Ero sivun ”Taliban” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 15: Rivi 15:
Ensimmäinen suuri Talibanin sotilaallinen operaatio oli loka-marraskuussa 1994, jolloin liike marssi Kandaharin maakunnan länsiosasta Maiwandista ja valtasi Kandaharin kaupungin ja sitä ympäröivät maakunnat mutta menetti vain muutamia kymmeniä miehiä. Taliban oli aloittanut rajanylitysalueen ja sotaherra [[Gulbuddin Hikmatyar]]in asevaraston kaappauksella. Muutamaa viikkoa myöhemmin Taliban kaappasi erään toisen kauppasaattueen, joka yritti avata kauppareitin Pakistanista Keski-Aasiaan, kiristääkseen erään toisen ryhmän sotaherroja. Seuraavan kolmen kuukauden aikana ”näkymätön voima” oli saanut haltuunsa 12 maakuntaa Afganistanin 34:stä maakunnasta. Monesti sotaherrat antautuivat taisteluitta ja heidän raskaasti aseistetut joukkonsa luovuttivat aseensa Talibanille.
Ensimmäinen suuri Talibanin sotilaallinen operaatio oli loka-marraskuussa 1994, jolloin liike marssi Kandaharin maakunnan länsiosasta Maiwandista ja valtasi Kandaharin kaupungin ja sitä ympäröivät maakunnat mutta menetti vain muutamia kymmeniä miehiä. Taliban oli aloittanut rajanylitysalueen ja sotaherra [[Gulbuddin Hikmatyar]]in asevaraston kaappauksella. Muutamaa viikkoa myöhemmin Taliban kaappasi erään toisen kauppasaattueen, joka yritti avata kauppareitin Pakistanista Keski-Aasiaan, kiristääkseen erään toisen ryhmän sotaherroja. Seuraavan kolmen kuukauden aikana ”näkymätön voima” oli saanut haltuunsa 12 maakuntaa Afganistanin 34:stä maakunnasta. Monesti sotaherrat antautuivat taisteluitta ja heidän raskaasti aseistetut joukkonsa luovuttivat aseensa Talibanille.


Talibanin vaikutusvalta ja voima kasvoivat, ja 1995 se valtasi [[Herat]]in kaupungin. Maaliskuussa 1996 kaksi Talibanin vastustajaa [[Burhanuddin Rabbani]] ja Gulbuddin Hekmatyar liittoutuivat Talibania vastaan. Syyskuussa he kuitenkin joutuivat vetäymään pohjoiseen, ja samassa kuussa Taliban valloitti 1996 pääkaupungin [[Kabul]]in ja perusti Afganistanin islamilaisen emiraatin.
Talibanin vaikutusvalta ja voima kasvoivat, ja 1995 se valtasi [[Herat]]in kaupungin. Maaliskuussa 1996 kaksi Talibanin vastustajaa [[Burhanuddin Rabbani]] ja Gulbuddin Hekmatyar liittoutuivat Talibania vastaan. Syyskuussa he kuitenkin joutuivat vetäytymään pohjoiseen, ja samassa kuussa Taliban valloitti 1996 pääkaupungin [[Kabul]]in ja perusti Afganistanin islamilaisen emiraatin.


Toukokuussa 1997 Faryabin aluetta hallinnut sotapäällikkö [[Abdul Malik Pahlawan]] liittoutui Talibanin kanssa entistä johtajaansa [[Abdul Rashid Dostum]]ia vastaan kostaakseen veljensä [[Mohammed Pahlawan]]in murhan. [[Pahlawan]] oli vastuussa pohjoisen liiton läntisestä puolustuksesta ja salli Talibanin kulkea vuoristoisen Faryabin läpi Balkhiin ja [[Mazar-i-Sharif]]iin. Dostum joutui luopumaan alueesta ja pakeni tukikohdastaan Mazar-i-Sharifista [[Uzbekistan]]iin. Näin ollen Taliban liittolaisineen valtasi Mazar-i-Sharifin 25. toukokuuta 1997. Taliban aloitti etniset puhdistukset [[hazara]]-heimoon kuuluvien keskuudessa. Samana päivänä Pakistan tunnusti Talibanin hallinnon Afganistanin hallitukseksi ja Saudi-Arabia seuraavana päivänä 26. toukokuuta. Saatuaan kostetuksi veljensä kuoleman [[Dostumille]] [[Pahlawan]] käänsi aseensa Talibania vastaan ja hyökkäsi Mazar-i-Sharifiin 27. toukokuuta, mutta tottumattomina kaupunkisotaan taliban-joukot kärsivät tuntuvia tappioita taisteluissa ja niiden jälkeisissä teloituksissa.
Toukokuussa 1997 Faryabin aluetta hallinnut sotapäällikkö [[Abdul Malik Pahlawan]] liittoutui Talibanin kanssa entistä johtajaansa [[Abdul Rashid Dostum]]ia vastaan kostaakseen veljensä [[Mohammed Pahlawan]]in murhan. Pahlawan oli vastuussa pohjoisen liiton läntisestä puolustuksesta ja salli Talibanin kulkea vuoristoisen Faryabin läpi Balkhiin ja [[Mazar-i-Sharif]]iin. Dostum joutui luopumaan alueesta ja pakeni tukikohdastaan Mazar-i-Sharifista [[Uzbekistan]]iin. Näin ollen Taliban liittolaisineen valtasi Mazar-i-Sharifin 25. toukokuuta 1997. Taliban aloitti etniset puhdistukset [[hazara]]-heimoon kuuluvien keskuudessa. Samana päivänä Pakistan tunnusti Talibanin hallinnon Afganistanin hallitukseksi ja Saudi-Arabia seuraavana päivänä 26. toukokuuta. Saatuaan kostetuksi veljensä kuoleman Dostumille Pahlawan käänsi aseensa Talibania vastaan ja hyökkäsi Mazar-i-Sharifiin 27. toukokuuta, mutta tottumattomina kaupunkisotaan taliban-joukot kärsivät tuntuvia tappioita taisteluissa ja niiden jälkeisissä teloituksissa.


Taliban sai Mazar-i-Sharifin uudelleen haltuunsa vasta 8. elokuuta 1998. Maailman huomio kiinnittyi Talibaniin 20. elokuuta, kun [[Yhdysvallat]] laukaisi [[risteilyohjus|risteilyohjuksia]] neljään kohteeseen Afganistanissa [[Khost]]in lähellä. Yhtä leireistä johti [[Osama bin Laden]], jota Yhdysvallat syytti iskuista Itä-Afrikassa oleviin lähetystöihinsä.
Taliban sai Mazar-i-Sharifin uudelleen haltuunsa vasta 8. elokuuta 1998. Maailman huomio kiinnittyi Talibaniin 20. elokuuta, kun [[Yhdysvallat]] laukaisi [[risteilyohjus|risteilyohjuksia]] neljään kohteeseen Afganistanissa [[Khost]]in lähellä. Yhtä leireistä johti [[Osama bin Laden]], jota Yhdysvallat syytti iskuista Itä-Afrikassa oleviin lähetystöihinsä.
Rivi 42: Rivi 42:
Naisten asemaa Afganistanissa pidettiin erityisen huonona, naisten työssäkäynti kodin ulkopuolella (lukuun ottamatta terveydenhuoltoa) oli kielletty, ja monet perheet, joiden miehet olivat kuolleet sodassa, menettivät toimeentulonsa. Kasvojen paljastaminen ulkopuolisille tiesi ruoskintaa, ja talojen ikkunat oli peitettävä, jotta ulkopuoliset eivät nähneet sisään. Tytöt eivät saaneet käydä koulua täytettyään kahdeksan vuotta, minkä jälkeen he saivat opiskella ainoastaan Koraania.<ref>Dupree Hatch, Nancy. "Afghan Women under the Taliban" in Maley, William. Fundamentalism Reborn? Afghanistan and the Taliban. London: Hurst and Company, 2001, s. 145–166.</ref> Toisaalta koska ennen Talibanin valtaan­tuloa enemmistö opettajista oli ollut naisia mutta he eivät saaneet jatkaa toimessaan, jäi myös suuri joukko poikia vaille kouluopetusta.<ref name=Rashid />
Naisten asemaa Afganistanissa pidettiin erityisen huonona, naisten työssäkäynti kodin ulkopuolella (lukuun ottamatta terveydenhuoltoa) oli kielletty, ja monet perheet, joiden miehet olivat kuolleet sodassa, menettivät toimeentulonsa. Kasvojen paljastaminen ulkopuolisille tiesi ruoskintaa, ja talojen ikkunat oli peitettävä, jotta ulkopuoliset eivät nähneet sisään. Tytöt eivät saaneet käydä koulua täytettyään kahdeksan vuotta, minkä jälkeen he saivat opiskella ainoastaan Koraania.<ref>Dupree Hatch, Nancy. "Afghan Women under the Taliban" in Maley, William. Fundamentalism Reborn? Afghanistan and the Taliban. London: Hurst and Company, 2001, s. 145–166.</ref> Toisaalta koska ennen Talibanin valtaan­tuloa enemmistö opettajista oli ollut naisia mutta he eivät saaneet jatkaa toimessaan, jäi myös suuri joukko poikia vaille kouluopetusta.<ref name=Rashid />


Naiset eivät myöskään saaneet kulkea julkisilla paikoilla ilman aviomiestään. Naisten tuli aina käyttää [[burka]]a.<ref name=Rashid /> Kaikki [[kosmetiikka]] ja länsimaiset [[muoti]]vaatteet olivat myös kielletyt, eikä kaupoissa saanut olla näkyvillä [[muotilehti]]ä.<ref name=Rashid />
Naiset eivät myöskään saaneet kulkea julkisilla paikoilla ilman aviomiestään. Naisten tuli aina käyttää [[burka]]a.<ref name=Rashid /> Kaikki [[kosmetiikka]] ja länsimaiset [[muoti]]vaatteet olivat myös kielletyt, eikä kaupoissa saanut olla näkyvillä [[muoti|muotilehtiä]].<ref name=Rashid />


Miehille ja naisille oli terveydenhuolto järjestetty kokonaan erikseen. Naisia oli työssä lääkäreinä ja sairaan­hoitajina, mitkä olivatkin ainoat sallitut työt, koska mies­lääkärit eivät saaneet tutkia nais­potilaita. Uskonnollisella poliisilla oli milloin hyvänsä oikeus käydä sairaaloissa tarkistamassa, että määräyksiä noudatettiin.<ref name=Rashid />
Miehille ja naisille oli terveydenhuolto järjestetty kokonaan erikseen. Naisia oli työssä lääkäreinä ja sairaan­hoitajina, mitkä olivatkin ainoat sallitut työt, koska mies­lääkärit eivät saaneet tutkia nais­potilaita. Uskonnollisella poliisilla oli milloin hyvänsä oikeus käydä sairaaloissa tarkistamassa, että määräyksiä noudatettiin.<ref name=Rashid />
Rivi 81: Rivi 81:
Yhdysvaltain armeijan mukaan Taliban on epätoivoinen Afganistanin hallituksen kasvavan vaikutusvallan edessä ja pyrkii siksi vahvistamaan asemaansa. Eräiden asiantuntijoiden mukaan taas Talibanin uusi aktivoituminen on seurausta hallituksen epäonnistumisesta saada maa hallintaansa.<ref>[http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2006/06/17/AR2006061700784.html?nav=rss_email/components Washingtonpost.com]</ref>
Yhdysvaltain armeijan mukaan Taliban on epätoivoinen Afganistanin hallituksen kasvavan vaikutusvallan edessä ja pyrkii siksi vahvistamaan asemaansa. Eräiden asiantuntijoiden mukaan taas Talibanin uusi aktivoituminen on seurausta hallituksen epäonnistumisesta saada maa hallintaansa.<ref>[http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2006/06/17/AR2006061700784.html?nav=rss_email/components Washingtonpost.com]</ref>


Kanadalaisten johtamat [[ISAF]]-joukot ja [[Afganistanin kansallisarmeija|Afganistanin kansallisarmeijan]] joukot käynnistivät [[operaatio Meduusa]]n 2. syyskuuta 2006, jota seurasi joulukuussa [[operaatio Falcon Summit]]. Operaatioiden tavoiteena oli eliminoida Talibanin kyky laajoihin sotilasoperaatioihin seuraavana keväänä. Meduusan aikana ilmoitettiin tapetun 500–1200 talibantaistelijaa.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.rferl.org/featuresarticle/2007/1/9eefca39-b5d2-4fa3-870d-fe52e1aef887.html |Nimeke=Afghanistan: NATO Downplays 'Conventional' Threat In South|Julkaisija=RFERL|Luettu=23.01.2007}}</ref>
Kanadalaisten johtamat [[ISAF]]-joukot ja [[Afganistanin kansallisarmeija|Afganistanin kansallisarmeijan]] joukot käynnistivät [[operaatio Meduusa]]n 2. syyskuuta 2006, jota seurasi joulukuussa [[operaatio Falcon Summit]]. Operaatioiden tavoitteena oli eliminoida Talibanin kyky laajoihin sotilasoperaatioihin seuraavana keväänä. Meduusan aikana ilmoitettiin tapetun 500–1200 talibantaistelijaa.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.rferl.org/featuresarticle/2007/1/9eefca39-b5d2-4fa3-870d-fe52e1aef887.html |Nimeke=Afghanistan: NATO Downplays 'Conventional' Threat In South|Julkaisija=RFERL|Luettu=23.01.2007}}</ref>


==Toimisto==
==Toimisto==

Versio 27. heinäkuuta 2014 kello 18.18

Talibanin ja vuosina 19962001 myös Afganistanin islamilaisen emiraatin lippu.

Taliban (arab. طالبان‎ eli ”opiskelijat”) on pataanien muodostama sunnalainen ääriliike, joka hallitsi suurinta osaa Afganistania vuodesta 1996 vuoteen 2001, jolloin Yhdysvaltojen ilmapommitukset ja Pohjoinen liitto syrjäyttivät sen vallasta.

Enimmillään Taliban-liike hallitsi suurinta osaa Afganistanista. Hallitsemalleen alueelle liike antoi nimeksi Afganistanin islamilainen emiraatti, jonka lailliseksi tunnusti ainoastaan Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Pakistan ja Saudi-Arabia. Syytökset ihmisoikeusloukkauksista estivät Taliban-hallintoa saamasta Yhdistyneiden kansakuntien tunnustuksen. Suurin osa maailman valtioista, kuten Iran, Intia, Turkki, Venäjä, Yhdysvallat ja suurin osa Keski-Aasian tasavalloista, vastusti Taliban-hallintoa ja rahoitti sekä tuki sen vastapuolta ja loppua Afganistania hallinnutta Pohjoista liittoa.

Etymologia

Liike perustui madsarahien eli koraanikoulujen opiskelijoihin. Tästä se saikin nimensä Taliban, joka tarkoittaa paštun kielellä oppilaita. Näin ollen vapaasti käännettynä ja sopeutettuna Taliban tarkoittaa ”opiskelijaliikettä”. Taliban on monikkomuoto paštun kieleen arabiasta lainatusta opiskelijaa tarkoittavasta sanasta Ṭālib (arab. طالب‎). Länsimaissa on yleistynyt käytäntö kutsua Taliban-liikkeen kannattajaa tai jäsentä ”talibaniksi”, vaikka itse asiassa tarkkaan ottaen liikkeen jäsen on ”talib” eli opiskelija. Nimi voidaan kirjoittaa joko taleban tai taliban, Afganistanin kahden kielen, darin tai paštun, mukaisesti[1], mutta Talibanin jäsenet itse käyttävät pataaneina paštun kieltä. Osa afgaaneista kutsuu Talibanin jäseniä nimityksellä ”luder ung”, joka tarkoittaa kylmäsydämisiä.

Valtaannousu

Taliban-liikkeen hallitsema Afganistanin islamilainen emiraatti vaalealla, Pohjoisen liiton hallitsema Afganistanin islamilainen tasavalta punaisella.

Neuvostoliiton tukeman Afganistanin hallituksen romahdettua mujahideen-joukkoja vastaan käydyn Afganistanin sisällissodan jälkeen 1992 Afganistan ajautui sekasortoon, jossa sitä hallitsivat paikalliset sotaherrat. Taliban-liikkeellä oli kysyntää afgaanien keskuudessa kaiken lahjonnan, julmuuksien ja mujahideen-sotaherrojen välisten ainaisten taisteluiden jälkeen. Talibanin synnystä on kaksi tarinaa. Toisen mukaan Kandahariin matkustavan perheen poikien ja tyttöjen raiskaaminen sekä murhaaminen tai vastaava mujahideen-joukkojen tekemä hirmuteko sai Mohammed Omarin ja hänet oppilaansa tavoittelemaan näiden rikollisten hävittämistä Afganistanista. Toisen tarinan mukaan pakistanilainen kuorma-autoilla salakuljettava rikollisliiga nimeltään ”Afghanistan Transit Trade” ja sen liittolaiset Pakistanin hallituksessa aseistivat, rahoitti ja koulutti Taliban-joukot puhdistaakseen eteläisen Afganistanin läpi Keski-Aasian tasavaltoihin menevän tien kiristävistä rosvojoukkioista. Joka tapauksessa Taliban-liikkeen juuret olivat Helmandin, Kandaharin ja Uruzganin maakunnissa ja sen jäsen- sekä kannattajakunta koostui pataaneista. Nuorimmat talibaneista olivat Neuvostoliiton Afganistanin sodan aikana Pakistanissa pakolaisleireillä kasvaneita pataaneja. Taliban sai koulutusta ja rahoitusta Pakistanin hallitukselta, mutta säilytti silti itsenäisyytensä, kieltäytyipä usein Pakistanin avuntarjouksista. Liikkeen ideologiset juuret ja jäsenkunta taas olivat peräisin Pohjois-Pakistanin madrassa-kouluista.

Afganistanin kartta.

Ensimmäinen suuri Talibanin sotilaallinen operaatio oli loka-marraskuussa 1994, jolloin liike marssi Kandaharin maakunnan länsiosasta Maiwandista ja valtasi Kandaharin kaupungin ja sitä ympäröivät maakunnat mutta menetti vain muutamia kymmeniä miehiä. Taliban oli aloittanut rajanylitysalueen ja sotaherra Gulbuddin Hikmatyarin asevaraston kaappauksella. Muutamaa viikkoa myöhemmin Taliban kaappasi erään toisen kauppasaattueen, joka yritti avata kauppareitin Pakistanista Keski-Aasiaan, kiristääkseen erään toisen ryhmän sotaherroja. Seuraavan kolmen kuukauden aikana ”näkymätön voima” oli saanut haltuunsa 12 maakuntaa Afganistanin 34:stä maakunnasta. Monesti sotaherrat antautuivat taisteluitta ja heidän raskaasti aseistetut joukkonsa luovuttivat aseensa Talibanille.

Talibanin vaikutusvalta ja voima kasvoivat, ja 1995 se valtasi Heratin kaupungin. Maaliskuussa 1996 kaksi Talibanin vastustajaa Burhanuddin Rabbani ja Gulbuddin Hekmatyar liittoutuivat Talibania vastaan. Syyskuussa he kuitenkin joutuivat vetäytymään pohjoiseen, ja samassa kuussa Taliban valloitti 1996 pääkaupungin Kabulin ja perusti Afganistanin islamilaisen emiraatin.

Toukokuussa 1997 Faryabin aluetta hallinnut sotapäällikkö Abdul Malik Pahlawan liittoutui Talibanin kanssa entistä johtajaansa Abdul Rashid Dostumia vastaan kostaakseen veljensä Mohammed Pahlawanin murhan. Pahlawan oli vastuussa pohjoisen liiton läntisestä puolustuksesta ja salli Talibanin kulkea vuoristoisen Faryabin läpi Balkhiin ja Mazar-i-Sharifiin. Dostum joutui luopumaan alueesta ja pakeni tukikohdastaan Mazar-i-Sharifista Uzbekistaniin. Näin ollen Taliban liittolaisineen valtasi Mazar-i-Sharifin 25. toukokuuta 1997. Taliban aloitti etniset puhdistukset hazara-heimoon kuuluvien keskuudessa. Samana päivänä Pakistan tunnusti Talibanin hallinnon Afganistanin hallitukseksi ja Saudi-Arabia seuraavana päivänä 26. toukokuuta. Saatuaan kostetuksi veljensä kuoleman Dostumille Pahlawan käänsi aseensa Talibania vastaan ja hyökkäsi Mazar-i-Sharifiin 27. toukokuuta, mutta tottumattomina kaupunkisotaan taliban-joukot kärsivät tuntuvia tappioita taisteluissa ja niiden jälkeisissä teloituksissa.

Taliban sai Mazar-i-Sharifin uudelleen haltuunsa vasta 8. elokuuta 1998. Maailman huomio kiinnittyi Talibaniin 20. elokuuta, kun Yhdysvallat laukaisi risteilyohjuksia neljään kohteeseen Afganistanissa Khostin lähellä. Yhtä leireistä johti Osama bin Laden, jota Yhdysvallat syytti iskuista Itä-Afrikassa oleviin lähetystöihinsä.

Talibanin ollessa valtansa huipulla Afganistanin islamilaisen emiraatin tunnustivat Pakistanin ja Saudi-Arabian lisäksi Arabiemiraatit. Taliban hallitsi maan alueesta 90 %, lukuun ottamatta pieniä alueita koillisessa Afganistanissa. Muu maailma, YK:n mukaan lukien, piti kuitenkin Rabbania Afganistanin laillisena hallitsijana, vaikka oli selvää, ettei hänellä ollut käytännön asemaa.

Taliban sai Saudi-Arabialta tukea arviolta kaksi miljoonaa dollaria vuodessa. Merkittävin Talibanin tukija oli kuitenkin Pakistan.

Elämä Talibanin Afganistanissa

Taliban-hallinnon myötä naiset eivät saaneet enää kulkea julkisilla paikoilla ilman burkaa. Kuva Pohjois-Afganistanista 2005.
Taliban-joukkoja Heratissa 15. toukokuuta 2001.

Talibanin valtakaudella Afganistanista tuli ainoa maa, jossa oli käytössä puhtaasti islamilainen laki, šaria, Talibanin tulkitsemassa erityisen ankarassa muodossa. Läheskään kaikilla Taliban-hallituksen määräyksillä ei tosin ollut perustetta Koraanissa, niitä ei sallittu arvosteltavan.[2].

Taiteet, kulttuuri, huvit ja urheilu

Useimmat taiteet ja maalliset huvit kuten elokuvat, televisio, musiikki ja tanssi kiellettiin, samoin kuin myös muoto­kuvien maalaaminen ja hallussapito.[3] Jos jostakin kaupasta löydettiin musiikki­kasetteja, kauppias vangittiin ja kauppa suljettiin, kunnes vähintään viisi henkilöä takasi, ettei niitä siellä enää ollut.[3]

Maaliskuussa 2001 Taliban määräsi tuhottavaksi kaksi Buddha-patsasta Bamiyanissa. Kallioseinään kaiverretuista patsaista toinen oli 38 metriä pitkä ja 1 800 vuoden ikäinen ja toinen 53 metriä pitkä ja 1 500-vuotias. Teon tuomitsivat UNESCO:n lisäksi monet maat, myös Iran.

Aluksi Taliban kielsi myös kaiken urheilun, mutta salli sen myöhemmin tietyin edellytyksin, ei kuitenkaan naisten urheilua. Urheilu­katsomoissa oli käsien­taputus kielletty, ja ainoa sallittu, ja samalla pakollinen kannustushuuto oli "Allahu Akbar" (Jumala on suuri).[2] Islamilaisten rukous­hetkien ajaksi oli urheilu­kilpailut aina keskeytettävä. Taliban kielsi myös leijan lennätyksen, joka vanhastaan oli ollut Afganistanissa keväisin suosittu huvi.[2]

Naisten asema

Naisten asemaa Afganistanissa pidettiin erityisen huonona, naisten työssäkäynti kodin ulkopuolella (lukuun ottamatta terveydenhuoltoa) oli kielletty, ja monet perheet, joiden miehet olivat kuolleet sodassa, menettivät toimeentulonsa. Kasvojen paljastaminen ulkopuolisille tiesi ruoskintaa, ja talojen ikkunat oli peitettävä, jotta ulkopuoliset eivät nähneet sisään. Tytöt eivät saaneet käydä koulua täytettyään kahdeksan vuotta, minkä jälkeen he saivat opiskella ainoastaan Koraania.[4] Toisaalta koska ennen Talibanin valtaan­tuloa enemmistö opettajista oli ollut naisia mutta he eivät saaneet jatkaa toimessaan, jäi myös suuri joukko poikia vaille kouluopetusta.[3]

Naiset eivät myöskään saaneet kulkea julkisilla paikoilla ilman aviomiestään. Naisten tuli aina käyttää burkaa.[3] Kaikki kosmetiikka ja länsimaiset muotivaatteet olivat myös kielletyt, eikä kaupoissa saanut olla näkyvillä muotilehtiä.[3]

Miehille ja naisille oli terveydenhuolto järjestetty kokonaan erikseen. Naisia oli työssä lääkäreinä ja sairaan­hoitajina, mitkä olivatkin ainoat sallitut työt, koska mies­lääkärit eivät saaneet tutkia nais­potilaita. Uskonnollisella poliisilla oli milloin hyvänsä oikeus käydä sairaaloissa tarkistamassa, että määräyksiä noudatettiin.[3]

Miehiä koskeneita määräyksiä

Taliban sääti šarian tulkintansa perusteella myös miesten ulkoasua koskeneita määräyksiä, joiden kaltaisia ei kuitenkaan ollut koskaan aikaisemmin ollut missään islamilaisessa maassa. Niinpä kaikkien miesten oli annettava partansa kasvaa vähintään nyrkin paksuiseksi; jos joku oli ajanut tai leikannut partansa, hänet vangittiin, kunnes parta oli jälleen kasvanut.[3] Kun Taliban oli vallannut Kabulin, sikäläiset miehet saivat puolitoista kuukautta aikaa kasvattaa määräysten mukaisen parran. Tästä joutuivat kärsimään erityisesti eräiden etnisten vähemmistöjen kuten hazarojen edustajat, joilla yleensä on luonnostaan heikko parran kasvu.[3] Lisäksi Taliban-hallitus kielsi "brittiläisen ja amerikkalaisen" hius­tyylin eli pitkän tukan; jos jollakulla sellainen havaittiin, se ajettiin pois ja asian­omaisen oli maksettava parturin lasku.[3]

Muita kieltoja ja määräyksiä

Myös lähetystyö ja sään ennustuslähde? oli kielletty. Murhaajat ja prostituoidut teloitettiin käyttämättömäksi jääneellä urheilustadionilla Kabulissa. Myös uskottomuudesta ja homoseksuaalisuudesta rangaistiin kuolemalla.[3]

Huumeiden tuotanto

Alkuvuosina Taliban salli oopiumin, mutta ei kannabiksen viljelystä. Tätä perusteltiin sillä, että oopiumi ja siitä valmistettu heroiini oli tarkoitettu vietäväksi länsi­maihin, missä suurin osa asukkaista ja varsinkaan huumeiden käyttäjät eivät olleet muslimeja, kun taas maassa viljelty kannabis olisi pääosin käytetty omassa maassa.[5] Todellisuudessa kuitenkin myös suuri osa heroiinista käytettiin islamin­uskoisissa naapuri­maissa, varsinkin Pakistanissa mutta enenevässä määrin myös aikaisemmin Neuvostoliittooon kuuluneissa Keski-Aasian maissa.[6] Afganistan olikin maailman suurin oopiumin ja heroiinin tuottaja, ja niistä peritty vientivero oli Taliban-hallituksen tärkeimpiä tulon­lähteitä.[7]

Vuonna 2000 Taliban kielsi myös oopiumin viljelyksenlähde?, ja tuotanto putosi vuonna 2000 tuotetusta 4 000 tonnistalähde? (70 % maailman tuotannosta) 82 tonniin vuonna 2001, josta suurin osa viljeltiin Pohjoisen liiton hallitsemilla alueilla.

Ulkomaiden suhtautuminen

Vielä 17. toukokuuta 2001 Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin hallinto myönsi Afganistanille 43 miljoonaa dollaria lisää apua palkkiona maan tilanteen paranemisesta. Toisen version mukaan kysymys oli humanitaarisille järjestöille annetusta elintarvikeavusta, jonka Taliban-hallinto takavarikoi.

55-sivuisen YK:n raportin mukaan Taliban-hallinto suoritti Afganistanissa sen valtakaudellaan järjestelmällisesti joukkomurhia. Raportin mukaan vuosina 1996–2001 Taliban suoritti yhteensä 15 siviilien joukkomurhaa.[8]

Yhdysvaltain hyökkäys

Pakistan, Arabiemiraatit ja Saudi-Arabia vetivät pois tukensa Taliban-hallinnolta 21. syyskuuta 2001 Yhdysvaltain syyttäessä Talibania osalliseksi syyskuun 11. päivän terrori-iskuihin.

Yhdysvallat ja laaja koalitio maita aloittivat sotilastoimet Talibania vastaan lokakuussa 2001. Tavoitteena oli poistaa Taliban vallasta, koska se ei suostunut luovuttamaan Osama bin Ladenia, ja hänen tukemisensa vuoksi. Maasodassa taistelivat pääasiassa Pohjoisen liittouman joukot, joita Yhdysvallat tuki ilmaiskuin. Mazar-i-Sharif valloitettiin 9. marraskuuta, minkä jälkeen monet maakunnat antautuivat ilman vastarintaa Talibanien tukijoiden vaihtaessa puolta. Marraskuun 12. Taliban vetäytyi Kabulista kohti etelää.

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto päätti 16. tammikuuta 2002 yksimielisesti julistaa asevientikiellon ja jäädyttää Talibanhallinnon, al-Qaidan ja Osama bin Ladenin varat.

Taliban vetäytyi viimein myös Kandaharista ja järjestäytyi Afganistanin ja Pakistanin väliselle raja-alueelle. Viimeiset taistelut Afganistanin sodassa käytiin Tora Boran vuoristossa 16. joulukuuta 2002. Vangittuja Taliban-joukoissa taistelleita vietiin Yhdysvaltain Guantanamo Bayn vankileirille kuulusteltaviksi. Mullah Omaria ei ole saatu kiinni. Jäljelle jääneiden Taliban-taistelijoiden metsästys jatkuu Pakistanissa ja Afganistanin puoleisella raja-alueella Pakistanin armeijan ja Yhdysvaltain erikoisjoukkojen toimesta.

Talibanin aktivoituminen keväällä 2006

Talibanin uusi aktivoituminen alkoi 2006 keväällä, jolloin perinteinen sodankäyntiaika alkaa Afganistanissa. Joukkojen koko kasvoi komppanian kokoisista jopa yli 400 miehen joukkoihin. Toukokuusta 2006 heinäkuuhun Etelä-Afganistanissa yli 300 talibantaistelijaa, sotilasta ja siviiliä sai surmansa. Talibanjoukot polttivat yli 200 koulua ja ajoivat pois ulkomaiset avustustyöntekijät. Yhdysvaltain ilmavoimat suoritti yli 340 ilmaiskua, yli kaksi kertaa enemmän kuin paremmin uutisoidussa Irakin sodassa. Yhdysvaltain ilmaiskuissa kuolleet siviilit vahingoittivat Yhdysvaltain kannatusta.

Yhdysvaltain armeijan mukaan Taliban on epätoivoinen Afganistanin hallituksen kasvavan vaikutusvallan edessä ja pyrkii siksi vahvistamaan asemaansa. Eräiden asiantuntijoiden mukaan taas Talibanin uusi aktivoituminen on seurausta hallituksen epäonnistumisesta saada maa hallintaansa.[9]

Kanadalaisten johtamat ISAF-joukot ja Afganistanin kansallisarmeijan joukot käynnistivät operaatio Meduusan 2. syyskuuta 2006, jota seurasi joulukuussa operaatio Falcon Summit. Operaatioiden tavoitteena oli eliminoida Talibanin kyky laajoihin sotilasoperaatioihin seuraavana keväänä. Meduusan aikana ilmoitettiin tapetun 500–1200 talibantaistelijaa.[10]

Toimisto

Talibanin edustaja kertoi tammikuussa 2012, että liike avaa yhteystoimiston Qatariin. Ilmoituksen taustalla katsotaan olevan liikkeen halun rauhanneuvotteluihin. Liikkeen tiedottaja sanoo kuitenkin, ettei Afganistanin hallituksen kanssa neuvotella, mitä ehtoa taas presidentti Hamid Karzai ei hyväksy. Toimiston avaamisajankohdasta ei ole tietoa.[11]

Lähteet

  1. Talebanit vai talibanit? Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 24.07.2010.
  2. a b c Ahmed Rashid: The Talebans, the Story of the Afgan Warlords, s. 115-116, 218-219. Pan Books, 2001. ISBN 0-330-49221-7.
  3. a b c d e f g h i j Rashid, s. 115-116, 218-219
  4. Dupree Hatch, Nancy. "Afghan Women under the Taliban" in Maley, William. Fundamentalism Reborn? Afghanistan and the Taliban. London: Hurst and Company, 2001, s. 145–166.
  5. Rashid, s. 118
  6. Rashid, s. 122-123
  7. Rashid, s. 124
  8. Newsday: Taliban massacres outlined for UN 2001. Chicago Tribune. Viitattu 10.1.2012. (englanniksi)
  9. Washingtonpost.com
  10. Afghanistan: NATO Downplays 'Conventional' Threat In South RFERL. Viitattu 23.01.2007.
  11. Talevan avaa yhteystoimiston Qatariin. Helsingin Sanomat 4.1.2012 sivu B 1