Ero sivun ”Anatoli Lunatšarski” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
| Rivi 16: | Rivi 16: | ||
[[Luokka:Neuvostoliittolaiset poliitikot]] |
[[Luokka:Neuvostoliittolaiset poliitikot]] |
||
[[Luokka:Venäjän ja Neuvostoliiton avantgarde]] |
[[Luokka:Venäjän ja Neuvostoliiton avantgarde]] |
||
[[Luokka:Vuonna 1875 syntyneet]] |
|||
[[Luokka:Vuonna 1933 kuolleet]] |
|||
Versio 24. toukokuuta 2014 kello 09.42
Anna Ahmatova | Aleksanteri Ahola-Valo | Natan Altman | Mihail Bahtin | Léon Bakst | Andrei Belyi | Nikolai Berdjajev | Ivan Bilibin | Aleksandr Blok | Joseph Brodsky | Marc Chagall | Sonia Delaunay | Sergei Djagilev | Sergei Eisenstein | Pavel Filonov | Mihail Fokin | Naum Gabo | Nikolai Gumiljov | G. I. Gurdjieff | Daniil Harms | Thomas de Hartmann | Velimir Hlebnikov | Wassily Kandinsky | El Lisitski | Anatoli Lunatšarski | Vladimir Majakovski | Kazimir Malevitš | Osip Mandelštam | Vsevolod Meyerhold | Kuzma Petrov-Vodkin | Vsevolod Pudovkin | Aleksandr Rodtšenko | Nicholas Roerich | Olga Rozanova | Konstantin Somov | Dmitri Šostakovitš | Vladimir Tatlin | Marina Tsvetajeva | Pjotr Demjanovitš Uspenski | Dziga Vertov
Anatoli Vasiljevitš Lunatšarski (ven. Анатолий Васильевич Луначарский; 23. marraskuuta (J: 11. marraskuuta) 1875 Poltava, Ukraina – 26. joulukuuta 1933 Menton) oli neuvostoliittolainen kirjailija ja kulttuuripoliitikko.
Lunatšarski opiskeli Zürichin yliopistossa, jossa hän tapasi eurooppalaisia sosialisteja kuten Rosa Luxemburgin ja Leo Jogichesin. Hän liittyi aluksi sosiaalidemokraatteihin ja 1903 bolševikkeihin. Lunatšarski kuului Aleksandr Bogdanovin kannattajiin 1908. Hän tapasi Bogdanovin ja Maksim Gorkin Caprin saarella, jossa he perustivat koulun Venäjän sosialistityöläisille. Vuonna 1910 Bogdanov, Lunatšarski, Mihail Pokrovski ja heidän kannattajansa siirsivät koulun Bolognaan, jossa he jatkoivat opetusta vuodesta 1911 lähtien.
Vuonna 1913 Lunatšarski muutti Pariisiin, jossa hän aloitti oman "Proletaarisen kulttuuripiirinsä". Ensimmäisen maailmansodan alkaessa 1914 hän omaksui kansainvälisen sodanvastaisen ajattelun, joka yhdisti hänet Vladimir Iljitš Leninin ja Lev Trotskin kanssa. Vuonna 1915 Lunatšarski ja Pavel Lebedev-Poljanski uudelleen aloittivat sosiaalidemokraattisen sanomalehden Vperedin toimittamisen. Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen Lunatšarski palasi Venäjälle, kuten muutkin kansainväliset sosiaalidemokraatit, ja liittyi Mežrajonka-ryhmään, joka yhdistyi bolševikkeihin heinä-elokuussa 1917.
Vallankumouksen jälkeen Lunatšarski nimitettiin koulutuksesta vastaavaksi komissaariksi, ja hän oli myös vastuussa valtion sensuurista. Lunatšarski määräsi Kornei Tšukovskin artikkelin koko loppuosan julkaistavaksi laajalevikkisessä Lehdistö ja vallankumous -aikakauslehdessä. Hän jakoi kirjailijat ja runoilijat vanhan ja uuden maailman edustajiin (Anna Ahmatova versus Vladimir Majakovski). Hän perusti riippumattoman proletaarisen taideliikkeen proletkult ja kehitti proletaarikulttuurin (proletkult) ohjelmaa. Hänen ansiosta Mariinski-teatteri ja Bolšoi-teatteri päätettiin säilyttää ja taata niille valtion rahoitus. 1920-luvun loppupuolella Lunatšarski menetti kaikki virkansa ja luottamustehtävänsä. Vuonna 1930 hän edusti Neuvostoliittoa Kansainliitossa, ja Josif Stalin nimitti hänet suurlähettilääksi Espanjaan vuonna 1933. Hän kuitenkin kuoli ennen kuin oli astunut uuteen virkaansa.