Ero sivun ”Aaro Hellaakoski” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
deadlinkit |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 102: | Rivi 102: | ||
[[Luokka:Suomalaiset maantieteilijät]] |
[[Luokka:Suomalaiset maantieteilijät]] |
||
[[Luokka:Suomalaiset opettajat]] |
[[Luokka:Suomalaiset opettajat]] |
||
[[Luokka:Suomen sisällissodan valkoiset]] |
|||
[[Luokka:Aleksis Kiven palkinnon saajat]] |
[[Luokka:Aleksis Kiven palkinnon saajat]] |
||
[[Luokka:Vuonna 1893 syntyneet]] |
[[Luokka:Vuonna 1893 syntyneet]] |
Versio 23. syyskuuta 2014 kello 12.59
Aaro Hellaakoski | |
---|---|
Aaro Hellaakoski keväällä 1913. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 22. kesäkuuta 1893 Oulu |
Kuollut | 23. marraskuuta 1952 (59 vuotta) Helsinki |
Kansalaisuus | suomalainen |
Ammatti | runoilija, kirjailija, tutkija, opettaja |
Kirjailija | |
Kirjallinen suuntaus | modernismi |
Esikoisteos | Runot (1916) |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Aaro Hellaakoski (22. kesäkuuta 1893 Oulu – 23. marraskuuta 1952 Helsinki) oli suomalainen runoilija, maantieteilijä ja maantieteen opettaja.[1] Hän oli kotoisin Oulusta ja vietti osan nuoruudestaan Tampereen Pispalassa. Kirjailijana hän kirjoitti runoja, mutta myös proosaa ja esseitä. Runoilijana hän oli modernismin uranuurtajia Suomessa. Maantieteilijänä hän julkaisi tieteellisiä tutkimuksia ja osallistui oppikirjojen kirjoittamiseen.
Elämä
Hellaakoski toimi vakinaisena taide- ja kirjallisuusarvostelijana muun muassa Ajassa, Karjalan Aamulehdessä ja Iltalehdessä[2].
Hellaakoski toimi maantiedon ja luonnonhistorian opettajana Tyttönormaalilyseossa. Oppilailtaan hän sai liikanimen Koukku. Hän oli myös Helsingin yliopiston dosentti. Hän harrasti maalausta ja oli erittäin perehtynyt taidehistoriaan, ja hämmästytti Italian ja taidehistorian tuntemuksellaan lankonsa Wäinö Aaltosen, joka oli käynyt lukuisia kertoja Italiassa. Hellaakoskelle se oli ensimmäinen Italian-matka.
Avioliitosta Lempi Aaltosen kanssa syntyi kaksi lasta, Katri ja Eero.
Teoksia
- Runoteoksia
- Runoja, 1916
- Nimettömiä lauluja, 1918
- Me kaksi, 1920
- Elegiasta oodiin, 1921
- Maininki ja vaahtopää, 1924
- Hauen laulu, 1928
- Jääpeili, 1928
- Valitut runot, 1940
- Vartiossa, 1943
- Uusi runo, 1943
- Huojuvat keulat, 1946
- Hiljaisuus, 1949
- Sarjoja, 1952
- Huomenna seestyvää, 1953
- Runot, 1953
- Runot 1916-1928, 1997
- Romaaneja ja novelleja
- Suljettujen ovien takana, 1923, ekspressionistinen romaani
- Iloinen yllätys, 1927, novellikokoelma
- Tutkielmia ja esseitä
- T. K. Sallinen, 1921
- Kuuntelua, 1950, esseitä.
- Niin kuin minä näin, 1959 (T. K. Sallisesta, Wäinö Aaltosesta ja kuvataiteesta)
- Tieteellisiä tutkimuksia
- Puulan järviyhtymän kehityshistoria. (Väitöskirja) Fennia 51:2, 1928.
- Suursaimaa (maantieteellis-geologinen tutkimus) Fennia 43:4, 1922.
- Oppikirjoja
- Hellaakoski, Aaro, Kyllikki Tuominen & Jorma Mattila: Maa ja sen asukkaat. 1. Porvoo: WSOY, 1951.
- Hellaakoski, Aaro, Kyllikki Tuominen & Jorma Mattila: Maa ja sen asukkaat. 2. Porvoo: WSOY, 1952.
Palkintoja
Sävellyksiä runoihin
- Sävellyksiä Hellaakosken runoihin
- Hellaakosken runoja ovat säveltäneet mm. Pekka Kostiainen, Tauno Marttinen, Einojuhani Rautavaara, Kari Rydman, Esa Pethman, Richard Järnefelt, Ilkka (Petri) Pettersson, Heikki Sarmanto ja Maritta Kuula ja Kauko Röyhkä.[3]
- Hellaakosken runoihin tehtyjen sävellysten levytyksiä
- Sarmanto, Heikki: Syksy ja muita lauluja. (sisältää: Satakieli herää, Satakieli laulaa, Satakielen ahdistus, Surviaisten tanssi, Hauen laulu, Kesäyö, Laulu). (Hi-Hat 1976)
- Lyra All Stars & Johanna Iivanainen: Satakieli CD (sisältää: Satakieli-sarja (1–10), Hauen laulu, Viatonten valssi ja Vieretyksin) (Lyra 2006)
- Suuri joukko muita levytyksiä[4]
Tutkimuksia
- Pulkkinen, Veijo: Aaro Hellaakosken Me kaksi -runoelman tekstuaalinen variaatio ja sen tulkinta. Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti Avain. Tekstuaalitieteet (erikoisnumero), 2010, nro 3, s. 6–31. Saatavissa pdf-muodossa.
Lähteet
- Unto Kupiainen: Aaro Hellaakoski, Ihminen ja runoilija. WSOY Porvoo 1953.
- Pieni tietosanakirja
Viitteet
- ↑ Tikkanen, Matti: Aaro Hellaakoski – runoileva maantieteilijä [Aaro Hellakoski, a poet and a geographer]. Terra, 1993, 105. vsk, nro 2, s. 67-82. Helsinki: Suomen maantieteellinen seura.
- ↑ Kriitikko ja esseisti Kirjailijat Oulussa. Oulun kaupunginkirjasto – Maakuntakirjasto. Viitattu 13.6.2011. {[vanhentunut linkki]
- ↑ Fono.fi-tietokanta fono.fi. Viitattu 28.1.2010.
- ↑ Aaro Hellaakoski – bibliografia Kirjailijat Oulussa. Oulun kaupunginkirjasto – Maakuntakirjasto. Viitattu 17.10.2008. [vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
- Hellaakoski, Aaro (1893 - 1952) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Oulun kaupunginkirjaston Pakkala-kirjailijatietokanta.
- Kirjailijat Oulussa: Aaro Hellaakoski.
- Nimettömiä lauluja (1918) – (Gutenberg.org).
- Runoja (1916) – (Gutenberg.org).
- YLE Elävä arkisto – Aaro Hellaakoski: Hauen laulu.