Ero sivun ”Esko Roine” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
p Käyttäjän 84.249.86.12 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Envy tekemään versioon. |
|||
Rivi 72: | Rivi 72: | ||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
{{Viitteet}} |
{{Viitteet}} |
||
==Kirjallisuutta== |
|||
* {{Kirjaviite | Tekijä=Mäkinen, Eija – Grahn, Annika | Nimeke=Esko Roine | Julkaisija=Like | Julkaisupaikka=Helsinki | Vuosi=2014 | Isbn=978-952-01-1112-0 }} |
|||
{{tynkä/Näyttelijä}} |
{{tynkä/Näyttelijä}} |
Versio 4. syyskuuta 2014 kello 16.21
Esko Roine | |
---|---|
Esko Roine 1960-luvun alussa. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Esko Antero Roine |
Syntynyt | 5. syyskuuta 1944 Tampere |
Ammatti | näyttelijä |
Puoliso | Ritva Jalonen |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Esko Antero Roine (s. 5. syyskuuta 1944 Tampere) on näyttelijä, joka on näytellyt pääasiassa Tampereen Työväen Teatterissa.
Ura
Tampereen Teatterissa hän työskenteli noin kaksikymmentä vuotta ensin hallintojohtajana 1979–88 ja sitten toimitusjohtajana 1988–98. Koko johtajakautensa hän näytteli aktiivisesti muun muassa musikaaleissa Ghetto ja Evita. TT:stä Roine siirtyi Tampereen Työväen Teatteriin, jota johti ansiokkaasti, tehden myös koko teatterin katsojaennätyksen 2000-luvulla. Hän jätti johtajan tehtävät kesällä 2006. Jäähyväisnäytelmäkseen hän valitsi Kauppamatkustajan kuoleman, jonka Willy Loman oli kaikkien kriitikoiden ylistämä. Tämän jälkeen Roine siirtyi vapaaksi näyttelijäksi. Hän näyttelee sekä Tampereella että Helsingissä.
Roineen vaimo on Tampereen teatterin näyttelijä Ritva Jalonen.[1] Roineen ensimmäinen vaimo (1966–1976) oli näyttelijä Marjukka Halttunen, jonka kanssa hänellä on tytär (näyttelijä Susanna Roine) ja poika (Sami Roine).[2][1] Hänen isänsä oli näyttelijä Eero Roine.[1] Esko Roineella on veli, Olavi, ja kaksi sisarta, jotka molemmat ovat näyttelijöitä, Eila Roine ja Liisa Roine.[1]
Televisioura
Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: luetteloa tulisi siistiä |
- Merirosvoradio
- Rautakauppias Uuno Turhapuro, presidentin vävy
- Reinikainen
- Niskavuori
- Mikko iz Tampere prosit soveta
- Pekka Puupää poliisina
- Ihmiselon ihanuus ja kurjuus
- Terveysasema
- Luonnonmukainen rakastaja
- Metsolat
- Harjunpää ja kiusantekijät
- Taikapeili
- Elämän suola
- Lihaksia ja luoteja
- Thilia Thalia
- Camping Satumaa
- Lääkärit tulessa
- Jäähyväiset ilman kyyneliä
- Pelon maantiede
- Jurismia!
- Kohtalon kirja
- Täysin työkykyinen
- Hiljaista on
- Kummelin Jackpot
- Paavo ja Raili
- Kaikki kunnossa
- Antiikkieno
- Karjalan kunnailla
- Lemmenleikit
- Niko – Lentäjän poika
- Tukka auki
- Postia pappi Jaakobille
- Täällä Pohjantähden alla
- Täällä Pohjantähden alla II
- Uusi päivä
Lähteet
- ↑ a b c d Esko Roineen lapsuusmuistot 2.7.2007. Iltalehti. Viitattu 4.3.2014.
- ↑ Marjukka Halttunen: Kaksivuotiaana sotalapseksi Ruotsiin Studio55. 10.11.2010. Viitattu 4.3.2014.
Kirjallisuutta
- Mäkinen, Eija – Grahn, Annika: Esko Roine. Helsinki: Like, 2014. ISBN 978-952-01-1112-0.