Ero sivun ”S” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
pEi muokkausyhteenvetoa
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
{{Latinalaiset aakkoset|iso=S|pieni=s}}
{{Latinalaiset aakkoset|iso=S|pieni=s}}


'''S''' ('''s''') on suomalaisten ja samalla myös [[latinalaiset aakkoset|latinalaisten aakkosten]] 19. [[kirjain]]. Kirjaimen nimi on [[suomen kieli|suomen kielessä]] ''äs'' (aiemmin myös ''es'')<ref name=kirjaintennimitykset>{{Lehtiviite | Tekijä = Kolehmainen, Taru | Otsikko = Ällätikulla silmään! Kirjainten nimitykset suomen kielessä
'''S''' ('''s''') on [[latinalaiset aakkoset|latinalaisten]] ja myös [[suomen kielen aakkoset|suomen aakkosten]] 19. [[kirjain]]. Kirjaimen nimi on [[suomen kieli|suomen kielessä]] ''äs'' (aiemmin myös ''es'')<ref name=kirjaintennimitykset>{{Lehtiviite | Tekijä = Kolehmainen, Taru | Otsikko = Ällätikulla silmään! Kirjainten nimitykset suomen kielessä
| Julkaisu = Kielikello | Ajankohta = 2008 | Numero = 2 |
| Julkaisu = Kielikello | Ajankohta = 2008 | Numero = 2 |
| www = http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=1916 }}</ref> ja äännearvo tavallisesti [[Soinniton alveolaarinen sibilantti|{{IPA|[s]}}]].
| www = http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=1916 }}</ref> ja äännearvo tavallisesti [[Soinniton alveolaarinen sibilantti|{{IPA|[s]}}]].
Rivi 12: Rivi 12:
S-kirjaimella merkitään suomessa konsonanttia, joka ääntyy tavallisesti [[soinniton alveolaarinen sibilantti|soinnittomana alveolaarisena sibilanttina]] {{IPA|[s]}}. Sillä on kuitenkin myös [[allofoni|allofoneja]] eli samaa merkitseviä variantteja. S voi ääntyä suomessa ns. [[soinniton postalveolaarinen frikatiivi|suhuässänä]] {{IPA|[ʃ]}} tai vokaalien välissä soinnillisena {{IPA|[z]}}:na, äänneympäristöstä ja puhujasta riippuen.<ref name=johdatus>{{Kirjaviite | Tekijä=Ojutkangas, Krista & Larjavaara, Meri & Miestamo, Matti & Ylikoski, Jussi | Nimeke=Johdatus kielitieteeseen | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY oppimateriaalit | Vuosi=2009 | Sivu=97 | Tunniste=ISBN 978-951-0-32577-3}}</ref>
S-kirjaimella merkitään suomessa konsonanttia, joka ääntyy tavallisesti [[soinniton alveolaarinen sibilantti|soinnittomana alveolaarisena sibilanttina]] {{IPA|[s]}}. Sillä on kuitenkin myös [[allofoni|allofoneja]] eli samaa merkitseviä variantteja. S voi ääntyä suomessa ns. [[soinniton postalveolaarinen frikatiivi|suhuässänä]] {{IPA|[ʃ]}} tai vokaalien välissä soinnillisena {{IPA|[z]}}:na, äänneympäristöstä ja puhujasta riippuen.<ref name=johdatus>{{Kirjaviite | Tekijä=Ojutkangas, Krista & Larjavaara, Meri & Miestamo, Matti & Ylikoski, Jussi | Nimeke=Johdatus kielitieteeseen | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=WSOY oppimateriaalit | Vuosi=2009 | Sivu=97 | Tunniste=ISBN 978-951-0-32577-3}}</ref>


Suomalainen {{IPA|[s]}}-äänne on erilainen kuin useiden eurooppalaisten kielten ''s'':<ref name=savolainen>{{Verkkoviite
Suomalainen {{IPA|[s]}}-äänne on erilainen kuin useiden eurooppalaisten kielten ''s'':<ref name=savolainen>{{Verkkoviite | nimeke = Verkkokielioppi | tekijä = Savolainen, Erkki
⚫
| osoite = http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu153.htm | tiedostomuoto = | selite = 1.5.3 Frikatiivit s, h, (f, š) | julkaisija = | ajankohta = 2001 | viitattu = 18.8.2014 }}</ref>
| nimeke = Verkkokielioppi | tekijä = Erkki Savolainen
⚫
| osoite = http://www.finnlectura.fi/verkkosuomi/Fonologia/sivu153.htm | tiedostomuoto = | selite = 1.5.3 Frikatiivit s, h, (f, š)
| julkaisija = | ajankohta = 2001
| viitattu = 18.8.2014 }}</ref>
# kielen kärki nousee aina ylös hampaiden taakse
# kielen kärki nousee aina ylös hampaiden taakse
# suomalainen s ei muutu selvästi soinnilliseksi vokaalien välissä
# suomalainen s ei muutu selvästi soinnilliseksi vokaalien välissä

Versio 22. elokuuta 2014 kello 18.44

 
Latinalaiset aakkoset
Aa Bb Cc Dd
Ee Ff Gg Hh Ii Jj
Kk Ll Mm Nn Oo Pp
Qq Rr Ss Tt Uu Vv
Ww Xx Yy Zz
Luettelo kirjaimista


S (s) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 19. kirjain. Kirjaimen nimi on suomen kielessä äs (aiemmin myös es)[1] ja äännearvo tavallisesti [s].

Latinalaisten suuraakkosten S-kirjainta vastaa pienaakkosissa tavallisesti s. Aiemmin pienaakkosena käytettiin myös ſ-kirjainta (ns. pitkä s), erityisesti fraktuurakirjaimissa. Saksan kielessä puolestaan ss-yhdistelmä merkitään tietyissä tilanteissa ß-kirjaimella.

Kreikkalaisessa kirjaimistossa latinalaista S-kirjainta vastaa sigma (Σ, σ, ς), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan kyrillinen С (с). Makedonian aakkosiin kuuluva kyrillinen Ѕ (ѕ) on samannäköinen mutta äännearvoltaan erilainen.

S suomen kielessä

S-kirjaimella merkitään suomessa konsonanttia, joka ääntyy tavallisesti soinnittomana alveolaarisena sibilanttina [s]. Sillä on kuitenkin myös allofoneja eli samaa merkitseviä variantteja. S voi ääntyä suomessa ns. suhuässänä [ʃ] tai vokaalien välissä soinnillisena [z]:na, äänneympäristöstä ja puhujasta riippuen.[2]

Suomalainen [s]-äänne on erilainen kuin useiden eurooppalaisten kielten s:[3]

  1. kielen kärki nousee aina ylös hampaiden taakse
  2. suomalainen s ei muutu selvästi soinnilliseksi vokaalien välissä
  3. se on vähän lyhempi kuin esim. englantilaisen s
  4. se ei ole niin "terävä" kuin esim. saksan, ruotsin tai englannin s.

S-kirjaimen lisäksi suomessa käytetään myös Š-kirjainta vierasperäisissä sanoissa.

S muissa kielissä

S-kirjain äännetään muissakin kielissä tavallisimmin [s], joskus myös [ʃ] – näin esimerkiksi unkarissa. S-kirjain voi ääntyä myös [z] kuten esimerkiksi englannissa ja saksassa.[3]

S esiintyy monien kielten kirjainyhdistelmissä, jotka vastaavat tiettyjä foneemeja – lähinnä /s/ tai /ʃ/. Tällaisia kirjainyhdistelmiä ovat muun muassa sh, sch, sz, skj ja sj.

Muita esitystapoja

S s
ASCII 83 115
Unicode U+0053 U+0073

S-kirjaimen merkityksiä

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Kolehmainen, Taru: Ällätikulla silmään! Kirjainten nimitykset suomen kielessä. Kielikello, 2008, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ Ojutkangas, Krista & Larjavaara, Meri & Miestamo, Matti & Ylikoski, Jussi: Johdatus kielitieteeseen, s. 97. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2009. ISBN 978-951-0-32577-3.
  3. ↑ a b Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.3 Frikatiivit s, h, (f, š)) finnlectura.fi. 2001. Viitattu 18.8.2014.
  4. ↑ Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 9.1.2014.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=S&oldid=14241223”