Ero sivun ”Fredrik I Barbarossa” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
uusi lähde, siitä korjauksia mm syntymävuosi
p (Käyttäjän 91.155.136.231 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Addbot tekemään versioon.)
(uusi lähde, siitä korjauksia mm syntymävuosi)
[[Tiedosto:Barbarossa.jpg|thumb|250px|right|Kuva Fredrikistä 1200-luvulta]]
'''Fredrik I Barbarossa''' ({{k-de|Friedrich I}}, n.noin [[11221125]]–[[10. kesäkuuta]] [[1190]]) oli [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan]] keisari. Hän kuului [[Hohenstaufen]]-sukuun.<ref name=hss /> Barbarossa tarkoittaa punapartaa.
 
Fredrik I valittiin [[Saksa]]n kuninkaaksi [[Frankfurt am Main|Frankfurtissa]] [[4. maaliskuuta]] [[1152]] ja kruunattiin viisi päivää myöhemmin [[Aachen]]issa. Hänet valittiin Italian kuninkaaksi vuonna [[1154]] [[Pavia]]ssa ja paavi [[Hadrianus IV]] kruunasi hänet [[18. kesäkuuta]] [[1155]] Rooman keisariksi.<ref name=hss>{{Kirjaviite | Nimeke = Historian suursanakirja| Julkaisija = WSOY| Vuosi = 1998| Tekijä = Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki| Sivu = 786–787| Isbn = 951-0-22044-2 }}</ref> Vielä 30. kesäkuuta vuonna 1178 hänet kruunattiin Burgundin kuninkaaksi [[Arles]]issa. Ennen Saksan kuninkaaksi kruunaamista hän oli [[Schwaben]]in herttua vuosina 1147–1152 ja 1167–1168, nimellä Fredrik III.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Frederick I (Holy Roman Empire)| Osoite = http://encarta.msn.com/encyclopedia_761561996/Frederick_I_(Holy_Roman_Empire).html| Selite = | Ajankohta = | Julkaisija = MSN Encarta| Viitattu = 7. lokakuuta 2007| Kieli ={{en}} }}</ref> Barbarossa tarkoittaa punapartaa.
 
== Nousu Saksan kuninkaaksi ==
Fredrik oli Schwabenin herttua Fredrik II:n ja Judith Baijerilaisen (kilpailevasta Welfin suvusta) poika, mikä teki hänestä hyväksyttävän vaihtoehdon kuninkaaksi. Vuonna [[1147]] Fredrikistä tuli Schwabenin herttua, ja pian tämän jälkeen hän osallistui setänsä, Saksan kuningas [[Konrad III]]:n kanssa [[toinen ristiretki|toiselle ristiretkelle]]. Retki oli täydellinen epäonnistuminen, mutta Fredrik erottui edukseen ja sai kuninkaan täyden luottamuksen. Vuonna 1152 kuoleva kuningas neuvoi vaaliruhtinaita valitsemaan seuraajakseen oman poikansa sijasta Fredrikin. Fredrik ajoi omaa ehdokkuuttaan voimakkaasti, ja hänet valittiin [[Saksa]]n kuninkaaksi [[Frankfurt]]issa 4. maaliskuuta ja kruunattiin [[Aachen]]issa muutamia päiviä myöhemmin.
 
==Suhteet paaviin==
Uusi kuningas oli innokas palauttamaan keisarikuntaan [[Kaarle Suuri|Kaarle Suuren]] ja [[Otto I Suuri|Otto I Suuren]] aikaisen mahdin<ref name=hss /> ja näki, että järjestyksen palauttaminen Saksaan oli välttämätön edellytys keisarin oikeuksienaseman vahvistamiseen [[Italia]]ssa. Julistaessaan rauhan Saksaan, hän antoi ruhtinaille etuja avokätisesti. Ulkomailla Fredrik puuttui [[Tanska]]n sisällissotaan Svend III:n ja Valdemar I:n välillä ja loi keskusteluyhteyden [[Bysantti|Bysantin]] keisari [[Manuel I Komnenos|Manuel I Komnenoksen]] kanssa. Luultavasti näihin aikoihin Fredrik erosi vaimostaan Adelheid von Vohburgista vedoten sukulaisuuteen ja yritti turhaan saada vaimoa [[Konstantinopoli]]sta.
 
Noustessaan kuninkaaksi Fredrik oli ilmoittanut asiasta [[paavi]] [[Autuas Eugenius III]]:lle. Kruunauksesta ei vielä tuolloin sovittu. Maaliskuussa [[1153]] Konstanzissa sovittiin keisariksi kruunaamisen ehdoista kuurian kanssa. Sopimuksessa Barbarossa lupasi kukistaa Rooman kaupungin ja palauttaa se paavin herruuden alaiseksi. Lisäksi hän lupasi, ettei solmisi rauhaa roomalaisten tai normannien kanssa ilman paavin myöntymystä. Edelleen hän lupasi tukea paavin valta-asemaa ja vastustaa Bysantin valtapyrkimyksiä Italiassa. Paavi puolestaan lupasi kruunauksen keisariksi, tukevansa Fredrikiä valtakunnassa, julistavansa kapinalliset kirkonkiroukseen sekä osallistuvansa bysanttilaisten ajamiseen pois Italiasta. Sopimuksen taustalla oli ajankohtainen tilanne, jossa Etelä-Italian normannialueet uhkasivat siirtyä perinnön kautta Bysantille.
 
==Sotaretket Italiaan==
Fredrik järjesti kuusi sotaretkeä Italiaan vakiinnuttaakseen asemansa valtakunnassa. Ensimmäisellä paavi [[Hadrianus IV]] kruunasi hänet keisariksi 18. kesäkuuta 1155 Pietarin kirkossa. Välittömästi kaupungissa puhkesivat taistelut [[Arnold Brescialainen|Arnold Brescialaisen]] johtamien tasavaltalaisten pyrkiessä vangitsemaan kaupungin herran, paavi Hadrianus III:n. Paavin ja keisarin armeijat taistelivat kaupunkilaisia vastaan iltaan saakka. Kapinan kukistuttua keisari ei kuitenkaan lupauksensa mukaisesti palauttanut paaville kaupungin herruutta eikä jatkanut toimia normanneja vastaan. Paavin kanssa tehdyn sopimuksen rikkominen oli yksi syy tulevaan skismaan.
 
Fredrik lähti Italiasta syksyllä 1155 valmistelemaan vielä suurempaa retkeä. Saksa ja erityisesti Baijeri oli taas ajautunut epäjärjestykseen, mutta Fredrikin voimakkaat toimenpiteet palauttivat rauhan. Henrik Leijona sai Baijerin herttuakunnan läänityksekseen. Aiemmin Baijeria hallinnut [[Henrik Jasomirgott]] puolestaan sai hyvitykseksi Itävallan herttuakunnan.
 
Kesäkuussa [[1158]] Fredrik lähti toiselle sotaretkelle Italiaan mukanaan [[Henrik Leijona]] ja saksilaissotilaat. [[Milano]]n kapina tukahdutettiin, kaupunki valloitettiin ja taistelu paavi [[Aleksanteri III (paavi)|Aleksanteri III:n]] kanssa alkoi. Varsinkin oikeushistorian kannalta merkittäviä ovat ns. Roncaglian asetukset: keisari pyysi neljältä Bolognan yliopiston oikeusoppineelta näkemystä valtakunnan juridisesta tilanteesta. Oikeusoppineet totesivat, että keisarillinen oikeus ohittaa perinnäisoikeuden (ius commune). Kaupunkien tulisi myös saada keisarilta vahvistus saamilleen kuninkaallisille etuoikeuksille (ns. regalioille).
 
Aleksanteri III julisti kuninkaan pannaan, ja Fredrik alkoi tukea [[vastapaavi]] [[Victor IV|Victor IV:tä]]. Vuoden [[1162]] lopulla Fredrik palasi Saksaan, missä hän esti Saksin herttua Henrik Leijonan ja muiden herttuoiden välistä konfliktia laajentumasta. Hän myös rankaisi kovalla kädellä [[Mainz]]in kaupungin asukkaita, jotka kapinoivat arkkipiispa Arnoldia vastaan. Seuraavalla retkellään Italiaan hänen oli tarkoitus valloittaa [[Sisilia]], mutta suunnitelma ei toteutunut Fredrikin kohdattua laajaa vastarintaa erityisesti Veronan kaupunkiliiton taholta.
 
Tämän jälkeen Fredrik järjesti suuret juhlat Kaarle Suuren pyhimykseksi julistamisen kunniaksi Aachenissa ja palautti rauhan Reininmaalle. Lokakuussa [[1166]] Fredrik lähti neljännelle sotaretkelle Italiaan tukeakseen vastapaaviaan, [[vastapaavi Paschal|Paschalia]], ja kruunauttaakseen vaimonsa Beatricen keisarinnaksi. Retki keskeytyi, kun kulkutauti iski keisarin armeijaan ja pakotti keisarin pakenemaan Saksaan, missä hän pysyi seuraavat kuusi vuotta. Tällä kertaa Henrik Leijona oli kieltäytynyt lähtemästä sotaretkelle Fredrikin kanssa ja keskittyi riitoihinsa naapuriruhtinaiden kanssa, jatkaen levittäytymistään [[slaavit|slaavien]] alueille. Fredrik ratkaisi hiippakuntia koskevia riitoja, ja keisarikunta sai haltuunsa[[Feodaaliherra|feodaaliherruuden]] [[Burgundi]]in, [[Tanska]]n, [[Böömi]]n, [[Puola]]n ja [[Unkari]]n.<ref name=hss /> Hän myös loi ystävälliset suhteen Bysantin keisariin ja pyrki lähentymään [[Englanti|Englannin]] kuningas [[Henrik II (Englanti)|Henrik II:n]] ja [[Ranska]]n kuningas [[Ludvig VII (Ranska)|Ludvig VII:n]] kanssa.
 
Vuonna [[1174]] Fredrik teki viidennen sotaretkensä Italiaan, jolloin Italiassa muodostettiin paavia tukeva [[lombardilaisliiga]] Fredrikiä vastaan. Kun Henrik Leijona ei suostunut tukemaan retkeä, se epäonnistui täydellisesti. Fredrik kärsi raskaan tappion Legnanon taistelussa Milanon lähellä 29. toukokuuta [[1176]], jossa hän haavoittui ja hetken aikaa hänen luultiin kuolleen. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa rauhanneuvottelut Aleksanteri III:n ja Lombardian kaupunkiliiton kanssa. Aleksanteri ja Fredrik tekivät sovinnon Venetsian rauhassa 1177. Keisari tunnusti [[Kirkkovaltio]]n suvereniteetin ja paavi tunnusti keisarin Saksan kirkon hallitsijaksi. Lombardian kaupungit jatkoivat taisteluja vuoden [[1183]] [[KonstanzKonstanzin rauha]]in rauhaanan asti, jolloin Fredrik myönsi kaupungeille oikeuden vapaastiitse valita kaupungin virkamiehetvirkamiehensä.
 
==Kolmas ristiretki==
[[Tiedosto:Barbarossa01.jpg|thumb|300px|left|Fredrik lähettää pojan katsomaan, vieläkö korpit lentävät]]
Tehtyään rauhan paavin kanssa Fredrik lähti [[kolmas ristiretki|kolmannelle ristiretkelle]] ([[1189]]) [[Ranskan Filip I|Filip I]]:n johtaman Ranskan armeijan ja [[Rikhard Leijonamieli|Rikhard Leijonamielen]] johtamien englantilaisten kanssa. Näistä kolmesta hän lähti ensimmäisenä liikkeelle, vaikka oli ilmoittautunut retkelle viimeisenä. Bysantin keisari [[Isaak II Angelos]] ei aluksi antanut Fredrikin armeijan kulkea maittensa halki, mutta taipui Fredrikin ryösteltyä hänen maataan talven ajan. Fredrik onnistui toukokuussa valtaamaan ja ryöstämään muslimien hallitseman Ikonionin kaupungin.
 
Fredrik ei kuitenkaan koskaan päässyt [[Pyhä maa|Pyhään maahan]], vaan hukkui ylittäessään Salef-jokea [[Kilikia]]ssa, Kaakkois-[[Anatolia]]ssa. Hänen ruumiinsa yritettiin [[palsamointi|palsamoida]] ja viedä Saksaan haudattavaksi.Tämä kuitenkin epäonnistui, minkä vuoksi keisarin ruumiin lihat haudattiin Antiokiaan[[Antiokia]]an ja luut [[Tyyros|Tyyrokseen]].
 
Fredrikin kuoleman huono-onninen ajankohta jätti ristiretkeläisten armeijan kilpailevien kuninkaiden, Filipin ja Rikhardin komentoon, mikä lopulta johti armeijan hajoamiseen. Rikhard jatkoi itään, missä hän taisteli [[Saladin]]ia vastaan vaihtelevin tuloksin, mutta epäonnistui päätavoitteessaan, [[Jerusalem]]in valloittamisessa.
 
==Jälkivaikutuksia==
Fredrik on monien legendojen aihe, joista kuuluisin on nukkuvan sankarin legenda. Sanotaan, että Fredrik ei ole kuollut, vaan unessa ritareidensa kanssa [[Kyffhäuser]]in vuoressa [[Thüringen]]issä, ja kun korpit lakkaavat lentämästä vuoren ympärillä, Fredrik herää ja palauttaa Saksan sen muinaiseen suuruuteen. Tarinan mukaan hänen punainen partansa on kasvanut läpi pöydän, jonka ääressä hän istuu. Hänen silmänsä ovat puoliksi suljettuina unessa, mutta silloin tällöin hän lähettää pojan ulos katsomaan, ovatko korpit lakanneet lentämästä. Tätä legendaa Hitler käytti nimetessään Saksan hyökkäyksen [[Neuvostoliitto]]on [[toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]] vuonna 1941 oli [[operaatio Barbarossa]]ksi.
 
Saksan hyökkäys [[Neuvostoliitto]]on [[toinen maailmansota|toisessa maailmansodassa]] vuonna [[1941]] oli nimeltään [[operaatio Barbarossa]] Fredrik I:n mukaan.
 
== Lähteet ==
 
[[Luokka:Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijat|Fredrik 1]]
[[Luokka:Vuonna 11221125 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1190 kuolleet]]
 
37 637

muokkausta

Navigointivalikko