Ero sivun ”Kiinalainen kalligrafia” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
alulle
 
+aiheesta muualla, commonscat
Rivi 16: Rivi 16:
==Lähteet==
==Lähteet==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Huotari, Tauno-Olavi & Seppälä, Pertti | Nimeke =Kiinan kulttuuri | Vuosi =2005 (5. painos) | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Otava | Tunniste = ISBN 951-1-15943-7 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Huotari, Tauno-Olavi & Seppälä, Pertti | Nimeke =Kiinan kulttuuri | Vuosi =2005 (5. painos) | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Otava | Tunniste = ISBN 951-1-15943-7 }}

===Viitteet===
===Viitteet===
{{Viitteet}}
{{Viitteet}}

==Aiheesta muualla==
* {{commonscat-rivi|Chinese calligraphy|Kiinalainen kalligrafia}}


[[Luokka:Kalligrafia]]
[[Luokka:Kalligrafia]]

Versio 9. lokakuuta 2014 kello 16.49

Tang-dynastian aikainen kopio 300-luvulla eläneen kalligrafin Wang Xianzhin teoksesta

Kiinalainen kalligrafia on Kiinassa taiteenlajeista maalaustaiteen ohella arvostetuin. Kalligrafiaa näkee edelleen kaikkialla Kiinassa, sitä opetetaan koululaisille, alan lehtiä ja oppaita julkaistaan useita, ja kalligrafian tutkimus on oma oppialansa. Kalligrafian ja maalaustaiteen ikiaikainen yhteys Kiinassa perustuu siihen, että kiinalaiset kirjoitusmerkit olivat alunperin kuvamerkkejä. Kumpikin perustuu lisäksi samaan esteettiseen teoriaan, ja ne hyödyntävät myös samoja työvälineitä, sivellintä, tussia ja paperia sekä samaa sivellintekniikkaa. Moni kiinalainen taiteilija onkin ollut samalla sekä taidemaalari että kalligrafi.[1]

Kiinalaisista kirjoitustyyleistä kalligrafien suosiossa ovat etenkin kursiivi xingshu sekä hyvin vapaamuotoinen ruohokirjoitus caoshu.[2] Xingshu kehittyi samoihin aikoihin niin sanotun normaalikirjoituksen eli kaishun kanssa noin 1800 vuotta sitten. Xingshu on kaunokirjoitustyylinä vapaamuotoisempaa kuin normaalikirjoitus, ja se on edelleen yksi kalligrafien suosikeista.[3] Caoshu, kiinan kalligrafiatyyleistä kaikkein vapaamuotoisin ja usein hyvin vaikeaselkoinen, kehittyi lopulliseen muotoonsa Tang-dynastian aikana 618–907.[3]

Tärkeää kiinalaisessa kalligrafiassa ovat yksittäisten kirjoitusmerkkien piirrot, rakenne ja painopiste, sekä kokonaissommittelu. Ehdottomia sommittelusääntöjä ei kuitenkaan ole.[4] Kiinalaisiin kalligrafiateoksiin kuuluu oleellisesti taiteilijan punainen sinetti.[4] Kiinalaisen kalligrafin työvälineitä ovat "neljä aarretta": sivellin, paperi, tussi ja tussinhankauskivi.[5]

Kuvia

Lähteet

  • Huotari, Tauno-Olavi & Seppälä, Pertti: Kiinan kulttuuri. Otava, 2005 (5. painos). ISBN 951-1-15943-7.

Viitteet

  1. Seppälä 2005, s. 288–290.
  2. Seppälä 2005, s. 297.
  3. a b Seppälä 2005, s. 297.
  4. a b Seppälä 2005, s. 300–302.
  5. Seppälä 2005, s. 298.

Aiheesta muualla