Ero sivun ”Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
p lisätty Luokka:Pohjois-Kypros HotCat-työkalulla |
|||
| Rivi 96: | Rivi 96: | ||
{{IK}} |
{{IK}} |
||
[[Luokka:Yhdistyneisiin kansakuntiin kuulumattomat valtiot]] |
|||
[[Luokka:Pohjois-Kypros]] |
[[Luokka:Pohjois-Kypros]] |
||
Versio 10. lokakuuta 2014 kello 23.45
| Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta Kuzey Kıbrıs Türk Cumhuriyeti |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | tasavalta | ||
| Presidentti Pääministeri |
Derviş Eroğlu İrsen Küçük |
||
| Pääkaupunki |
Nikosia (39 973 as.) 35°10'3.37"N 33°22'25.04"E |
||
| Muita kaupunkeja |
Famagusta (44 250 as.) Kyrenia (28 500 as.) Güzelyurt (15 250 as.) |
||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 3 355 (sijalla ?) | ||
| – josta sisävesiä | 2,7 % | ||
| Väkiluku (2006) | 264 172 (sijalla ?) | ||
| – väestötiheys | 78,7 as. | ||
| Viralliset kielet | turkin kieli | ||
| Valuutta | Uusi Turkin liira (TRY) | ||
| BKT () | |||
| – yhteensä | 1 766 miljoonaa USD | ||
| – per asukas | 8 095 USD | ||
| Aikavyöhyke | +2 | ||
| – kesäaika | +3 | ||
| Itsenäisyys – Julistautui – Tunnustettu |
15. marraskuuta 1983 vain Turkin tunnustama |
||
| Lyhenne | |||
| – lentokoneet: | TC | ||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+90 392 | ||
| Tunnuslause |
Ya istiklâl, ya ölüm (Vapaus tai kuolema) |
||
| Kansallislaulu | ”İstiklal Marşı” | ||
.png)
Pohjois-Kypros (turk. Kuzey Kıbrıs) on Kyproksen saaren pohjoisosan alue, joka julistautui vuonna 1983 itsenäiseksi valtioksi nimellä Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta. Sen itsenäisyyden on toistaiseksi tunnustanut vain Turkki, joka miehitti alueen 1974. Pohjois-Kypros on Kyproksen tasavallan kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisäpuolella.
Historia
Kyproksen saari jakautui kahtia, kun Kreikan sotilasjuntan tukemat ja Kyproksen tasavallan yhdistämistä Kreikkaan ajaneet ”enosistit” (muun muassa terroristijärjestö EOKA B) hyökkäsivät saaren turkkilaisvähemmistön kimppuun pyrkiessään liittämään saaren Kreikkaan vuonna 1974.
Käytännössä kiista saaren hallintomuodosta ja turkkilaisen vähemmistön oikeuksista juontaa kuitenkin juurensa jo 1960-luvun alkuun, jolloin saari itsenäistyi oltuaan Britannianvallasta.
Saaren kreikkalaisväestön kansallismieliset piirit eivät hyväksyneet Kyproksen turkkilaisvähemmistölle perustuslaissa annettuja oikeuksia ja kampanjoivat Kreikkaan liittymisen puolesta. Perustuslakikriisi johti myös väkivaltaisuuksiin kreikkalaisten hyökätessä turkkilaiskyliin ja murhaamalla jouluna 1963 satoja turkkilaissiviilejä. Tapahtuman seurauksena YK lähetti rauhanturvajoukkonsa (UNFICYP) Kyprokselle maaliskuussa 1964. Joukot ovat Kyproksella edelleen tänäkin päivänä. Suomi osallistui rauhanturvaoperaatioon vuosina 1964–2005.
Vuonna 1971 EOKA B:n johtohahmot George Grivas ja Nikos Sampson olivat kääntyneet presidentti Makariosia vastaan. Kun Kreikassa valtaa pitävä sotilasjuntta julisti saaren osaksi Kreikkaa, Turkki pyysi Yhdistyneeltä kuningaskunnalta apua tilanteeseen vuoden 1960 perustuslain liitteenä olevan takaajavaltioiden (Kreikka, Turkki, Yhdistynyt kuningaskunta) välisen turvallisuussopimuksen nojalla. Turvallisuussopimus nimittäin kielsi Kyprosta liittymästä osaksi mitään valtiota tai yhteisöä ilman kaikkien takaajamaiden hyväksyntää. Yhdistynyt kuningaskunta kuitenkin kieltäytyi puuttumasta Kreikan sotilasjuntan ja EOKA:n toimiin Kyproksella, täten noudattamatta Kyproksen perustuslakiin sisällytettyjä oletuksia. Turkin pääministeri Bülent Ecevitin palattua Lontoon neuvottelumatkalta Turkki aloitti sotilaallisen operaationsa 20. heinäkuuta 1974 nousemalla maihin Kyproksen pohjoisosista, Girnen kaupungin läheltä. Muutamassa päivässä Turkin joukot olivat vallanneet 37 prosenttia saaresta.
Vuonna 2004 pidetyssä kansanäänestyksessä 65 prosenttia kyproksenturkkilaisista kannatti YK:n pääsihteeri Kofi Annanin ehdottamaa yhdistämistä, mutta kyproksenkreikkalaiset torjuivat sen 76 prosentin enemmistöllä oman presidenttinsä Tassos Papadopoulosin ja Kyproksen kirkon johdon suosituksesta.
Pohjois-Kyprosta pitkään johtaneen presidentti Rauf Denktaşin seuraajaksi valittiin huhtikuussa 2005 pidetyissä vaaleissa pääministerinä toiminut Mehmet Ali Talat. Talat sai 55 % äänistä äänestysprosentin ollessa 70 %. Hänen johtamansa tasavaltalainen turkkilaispuolue (Cumhuriyetçi Türk Partisi) oli saanut 44 %:n äänisaaliillaan helmikuun 2005 parlamenttivaaleissa miltei puolet 50-paikkaisen parlamentin edustajapaikoista.
Yhdistämistä vastustava Derviş Eroğlun johtama kansallinen yhtenäisyyspuolue taas jäi oppositioon saaden 32 % äänistä parlamenttivaaleissa ja hävisi presidentinvaalit Talatille saaden vain 23 % äänistä. Talat pyrkii Kyproksen jälleenyhdistämiseen liittovaltioksi, jotta myös turkkilainen osa pääsee Euroopan unioniin ja samalla eroon taloudellisesta eristäytyneisyydestään. Liittovaltiohankkeesta huolimatta turkkilaiset haluavat liittovaltiolle myös Turkin turvallisuustakuun. Turkki ja Kreikka ovat molemmat NATOn jäseniä, mikä on ollut sotilasliitolle aiemmin kriittinenkin asia.
Valuuttana käytetään uutta Turkin liiraa. Brittivallan peruina Pohjois-Kyproksella on vasemmanpuoleinen liikenne.
Väestö
Vuoden 2006 väestönlaskennan mukaan Pohjois-Kyproksella oli 264 172 asukasta. Noin puolet väestöstä koostuu kyproksenturkkilaisista, jotka ovat asuttaneet saarta vuosisatoja. Osa heistä on muuttanut saaren eteläosasta Kyproksen konfliktin aikana. Toinen merkittävä väestöryhmä ovat konfliktin aikana saarelle muuttaneet mannerturkkilaiset maahanmuuttajat; heistä huomattavalla osalla ei ole Pohjois-Kyproksen kansalaisuutta. Etnisiä vähemmistöjä ovat Karpasian niemimaalle jääneet kyproksenkreikkalaiset ja maroniitit. Pohjois-Kyproksella asuu myös tuhansia Ison-Britannian kansalaisia.
Politiikka
Pohjois-Kyproksen presidentti on Derviş Eroğlu, ja pääministerinä toimii Irsen Küçük.
Talous
Pohjois-Kypros on riippuvainen Turkin antamasta avustuksesta, sillä koska se ei ole kansainvälisen yhteisön tunnustama valtio, se ei voi käydä itsenäisesti ulkomaankauppaa. Pohjois-Kyprokselle ei myöskään ole suoria lentoja, vaan matka sinne käy Turkin ilmatilan tai satamien kautta.
Pohjois-Kypros on maatalousvoittoinen valtio. Valtaosa Kyproksen teollisuudesta sijaitsee saaren kreikkalaisella puolella eikä saaren pohjoisosa ole kauppasaarron vuoksi kyennyt tuomaan tilanteeseen muutosta. Valtion talous ei ole vieläkään toipunut täysin vuoden 1974 tapahtumista, ja maa kärsii kasvavasta inflaatiosta.[1]
Alueella tuotetaan lihaa, oliiveja, viljaa ja hedelmiä. Myös matkailu on saaren pohjoisosalle tärkeä tulonlähde – suurin osa Pohjois-Kyprokselle saapuvista turisteista on kotoisin Turkista, Isosta-Britanniasta, Saksasta, Italiasta ja Israelista sekä Etelä-Kyprokselta.
Lähteet
- ↑ Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica – suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 191. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.
Aiheesta muualla
- Pohjois-Kypros
Matkaopas aiheesta Turkish Republic of Northern Cyprus Wikivoyagessa (englanniksi)- Suomen puolustusvoimien UNFICYP-sivu
- UNFICYP-joukkojen kotisivu
- Zypern Times
- Northern Cyprus Hoteliers Association
- North Cyprus Tourism Centre Lontoossa
