Ero sivun ”Rikkivety” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Kumottu muokkaus 13572032, jonka teki 85.23.34.177 (keskustelu) |
|||
Rivi 14: | Rivi 14: | ||
}} |
}} |
||
'''Rikkivety''' ([[Vety|H]]<sub>2</sub>[[Rikki|S]]), [[IUPAC]]-nimeltään divetysulfidi, on myrkyllinen, mädälle kananmunalle haiseva [[kaasu]]. Toisin kuin lähisukulaisensa [[vesi]] se palaa, muodostaen [[rikkidioksidi|rikkidioksidia]] ja [[vesi|vettä]]. Rikkivety on erittäin pahanhajuista jo pieninä pitoisuuksina, mutta turruttaa hajuaistin nopeasti ja voi siten aiheuttaa huomaamatta hengenvaaran huonosti ilmastoiduissa tiloissa. |
'''Rikkivety''' ([[Vety|H]]<sub>2</sub>[[Rikki|S]]), [[IUPAC]]-nimeltään divetysulfidi, on myrkyllinen, mädälle kananmunalle haiseva [[kaasu]]. Toisin kuin lähisukulaisensa [[vesi]], se palaa, muodostaen [[rikkidioksidi|rikkidioksidia]] ja [[vesi|vettä]]. Rikkivety on erittäin pahanhajuista jo pieninä pitoisuuksina, mutta turruttaa hajuaistin nopeasti ja voi siten aiheuttaa huomaamatta hengenvaaran huonosti ilmastoiduissa tiloissa. |
||
Yleensä laboratoriokäyttöön tarkoitettu rikkivety valmistetaan [[rauta(II)sulfidi|rautasulfidi]]n ja laimean [[rikkihappo|rikkihapon]] välisellä reaktiolla. |
Yleensä laboratoriokäyttöön tarkoitettu rikkivety valmistetaan [[rauta(II)sulfidi|rautasulfidi]]n ja laimean [[rikkihappo|rikkihapon]] välisellä reaktiolla. |
Versio 21. syyskuuta 2014 kello 12.04
Rikkivety | |
---|---|
[[Tiedosto: |275px|]] | |
Tunnisteet | |
Muut nimet |
Vetysulfidi Divetysulfidi Sulfaani |
CAS-numero | |
PubChem CID | |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | H2S |
Moolimassa | 34,082 g/mol |
Ulkomuoto | Väritön kaasu |
Sulamispiste | -82,30°C (190,85 K) |
Kiehumispiste | -60,28°C (212,87 K) |
Tiheys | 1,363 kg/m3, kaasu |
Liukoisuus veteen | 0,25 g/100 ml (40 °C) |
Rikkivety (H2S), IUPAC-nimeltään divetysulfidi, on myrkyllinen, mädälle kananmunalle haiseva kaasu. Toisin kuin lähisukulaisensa vesi, se palaa, muodostaen rikkidioksidia ja vettä. Rikkivety on erittäin pahanhajuista jo pieninä pitoisuuksina, mutta turruttaa hajuaistin nopeasti ja voi siten aiheuttaa huomaamatta hengenvaaran huonosti ilmastoiduissa tiloissa.
Yleensä laboratoriokäyttöön tarkoitettu rikkivety valmistetaan rautasulfidin ja laimean rikkihapon välisellä reaktiolla.
FeS(s)+H2SO4(aq) → H2S(g)+FeSO4(aq)
Rikkivetyä voi syntyä vaarallisia määriä, jos alkaliseen vetysulfidiliuokseen sekoittuu happoa:
NaHS(aq)+H+(aq) → H2S(g)+Na+(aq)
Esiintyminen
Rikkivetyä esiintyy esimerkiksi kemiallisessa metsäteollisuudessa, vaikkapa sulfaattisellutehtaiden prosessi- ja jätevedenkäsittelytiloissa, joissa liikuttaessa on siksi useasti käytettävä rikkivetymittaria jonka hälyttäessä pitää tilasta poistua tai, jos on mukana, ottaa hengityssuojain, vaikkapa paineilmahengityslaite, käyttöön. Samanlainen rikkivetyvaara esiintyy myös kunnallisia jätevesiä käsittelevissä pumppaamoissa ja puhdistamoissa.
Terveysvaikutukset
Yleisin altistumistapa rikkivedylle on hengitysilman mukana, hengitysteiden kautta. Rikkivedylle altistuminen voi pahimmissa tapauksissa johtaa kuolemaan. Lievemmissä tapauksissa rikkivedylle altistuminen aiheuttaa yleisimmin pahoinvointia, huimausta, ja hengitysvaikeuksia.[1] Yleisesti on todettu yskää, kurkkukipua ja päänsärkyä. [2]
Rikkivedylle altistuneilla on joissakin tapauksissa todettu tärinää ja voimakkaita kouristuksia sekä tasapainon häiriintymistä. Myös houreita, hajuaistin halvaantumista, rintakipua, silmävaivoja ja mahdollista ruokahalun vähenemistä on esiintynyt. Jo yksi henkäys korkean rikkivetypitoisuuden omaavaa kaasua voi aiheuttaa tajunnanmenetyksen ja astmaatikoille jopa pieni määrä sisäänhengitettynä voi aiheuttaa keuhkoputken ahtaumaa. Rikkivedylle altistuminen lisää keskenmenon riskiä. [1]
Rikkivedyn myrkyllisyys on verrattavissa vetysyanidiin; se estää soluhengitykseen osallistuvien entsyymien toiminnan.