Ero sivun ”Maankäytön suunnittelu Suomessa” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Käyttäjän 91.145.66.70 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Addbot tekemään versioon.
Lisätty kuva kaavahierarkiasta
Rivi 12: Rivi 12:


==Kaavoitus Suomessa==
==Kaavoitus Suomessa==
[[Tiedosto:Kaavahierarkia Suomessa.png|thumb|250px|oikea|'''Kaavamuotojen keskinäinen pätevyys'''. Kaavahierarkiassa ylimällä tasolla ovat valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet. Maakuntakaava ohjaa kunnan yleiskaavoitusta, joka taas toimii asemakaavoituksen perustana.<ref>Maankäyttö- ja rakennuslaki (5.2.1999/132): 1. luku, 4§</ref>]]
===Maa-alueiden käytön suunnittelun tavoitteet===
===Maa-alueiden käytön suunnittelun tavoitteet===
Lain mukaan alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on edistää:<ref>Maankäyttö- ja rakennuslaki (5.2.1999/132): 1. luku, 5§</ref>
Lain mukaan alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on edistää:<ref>Maankäyttö- ja rakennuslaki (5.2.1999/132): 1. luku, 5§</ref>

Versio 22. heinäkuuta 2014 kello 13.12

 Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Muun muassa taajamiin kohdistuu suunnittelua eli kaavoitusta. Cincinnati, Ohio, Yhdysvallat.

Kaavoituksella tarkoitetaan maa-alueiden käytön suunnittelua. Sen tavoitteena on luoda edellytykset hyvälle ja toimivalle elinympäristölle.

Suomessa kaavoitusta ohjaa maankäyttö- ja rakennuslaki. Erilaisten kaavojen lisäksi kunnilla täytyy olla rakennusjärjestys.[1]

Kaavoitus sisältää useita eri tasoja valtakunnallisista tavoitteista aina yksittäisten talojen sijoittamiseen. Kullakin kaavatasolla on kuitenkin oma tehtävänsä. Periaatteena on, että suunnittelun tarkentuessa suunniteltava alue pienenee. Toimintoja esitetään erilaisilla väreillä tai viivoituksilla ja niihin on merkitty lisäksi tarkentavat kirjainyhdistelmät. Kaavamerkinnät on määritelty Suomen rakentamismääräyskokoelmassa.

Suomessa ministeriöistä kaavoitukseen osallistuu useimmiten Ympäristöministeriö.[2]

Kaavoitus Suomessa

Kaavamuotojen keskinäinen pätevyys. Kaavahierarkiassa ylimällä tasolla ovat valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet. Maakuntakaava ohjaa kunnan yleiskaavoitusta, joka taas toimii asemakaavoituksen perustana.[3]

Maa-alueiden käytön suunnittelun tavoitteet

Lain mukaan alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on edistää:[4]

  1. turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomista
  2. yhdyskuntarakenteen ja alueiden käytön taloudellisuutta; muun muassa riittävän asuntotuotannon edellytyksiä
  3. rakennetun ympäristön kauneutta ja kulttuuriarvojen vaalimista
  4. luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä
  5. ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä
  6. luonnonvarojen säästeliästä käyttöä
  7. yhdyskuntien toimivuutta ja hyvää rakentamista
  8. yhdyskuntarakentamisen taloudellisuutta
  9. elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä
  10. palvelujen saatavuutta
  11. liikenteen tarkoituksenmukaista järjestämistä, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen toimintaedellytyksiä

Valtakunnan taso

Suomessa Ympäristöministeriön laatimat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ohjaavat koko maan kaavoitusta ottaen huomioon muun muassa kansainvälisten sopimusten ja EU-direktiivien asettamat velvoitteet. Alueelliset ympäristökeskukset valvovat muun muassa tavoitteiden noudattamista kaavoituksessa.[5] Valtakunnantasolla pyritään myös eri alueiden tasapuoliseen kehittämiseen ja suunnitellaan esimerkiksi tiestöä, rataverkkoa, satamia ja voimalinjoja.

Väliportaan taso

Kuntien välistä yhteistyötä ohjaa väliportaan taso, johon kuuluvat muun muassa maakuntien liitot ja lääninhallitukset. Maakuntien liitot suunnittelevat maakuntakaavan.[6] Siinä suunnitellaan yleispiirteisesti alueiden käyttöä seudulla,[7] mm. tielinjauksia ja muita liikenneyhteyksiä, vesihuoltoa, sekä maiseman- ja luonnonsuojelua. Maakuntakaavan vahvistaa ympäristöministeriö. Lääninhallitukset puolestaan hoitavat esimerkiksi terveys-, sosiaali-, koulutusalojen sekä pelastus- ja poliisitoimen suunnittelua alueella. Väliportaan suunnittelu toimii lähtökohtana kuntatason kaavoitukselle.

Kuntataso

Kunnat huolehtivat alueensa yksityiskohtaisemmasta maankäytön suunnittelusta. Kuntatason kaavamuodot ovat yleiskaava, asemakaava ja ranta-asemakaava. Kuntien kaavoitusta ohjaavat ja valvovat ympäristöministeriön lisäksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset. Kaavat määrittävät kunnan alueiden eri käyttötarkoitukset, kuten asumisen, työn, liikenneväylät ja puistot.

  • Yleiskaavalla määritetään kunnan kehityksen suuret linjat sekä kaava-alueen käyttö yleispiirteisesti.[7] Yleiskaava voidaan tarpeen mukaan laatia joko koko kunnan kattavaksi yleiskaavaksi tai tiettyä osa-aluetta koskevaksi osayleiskaavaksi. Se voi myös olla useamman kunnan yhteinen.[7] Yleiskaava ohjaa asemakaavaa. Yleiskaava voi olla sitova yleiskaava tai tavallinen yleiskaava oikeudelliselta vaikutukseltaan.
  • Asemakaavalla puolestaan määritellään yksityiskohtaisesti kunkin alueen käyttötarkoitus sekä ohjataan rakentamista.[7] Sekä yleis- että asemakaavan hyväksyy kunnanvaltuusto.[8] Kaavaprosessi voi yleensä viedä vuoden verran, joskus useitakin vuosia.
  • Ranta-asemakaava ohjaa pääasiassa loma-asutuksen järjestämistä ranta-alueella. Kaavassa annetaan yksityiskohtaiset määräykset loma-asutuksen ja alueen muun käytön järjestämisestä ranta-alueella. Kuntakeskusten ulkopuolisten ranta-alueiden asemakaavoitusta koskevat muusta asemakaavoituksesta poikkeavat säädökset ja käytännöt.

Kaavan julkaiseminen ja vaikuttaminen

Lainsäädäntö edellyttää, että kaavoja laadittaessa niillä henkilöillä, joita kaavaratkaisu koskee, on mahdollisuus vaikuttaa kaavaan.[9] Kuntalaiset voivat vaikuttaa kaavoitukseen muun muassa tekemällä aloitteita, osallistumalla keskusteluun, kertomalla mielipiteensä tai jättämällä muistutuksen kaavan ollessa nähtävillä. Kaavan siis täytyy olla ihmisten nähtävissä ennen hyväksymistä ja kaavahankkeista ilmoitetaan usein esimerkiksi paikallisessa lehdessä.[10]

Kaavoitusvirkamiehiä ja heistä vastuussa olevia poliitikkoja on joskus myös syytetty kaavoituspoliittisesti liiallisen läheisestä yhteistyöstä tiettyjen rakennuttajien kanssa. Tästä erityisesti tiettyjen suomalaisten rakennuttajien 1970- ja 1980-lukujen nopean yhteiskunnallisen rakentamisen aikakaudella harjoittamasta kaavoitus- ja rakennuspolitiikkaan vaikuttavasta suhde- ja liiketoiminnasta on käytetty nimitystä gryndauspolitiikka.

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Maankäyttö- ja rakennuslaki (5.2.1999/132): 1. luku, 14§
  2. ↑ Maankäyttö- ja rakennuslaki (5.2.1999/132): 2. luku, 17§
  3. ↑ Maankäyttö- ja rakennuslaki (5.2.1999/132): 1. luku, 4§
  4. ↑ Maankäyttö- ja rakennuslaki (5.2.1999/132): 1. luku, 5§
  5. ↑ Maankäyttö- ja rakennuslaki (5.2.1999/132): 2. luku, 18§
  6. ↑ Maankäyttö- ja rakennuslaki (5.2.1999/132): 2. luku, 19§
  7. ↑ a b c d Maankäyttö- ja rakennuslaki (5.2.1999/132): 1. luku, 4§
  8. ↑ Maankäyttö- ja rakennuslaki (5.2.1999/132): 5. luku, 37§ ja 7. luku, 52§
  9. ↑ Maankäyttö- ja rakennuslaki (5.2.1999/132): 1. luku, 6§
  10. ↑ Maankäyttö- ja rakennuslaki (5.2.1999/132): 8. luku, 65§

Aiheesta muualla

Malline:Link FA Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maankäytön_suunnittelu_Suomessa&oldid=14181753”