Ero sivun ”Virkavala” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p →Tuomarinvala: kh |
|||
| Rivi 6: | Rivi 6: | ||
==Valan piiri== |
==Valan piiri== |
||
Vuodesta 2006 lähtien virkavalan vannovat (tai vakuutuksen antavat) |
|||
#[[Valtioneuvosto]]n [[oikeuskansleri]] ja apulaisoikeuskansleri |
#[[Valtioneuvosto]]n [[oikeuskansleri]] ja apulaisoikeuskansleri |
||
#[[Tasavallan presidentti|tasavallan presidentin]] kanslian [[kansliapäällikkö]], valtioneuvoston kanslian ja ministeriön kansliapäällikkö, [[valtiosihteeri]], alivaltiosihteeri ja osastopäällikkö sekä oikeuskanslerinviraston kansliapäällikkö ja osastopäällikkö |
#[[Tasavallan presidentti|tasavallan presidentin]] kanslian [[kansliapäällikkö]], valtioneuvoston kanslian ja ministeriön kansliapäällikkö, [[valtiosihteeri]], alivaltiosihteeri ja osastopäällikkö sekä oikeuskanslerinviraston kansliapäällikkö ja osastopäällikkö |
||
Versio 6. kesäkuuta 2014 kello 01.21
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: perustelemattomia väitteitä tyyliin: "perinteisesti virkamiehet ovat olleet hyvin rehellisiä ja valantuontoisia". |
Virkavala tai -vakuutus on lupaus, jonka tietyt valtion korkeimpaan johtoon, oikeuslaitokseen tai voimankäyttöorganisaatioon kuuluvat virkamiehet ovat velvollisia antamaan. Aiemmin kyseisen valan vannoivat lähes kaikki valtion virkamiehet. Valan tai vakuutuksen tarkoituksena on sitoa yksilö moraalisesti valtioonlähde?; perinteisesti kynnys valan rikkomiseen on ollut korkealähde?.
Valan piiri
Vuodesta 2006 lähtien virkavalan vannovat (tai vakuutuksen antavat)
- Valtioneuvoston oikeuskansleri ja apulaisoikeuskansleri
- tasavallan presidentin kanslian kansliapäällikkö, valtioneuvoston kanslian ja ministeriön kansliapäällikkö, valtiosihteeri, alivaltiosihteeri ja osastopäällikkö sekä oikeuskanslerinviraston kansliapäällikkö ja osastopäällikkö
- keskusviraston pääjohtaja
- maaherra
- ulkoasiainhallinnosta annetun lain (1129/77) 3 §:ssä tarkoitetun diplomaattisen edustuston tai lähetetyn konsulin viraston päällikön tehtävään määrätty ulkoasiainhallinnon virkamies
- puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen sotilasvirassa tai sotilaallisessa tehtävässä palveleva virkamies
- vankilan johtaja
Tuomioistuinten jäsenet, hovioikeuden auskultantit sekä ne, jotka yksin tai kollegiaalisessa menettelyssä ratkaisevat hallintolainkäyttöön kuuluvia asioita (esimerkiksi Kutsunta-asian keskuslautakunnan jäsenet) vannovat tuomarinvalan tai antavat tuomarinvakuutuksen. Käräjäoikeuden kansliahenkilöstö vannoo tuomarinvalaa vastaavan valan tai antaa vakuutuksen ennen kuin alkaa suorittaa lainkäyttötehtäviä käräjäoikeudessa.
Valtioneuvoston jäsenet eli ministerit vannovat tuomarinvalan sekä virkavalan tai antavat vastaavat vakuutukset.
Ulosottomiehet, avustavat ulosottomiehet, poliisimiehet sekä vankeinhoidon laitoshallinnon muut virkamiehet antavat kirjallisen vakuutuksen.
Toisin kuin anglosaksisissa maissa, erityisesti Yhdysvalloissa, jossa uuteen virkaan astuvan henkilö toistaa vanhan valansa, Suomessa kukin vala vannotaan vain kerran. Näin esimerkiksi ministeri, joka on toiminut lautamiehenä, vannoo virkaansa astuessaan vain virkavalan, sillä hän on jo vannonut tuomarinvalan astuessaan lautamiehen tehtävään.
Kirkko ja valtio -komitea esitti mietinnössään vuonna 1977, että lain edellyttämät uskonnolliset valat kuten virka-, sotilas- ja todistajanvala oli poistettava ja korvattava kaikissa tapauksissa kunnian ja omantunnon kautta annettavalla vakuutuksella.[1]
Virkavalan ja -vakuutuksen kaavat
Seuraavassa kursivoitu osa kuuluu vain valan kaavaan. Sulkeissa sen jäljessä oleva osa on vakuutuksen vastaava muotoilu.
Virkavala
"Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä (vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta), että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi."
Tuomarinvala
Tuomarinvalan kaava on säilynyt muuttamattomana vuodesta 1734.
"Minä N. N. lupaan ja vannon Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa kautta (vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta), että minä parhaan ymmärrykseni ja omantuntoni mukaan kaikissa tuomioissa tahdon tehdä ja teen oikeutta niin köyhälle kuin rikkaallekin ja tuomitsen Jumalan ja [Ruotsin] lain ja laillisten sääntöjen mukaan: etten koskaan minkään varjolla lakia vääristele enkä vääryyttä edistä sukulaisuuden, lankouden, ystävyyden, kateuden ja vihan tahi pelon tähden taikka lahjan ja antimien tahi muun syyn takia, enkä syytöntä syylliseksi taikka syyllistä syyttömäksi tee. Minä en myöskään ennen tuomion julistamista enkä sen jälestä ilmaise oikeutta käyville enkä muille niitä neuvotteluita, joita Oikeus suljettujen ovien takana pitää. Kaiken tämän tahdon täyttää ja täytän uskollisesti, rehellisenä ja totisena tuomarina, ilman kavaluutta ja juonia, niin totta kuin Jumala minua auttakoon ruumiin ja hengen puolesta."
Tuomarinvalaa vastaava vala
"Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä (vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta), että minä parhaan ymmärrykseni ja omantuntoni mukaan kaikissa lainkäyttötehtävissä toimin oikeudenmukaisesti lakia noudattaen."
Kirjallinen vakuutus
"Minä N.N. lupaan ja vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta, että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti. Virkavelvollisuuteni täytän tunnollisesti ja parhaan kykyni mukaan. Minä en myöskään ilmaise sivullisille sellaista asiaa, jonka olen virassani saanut tietooni ja joka on pidettävä salassa."
Katso myös
Viitteet
- ↑ Kirkko ja valtio -komitea: Kirkko ja valtio -komitean mietintö, s. 229. Komiteanmietintö 21/1977. Helsinki: Opetusministeriö, 1977. ISBN 951-46-2246-4.