Ero sivun ”Pom poko” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Mlang.at.elisanet.fi siirsi sivun Pom Poko uudelle nimelle Pom poko: Oikeinkirjoituksen tarkistus
kuva
Rivi 2: Rivi 2:
| nimi-suomi = Pom poko
| nimi-suomi = Pom poko
| nimi-alkuperäinen = 平成狸合戦ぽんぽこ<br>(Heisei tanuki gassen ponpoko)
| nimi-alkuperäinen = 平成狸合戦ぽんぽこ<br>(Heisei tanuki gassen ponpoko)
| kuva =
| kuva = Pom poko.jpg
| kuvateksti =
| kuvateksti = Suomalaisen DVD-julkaisun kansikuva.
| ohjaaja = [[Isao Takahata]]
| ohjaaja = [[Isao Takahata]]
| käsikirjoittaja = [[Isao Takahata]]
| käsikirjoittaja = [[Isao Takahata]]

Versio 25. elokuuta 2014 kello 22.28

Pom poko
平成狸合戦ぽんぽこ
(Heisei tanuki gassen ponpoko)
Suomalaisen DVD-julkaisun kansikuva.
Suomalaisen DVD-julkaisun kansikuva.
Ohjaaja Isao Takahata
Käsikirjoittaja Isao Takahata
Tuottaja Toshio Suzuki
Säveltäjä Shang Shang Typhoon
Kuvaaja Atsushi Okui
Leikkaaja Takeshi Seyama
Tuotantosuunnittelija Kazuo Oga
Valmistustiedot
Valmistusmaa Japani
Tuotantoyhtiö Studio Ghibli
Levittäjä Lucky Red Distribuzione
Netflix
iTunes
HBO Max
Ensi-ilta Japani 16. heinäkuuta 1994
Suomi 24. syyskuuta 2010
Kesto 119 min
Alkuperäiskieli japani
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Pom poko (jap. 平成 狸 合戦 ぽんぽ こ, Heisei tanuki gassen ponpoko) on Studio Ghiblin tuottama japanilainen animaatioelokuva vuodelta 1994.

Juoni

Tokiossa leppoisasti eleleviä supikoiria kohtaa todellinen uhka. Suur-Tokion rakennusprojekti uhkaa jyrätä eläinten kodit asfaltin ja betonin alle. Supikoirat ryhtyvät suureen taisteluun kotimetsänsä puolesta. Supit osaavat muuttaa muotoaan, joten he yrittävät säikäytellä ja ällistyttää ihmiset pelkäämään metsää. Pahansisuinen heimopäälikkö Gonta, viisas guru Tsurugame, tietäjä-muori Oroku sekä nuori Shoukichi ja muut nuoret supit järjestävät sabotaaseja, kepposia ja haamuparaateja. Työmaa saadaan väliaikaisesti pysäytettyä, mutta ihmisiä on liikaa. Yhä uusia koneita jyrisee metsän kimppuun. Eikö supikoirille ole enää tosiaan tulevaisuutta idyllisessä metsässä?