Ero sivun ”Streptomysiini” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Antotavat lis. Liitetty en-wikin mallin mukaan. Kirjaviitteen pohjalta vain im. olisi ollut ainut tapa antaa tätä lääkettä. |
p →Vaikutustapa: -kh fix; sanajärjestyksen muutos. |
||
| Rivi 34: | Rivi 34: | ||
== Vaikutustapa == |
== Vaikutustapa == |
||
Streptomysiini on |
Streptomysiini on bakteereja tappava ja niistä parhaiten gramnegatiivisia sauvoihin, eräisiin [[stafylokokit|stafylokokkeihin]] ja [[mykobakteerit|mykobakteereihin]]<ref name="fato" />. |
||
== Sivuvaikutukset == |
== Sivuvaikutukset == |
||
Versio 6. kesäkuuta 2014 kello 21.20
| |
| |
Streptomysiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 5-(2,4-diguanidino-3,5,6-trihydroksisykloheksoksi)-4-[4,5-dihydroksi-6-(hydroksimetyyli)-3-metyylaiminotetrahydropyran-2-yyli]oksi-3-hydroksi-2-metyylitetrahydrofuraani-3-karbaldehydi | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | A07 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C21H39N7O12 |
| Moolimassa | 581,574 |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | ? |
| Ekskreetio | ? |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | intramuskulaarinen, intravenoosi |
Streptomysiini on antibioottilääke ja bakterisidi, jota Streptomyces griseus -maaperäbakteeri tuottaa[1]. Streptomysiini oli ensimmäinen tehokas lääke tuberkuloosin hoidossa, mutta ei ole enää käytössä Suomessa.[2] Viomysiini ja kanamysiini ovat samankaltaisia antibiootteja.
Löytyminen
Streptomysiinin löysi vuonna 1943 Selman Waksman, joka sai tästä aiheesta Nobelin palkinnon v. 1952. Hän löysi sen tutkimalla gramnegatiivisia bakteereita, joiden kasvuun penisilliini ei vaikuttanut.
Vaikutustapa
Streptomysiini on bakteereja tappava ja niistä parhaiten gramnegatiivisia sauvoihin, eräisiin stafylokokkeihin ja mykobakteereihin[2].
Sivuvaikutukset
Sivuvaikutuksia streptomysiini aiheuttaa varsinkin henkilöille, joilla on vajaatoiminen munuainen[2]. Sivuvaikutuksiin kuuluvat muun muassa tasapainon häiriintyminen, munuaisvauriot, streptomysiiniallergia[2].
Samanaikainen lääkitys, joka estää pahoinvointia ja huimausta: se saattaa hidastaa streptomysiinin neurotoksisten sivuvaikutusten toteamista. Tähän lääkeaineryhmään kuuluu useita antihistamiineja ja neurolepti-ryhmän lääkeaineita.
Lähteet
- ↑ Tirri, R.; Lehtonen, J.; Lemmetyinen, R.; Pihakaski, S. & Portin, P.: Biologian sanakirja, s. 657. Uudistetun laitoksen 3. painos. Otava, 2006. ISBN 951-1-17618-8.
- ↑ a b c d Koulu, Tuomisto (toim.): ”R. K. Tuominen: Tuberkuloosilääkkeet ja sulfonit”, Farmakologia ja toksikologia, 6. painos, s. 872-873. Kustannus Medicina, 2001. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.4.2012).
- J. Wickström: Tarttuvat taudit, SHKS-WSOY, 1970 (laitoksen 5. uudistettu painos - ei ISBN-numeroa, alkuteos ruotsinkielinen: Infektionssjukdomarna, s. 58) Suom. Leena Tuuteri
- Ilmari Vartiainen, Lääkeaineoppi (Farmakologia), SHKS-WSOY, 1960, (ei ISBN-tunnusta, s.233-234)
Aiheesta muualla
- Medicina.fi: Streptomysiini (pdf)
- PubChem: Streptomycin (englanniksi)
- DrugBank: Streptomycin (englanniksi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Streptomycin (englanniksi)
- ChemBlink: Streptomycin (englanniksi)