Ero sivun ”Nykyfilosofia” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: ru:Современная философия |
|||
| Rivi 12: | Rivi 12: | ||
* Hintikka, Jaakko: ''Filosofian köyhyys ja rikkaus: tutkielmia nykyfilosofiasta''. Toimittaneet R. Vilkko ja J. Hiipakka. Art House, 2001. |
* Hintikka, Jaakko: ''Filosofian köyhyys ja rikkaus: tutkielmia nykyfilosofiasta''. Toimittaneet R. Vilkko ja J. Hiipakka. Art House, 2001. |
||
* Niiniluoto, Ilkka ja Saarinen, Esa (toim.): ''Nykyajan filosofia''. Helsinki: WSOY. 2002. |
|||
== Aiheesta muualla == |
== Aiheesta muualla == |
||
Versio 25. heinäkuuta 2006 kello 12.37
| Osa artikkelisarjaa |
| Länsimaisen filosofian historia |
|---|
 |
| Länsimainen filosofia |
|
| Katso myös |
|
Länsimainen nykyfilosofia on 1900-luvulla jakautunut lukuisiin erilaisiin näkemyksiin, joita jaotellaan lähinnä analyyttiseen ja mannermaiseen filosofiseen suuntaukseen.
Kautta filosofian historian on ollut nähtävissä kaksi selkeää filosofistieteellistä suuntausta. Positivistit ovat painottaneet tieteiden arvovapautta ja luonnontieteellistä pohjaa, kun taas tulkitsijat ja hermeneutikot taasen painottavat ihmisläheistä näkökulmaa. 1900-luvulla positivistisen suuntauksen edustajat, kuten loogiset positivistit liittyvät läheisesti analyyttiseen suuntaukseen, kun taas hermeneutikot, eksistentialistit ja muut tulkitsevampaa suuntausta painottavat kuuluvat mannermaiseen suuntaukseen.
Nykyfilosofian kolmanneksi suuntaukseksi määritetään usein marxilainen suuntaus, johon liittyi marxismi-leninismi, mutta toisaalta myös frankfurtin koulukunta. Samoin radikaali feminismi ja monet sen suuntaukset liittyvät analyysitavoiltaan usein läheisesti marxilaiseen yhteisöteoriaan.
Joskus yhä neljänneksi suuntaukseksi on eroteltu katolisen kirkon uustomismi. Aikaisemmasta aristoteelisesta syllogistisesta suuntauksesta vahvasti argumentaatiotapojaan ammentavasta klassisesta tomismista syntynyt perinne on ehdottomasti lähempänä analyyttista kuin mannermaista perinnettä. Puhtaasti teologiaan ja jumaluskoon pohjautuvat uustomismin eri muodot eivät kuitenkaan ole kovin yhteensopivia puhtaan sekulaaria ja luonnontieteellistä näkökulmaa painottavan analyyttisen suuntauksenkaan kanssa. Uustomismin asemaa erillisenä traditiona vahvistaa myös sen erittäin selkeästi määritelty kokonaisvaltainen maailmankuva ja ihmiskuva, joka kattaa kaiken ontologiasta etiikkaan yhteensopivilla opetuksillaan.
Kirjallisuutta
- Hintikka, Jaakko: Filosofian köyhyys ja rikkaus: tutkielmia nykyfilosofiasta. Toimittaneet R. Vilkko ja J. Hiipakka. Art House, 2001.
- Niiniluoto, Ilkka ja Saarinen, Esa (toim.): Nykyajan filosofia. Helsinki: WSOY. 2002.