Intiaanien pakkomuutot

Intiaanien pakkomuutot on yleisnimitys toimille joilla Yhdysvallat siirsi intiaaniheimoja Mississippi-joen itäpuolelta länsipuolelle. Toimenpiteisiin sisältyi sopimuksia, maakauppaa ja pakkosiirtoja, jopa aseellista sodankäyntiä. Muodollisesti toiminta perustui Asetukseen intiaanien siirtämisestä (Indian Removal Act) vuodelta 1830, vaikka vastahakoisten intiaanien työntäminen yhä lännemmäs oli alkanut jo aikaisemmin. Kuuluisin "toimenpiteistä" on Kyynelten polku -nimellä tunnettu cherokee-intiaanien pakkomuutto, joka johti tuhansiin kuolonuhreihin.

Viiden "sivistyneen" heimon pakkomuutto

Thomas Jeffersonin presidenttikaudesta alkaen Yhdysvaltojen politiikkana oli antaa intiaanien asua Mississipin itäpuolella jos he sopeutuivat yhteiskuntaan. Tämä tarkoitti asumista yhdessä paikassa, maan viljelemistä, yksityistä maanomistusta ja demokratian hyväksymistä.

Vuonna 1830 viisi ns. sivistynyttä heimoa asui edelleen Mississipin itäpuolella: chikasawit, chotawit, creekit, seminolet ja cherokeet. Monet heistä oliva omaksuneet useita euro-amerikkalaisen kulttuurin piirteitä, mm. kristinuskon. Cherokeilla oli oma kirjoitusjärjestelmä, ja he julkaisivat sanomalehteä sekä cherokeen että englannin kielillä.

Kulttuurin mukautumisesta huolimatta heimojen asema ei ollut turvattu: jotkut eurooppalaissyntyiset kokivat heimojen läsnäolon uhkana rauhalle ja turvallisuudelle, koska monet intiaanit olivat taistelleet aiemmissa sodissa Yhdysvaltoja vastaan, usein Espanjan ja Englannin aseistamina. Toiset uudisasukkaat taas himoitsivat heimojen asuttamaa maata.

Vuoden 1830 asetuksen jälkeen valtio teki eri heimojen kanssa "sopimuksia" joiden mukaan heimot suostuivat muuttamaan länteen, mm. Oklaholmaan ja Kansasiin. Cherokeet ilmoittivat että heidän kanssaan tehty sopimus ei ole pätevä, sillä se ei olut yhdenkään päätösvaltaisen cherokeen allekirjoittama. Georgialaisten himo päästä eroon cherokeista kiihtyi, sillä heidän maaltaan löytyi kultaa. Cherokeet julistivat maansa itsenäiseksi cherokee-valtioksi. Asiasta käytiin oikeutta Korkeimmassa oikeudessa asti. Cherokeiden muutolle asetettiin määräaika. Sen umpeuduttua 7000 sotilasta pakotti 17 000 cherokeeta kulkemaan, enimmäkseen kävellen, pieni joukko jokilaivoilla, 1200 mailia (1800 km). Arviot kuumuuteen, vatsatauteihin ja nälkään kuolleiden määrästä vaihtelevat 424:stä (hallituksen silloinen virallinen luku) jopa 8000 henkeen. 4000 on yleisimmin kuultu arvio.

Vuonna 1835 seminolet kieltäytyivät lähtemästä Floridasta. Tästä sytti toinen seminolesota, joka jatkui vuoteen 1842 ja päättyi Yhdysvaltojen voittoon.

Samoin vuonna 1835 noin 15 000 creek-intiaania pakotettiin muuttamaan Alabamasta ja Georgiasta Canadian River -intiaanireservaattiin.

Muita muuttoa vastustaneita heimoja olivat shawneet, ottawat, potawatomit, saukit ja foxit.

Katso myös

• etninen puhdistus
• Intiaanisodat