Ero sivun ”Etiäinen” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Lisätty viite ja hieman lisää ko. lähteestä.
Kansanuskomus-konteksti tulee esiin jo ensimmäisessä lauseessa eikä asia näin ollen tarvitse tuekseen holhoavaa loppukaneettia.
Rivi 2: Rivi 2:


Ihmiset saattavat kuulla esimerkiksi perheenjäsenensä kävelevän pihaan, avaavan oven, jopa nähdä tämän hahmon tai varjon, kunnes huomaavat, ettei tämä todellisuudessa vielä tullutkaan. Pian perheenjäsen kuitenkin tulee ja toistaa saman kuin etiäisensä. Etiäinen saadaan kolmen päivän vanhana ja se noudattaa ihmisensä luonteenpiirteitä. Erityisesti tarmokkailla haltijoilla on kyky toimia ilmoittajina isäntänsä ulkopuolella.<ref name="stk"/>
Ihmiset saattavat kuulla esimerkiksi perheenjäsenensä kävelevän pihaan, avaavan oven, jopa nähdä tämän hahmon tai varjon, kunnes huomaavat, ettei tämä todellisuudessa vielä tullutkaan. Pian perheenjäsen kuitenkin tulee ja toistaa saman kuin etiäisensä. Etiäinen saadaan kolmen päivän vanhana ja se noudattaa ihmisensä luonteenpiirteitä. Erityisesti tarmokkailla haltijoilla on kyky toimia ilmoittajina isäntänsä ulkopuolella.<ref name="stk"/>

Etiäinen on kansanuskomus, eikä sille ole tieteellisiä perusteita.


== Katso myös==
== Katso myös==

Versio 20. heinäkuuta 2014 kello 21.02

Etiäinen (myös eeliänen) on kansanuskomusten mukaan ihmisen kuvajainen, kaksoisolento tai aistittava vaikutelma, joka kulkee hänen edellään ja tekee tai on tekevinään edellä samoja asioita jotka asianosainen myöhemmin itse tekee. Etiäiseksi voidaan kutsua myös kokemusta tällaisen "olennon" kohtaamisesta. Etiäinen voi kuulua, joskus näkyäkin.

Ihmiset saattavat kuulla esimerkiksi perheenjäsenensä kävelevän pihaan, avaavan oven, jopa nähdä tämän hahmon tai varjon, kunnes huomaavat, ettei tämä todellisuudessa vielä tullutkaan. Pian perheenjäsen kuitenkin tulee ja toistaa saman kuin etiäisensä. Etiäinen saadaan kolmen päivän vanhana ja se noudattaa ihmisensä luonteenpiirteitä. Erityisesti tarmokkailla haltijoilla on kyky toimia ilmoittajina isäntänsä ulkopuolella.[1]

Katso myös

Viitteet

  1. Henriksson, Alf: Suuri tarukirja, s. 104. suom. toimituskunta Jorma O. Tiainen et al.. Suomentanut Hannu Hiilos, Antti Nuuttila, Kari Nenonen. Helsinki: Koko kansan kirjakerho, 1983. ISBN 951-864-014-9.