvyyttä.

Temperavärejä käytetään tyypillisesti [[Laseeraus|läpikuultavina kerroksina]]. Silloin voidaan ensin luoda [[Kompositio (kuvataide)|sommittelu]] ja [[piirustus]], seuraavaksi valot ja varjot ja vasta lopuksi lisätä kerros jossa on paikalliset värisävyt.
Temperavärejä käytetään tyypillisesti [[Laseeraus|läpikuultavina kerroksina]]. Silloin voidaan ensin luoda [[Kompositio (kuvataide)|sommittelu]] ja [[piirustus]], seuraavaksi valot ja varjot ja vasta lopuksi lisätä kerros jossa on paikalliset värisävyt.
⚫
Temperamaalit soveltuvat taidemaalauksen lisäksi laajasti rakennuksien ja huonekalujen pinnoiksi.<ref>Kevät toi maalarin, perinteinen ulkomaalaus, Panu Kaila, Jyväskylä 2000</ref><ref>Talotohtori, Panu Kaila, Porvoo 2000, s 610-612.</ref>


== Katso myös ==
== Katso myös ==

Versio 16. lokakuuta 2014 kello 10.38

Antonio Pollaiuolon temperamaalaus puulle vuodelta 1475.
Mestari Francke: Takaa-ajo ja paimenen petos Barbara-alttarista. Temperamaalaus puulle, temperan ohella lehtikultaa. 1410, Kansallismuseo Helsinki.

Temperamaalaus on maalaus, jossa värien sideaineena on munankeltuainen tai kaseiini. Sana tempera tulee latinan sanasta temperare, joka tarkoittaa sekoittamista. Tempera on alun perin tarkoittanut kaikkia sideaineita, sittemmin nimenomaan munatemperaa.[1]

Historia

Temperavärit kehitettiin luultavasti antiikin aikana, ja keskiajalla niistä tuli yleisemmin käytettyjä värejä. Renessanssimaalauksista esimerkiksi Sandro Botticellin maalaus Venus ja Mars National Galleryssä on maalattu lukuisilla päällekkäisillä temperakerroksilla.[2] Temperaan ja etenkin rasvaiseen temperaan pohjautuneet öljyvärit syrjäyttivät temperan 1500-luvulla. Temperalla maalaaminen tuli kuitenkin uudestaan muotiin 1800-luvun lopulla. Myös 1990-luvulla ja 2000-luvulla munatempera on kokenut aika ajoin pieniä renessansseja.[2]

Ominaisuudet

Temperaa on kahta päälaatua: kananmunaan perustuva ja kaseiiniin eli maidon juustoaineeseen perustuva tempera. Kaseiinitempera on näistä kahdesta tarttuvampi ja lujempi sidosaine, mutta sen käyttäminen tapahtuu vesihauteessa lämmitettynä. Jäähdyttyään kaseiinitempera kovettuu ja sen sanotaan tarttuvan niin lujasti, että sillä voidaan irrottaa vanhempia maalikerroksiaselvennä esimerkiksi rappauksesta.

Lisäksi tempera voi olla laihaa tai rasvaista. Laihassa temperassa on sideaineen ohella vain liima-ainetta (esimerkiksi munaa), rasvaisessa on mukana kuivuvaa öljyä. Rasvainen emulsio on liuos, johon tarvitaan vettä, öljyä ja liima-ainetta emulgaattoriksi. Emulsio voi sisältää myös öljyä, hartsiliuosta tai vahaa. Joskus siihen lisätään ranskalaista tärpättiä säilyvyyden vuoksi, tai hunajaa värin koostumuksen parantamiseksi.[1] Kananmunan albumiini emulgoi öljyn samaan tapaan kuin majoneesia tehtäessä. Munatemperan sideaineeseen käytetään tavallisesti 1 osa munaa (keltuainen+valkuainenlähde?), 1 osa keitettyä pellavaöljyä (vernissa), 1 osa vettä. Osien lämpötilan on oltava sama. Ensin sekoitetaan muna ja vernissa, sitten lisätään vesi. Väriaineet (pigmentit) lisätään viimeiseksi.[3]

Käyttö

Tempera soveltuu erityisesti kovalle pohjalle kuten puulle maalaamiseen. Temperamaalit soveltuvat taidemaalauksen lisäksi laajasti rakennuksien ja huonekalujen pinnoiksi.[4][5]

Kuivuttuaan tempera-sidosaine muuttuu veteen tai öljyyn liukenemattomaksi. Temperaväri kuivuu nopeasti. Ilman vernissaa värit ovat himmeitä ja hennon pastellisävyisiä, mutta vernissa antaa väreille kiiltoa ja syvyyttä.

Temperavärejä käytetään tyypillisesti läpikuultavina kerroksina. Silloin voidaan ensin luoda sommittelu ja piirustus, seuraavaksi valot ja varjot ja vasta lopuksi lisätä kerros jossa on paikalliset värisävyt.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b Akke Kumlien: Taidemaalauksen käsikirja, s. 143. WSOY, 1962. Suomentanut Onni Oja
  2. ↑ a b Taiteen pikkujättiläinen, s. 742-743. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X
  3. ↑ Vogel, Christian: Maalaamme temperalla - seinät - huonekalut - käyttöesineet. ISBN 951-873-790-8)
  4. ↑ Kevät toi maalarin, perinteinen ulkomaalaus, Panu Kaila, Jyväskylä 2000
  5. ↑ Talotohtori, Panu Kaila, Porvoo 2000, s 610-612.
Maalaustekniikat
Sideaineen mukaan:
Maalauspohjan mukaan:
Värinlevitystavan mukaan:
Maalausjärjestyksen mukaan:
Maalaustyylin mukaan:
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Temperamaalaus&oldid=14377492”