Ero sivun ”Kvantti” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
IA (keskustelu | muokkaukset) pEi muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 6: | Rivi 6: | ||
Nimitystä 'kvantti' käytetään myös [[bosoni|bosoneista]], jotka toimivat vuorovaikutusten välittäjähiukkasina.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = K. V. Laurikainen, Uuno Nurmi, Rolf Qvickström, Erkki Rosenberg, Matti Tiilikainen | Nimeke = Lukion fysiikka 3 | Sivu = 120 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1974 | Tunniste = ISBN 951-0-03168-5}}</ref> Esimerkiksi [[sähkömagneettinen vuorovaikutus|sähkömagneettisen vuorovaikutuksen]] välittäjähiukkanen (eli kvantti) on [[fotoni]]. Sähkömagneettisessa vuorovaikutuksessa yksittäisiä fotoneja emittoituu ja absorboituu, jolloin sähkömagneettinen kenttä välittää energiaa vain fotonin energiaa vastaavina annoksina. Muillakin vuorovaikutuksilla on vastaavasti omat kvanttinsa. Gravitaatiokentän kvantti on [[gravitoni]]. |
Nimitystä 'kvantti' käytetään myös [[bosoni|bosoneista]], jotka toimivat vuorovaikutusten välittäjähiukkasina.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = K. V. Laurikainen, Uuno Nurmi, Rolf Qvickström, Erkki Rosenberg, Matti Tiilikainen | Nimeke = Lukion fysiikka 3 | Sivu = 120 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1974 | Tunniste = ISBN 951-0-03168-5}}</ref> Esimerkiksi [[sähkömagneettinen vuorovaikutus|sähkömagneettisen vuorovaikutuksen]] välittäjähiukkanen (eli kvantti) on [[fotoni]]. Sähkömagneettisessa vuorovaikutuksessa yksittäisiä fotoneja emittoituu ja absorboituu, jolloin sähkömagneettinen kenttä välittää energiaa vain fotonin energiaa vastaavina annoksina. Muillakin vuorovaikutuksilla on vastaavasti omat kvanttinsa. Gravitaatiokentän kvantti on [[gravitoni]]. |
||
| ⚫ | |||
{{Viitteet}} |
|||
== Katso myös == |
== Katso myös == |
||
| Rivi 14: | Rivi 11: | ||
* [[kvanttimekaniikka]] |
* [[kvanttimekaniikka]] |
||
* [[kvanttikemia]] |
* [[kvanttikemia]] |
||
* [[kvanttioptiikka]] |
|||
* [[kvantti-informaatio]] |
* [[kvantti-informaatio]] |
||
* [[kvanttitietokone]] |
* [[kvanttitietokone]] |
||
* [[konduktanssikvantti]] |
* [[konduktanssikvantti]] |
||
* [[lämpökonduktanssikvantti]] |
* [[lämpökonduktanssikvantti]] |
||
== Lähteet == |
|||
| ⚫ | |||
{{tynkä/Fysiikka}} |
{{tynkä/Fysiikka}} |
||
Versio 25. elokuuta 2014 kello 16.29
Sanalla kvantti on fysiikassa useita merkityksiä:
Varsinaisesti kvantti merkitsee jonkin suureen, esimerkiksi energian määräsuuruista annosta, jollaisten summa kyseinen suure on tai jonka suuruisin erin se ainoastaan voi muuttua. Suomenkielisenä vastineena on joskus käytetty myös sanaa erkale.[1]
Sanan etuliitteenä 'kvantti' viittaa ilmiöihin ja teorioihin, joissa vaikuttavat suureet ovat kvantittuneet ja joiden käsittelyssä kvantti-ilmiöt täytyy ottaa huomioon. lähde?Tällaisia ilmiöitä käsittelee kvanttifysiikka. Kvanttifysikaalisille ilmiöille on tunnusomaista, että niitä kuvaavissa teorioissa esiintyy Planckin vakio. Tavanomaisia esimerkkejä fysikaalisten suureiden kvantittumisesta ovat energian, spinin ja impulssimomentin kvantittuminen niin, että ne fysikaalisessa mittauksessa voivat saada vain diskreettejä arvoja. Nanoelektroniikassa on havaittu tietyissä tilanteissa sähköisen ja termisen konduktanssin kvantittuminen – tosin tässä tapauksessa tämä kvantti antaa lähinnä konduktanssille ylärajan.
Nimitystä 'kvantti' käytetään myös bosoneista, jotka toimivat vuorovaikutusten välittäjähiukkasina.[2] Esimerkiksi sähkömagneettisen vuorovaikutuksen välittäjähiukkanen (eli kvantti) on fotoni. Sähkömagneettisessa vuorovaikutuksessa yksittäisiä fotoneja emittoituu ja absorboituu, jolloin sähkömagneettinen kenttä välittää energiaa vain fotonin energiaa vastaavina annoksina. Muillakin vuorovaikutuksilla on vastaavasti omat kvanttinsa. Gravitaatiokentän kvantti on gravitoni.
Katso myös
- kvanttimekaniikka
- kvanttikemia
- kvantti-informaatio
- kvanttitietokone
- konduktanssikvantti
- lämpökonduktanssikvantti
Lähteet
- ↑ Otavan iso Fokus, s. 2112, art. Kvantti. Otava, 1973. ISBN 951-1-00388-7.
- ↑ K. V. Laurikainen, Uuno Nurmi, Rolf Qvickström, Erkki Rosenberg, Matti Tiilikainen: Lukion fysiikka 3, s. 120. WSOY, 1974. ISBN 951-0-03168-5.