Ero sivun ”Läntinen Pitkäkatu 20” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
oma kuva commonsista, korjattavakuvitusmalline pois |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[File:Alvar-Aalto-apt-bldg-Turku-Finland.jpg|thumb|Standardivuokratalo syksyllä 2013.]] |
|||
{{Korjattava/kuvitus}} |
|||
'''Läntinen Pitkäkatu 20''' on [[Alvar Aalto|Alvar Aallon]] vuonna 1928 piirtämä kerrostalo [[Turku|Turussa]]. Se tunnetaan myös Aallon standardivuokratalona ja Tapani-talona. Se on maan ensimmäinen [[Funktionalismi|funktionalistinen]] rakennus{{kenen mukaan}} ja mielenkiintoinen myös rakennustekniikkansa takia. Läntinen Pitkäkatu 20 kuuluu Aallon Turun vuosiin (1927–1933), jolloin hän suunnitteli myös [[Lounais-Suomen Maalaistentalo]]n, [[Turun Sanomat|Turun Sanomien]] lehtitalon, [[Paimion parantola]]n ja [[Viipurin kaupunginkirjasto|Viipurin kirjaston]]. |
'''Läntinen Pitkäkatu 20''' on [[Alvar Aalto|Alvar Aallon]] vuonna 1928 piirtämä kerrostalo [[Turku|Turussa]]. Se tunnetaan myös Aallon standardivuokratalona ja Tapani-talona. Se on maan ensimmäinen [[Funktionalismi|funktionalistinen]] rakennus{{kenen mukaan}} ja mielenkiintoinen myös rakennustekniikkansa takia. Läntinen Pitkäkatu 20 kuuluu Aallon Turun vuosiin (1927–1933), jolloin hän suunnitteli myös [[Lounais-Suomen Maalaistentalo]]n, [[Turun Sanomat|Turun Sanomien]] lehtitalon, [[Paimion parantola]]n ja [[Viipurin kaupunginkirjasto|Viipurin kirjaston]]. |
||
Versio 12. toukokuuta 2014 kello 00.35
Läntinen Pitkäkatu 20 on Alvar Aallon vuonna 1928 piirtämä kerrostalo Turussa. Se tunnetaan myös Aallon standardivuokratalona ja Tapani-talona. Se on maan ensimmäinen funktionalistinen rakennus ja mielenkiintoinen myös rakennustekniikkansa takia. Läntinen Pitkäkatu 20 kuuluu Aallon Turun vuosiin (1927–1933), jolloin hän suunnitteli myös Lounais-Suomen Maalaistentalon, Turun Sanomien lehtitalon, Paimion parantolan ja Viipurin kirjaston.
Tässä seurassa Läntinen Pitkäkatu 20 vaikuttaa välityöltä.[1] Sitä se ei kuitenkaan ollut, sillä tekijöillä oli visionsa. Talo muurattiin rakennusmestari Juho Tapanin kehittämistä standardisoiduista, valetuista betonielementeistä, niin sanotuista tapanintiilistä, joilta odotettiin rakennusteknistä läpimurtoa. Standardisoituja olivat myös talon ikkunat, ovet ja kaiteet. Aalto puolestaan halusi luoda kuohuvan 1920-luvun kaupunkilaisille uuden aikakauden koteja ja pyrki samalla määräämään, miten ihmiset kodeissaan eläisivät. Tarkoituksena oli, että asukkaat jopa hankkisivat koteihinsa Aallon piirtämät huonekalut. Talon piti olla mallina kokonaiselle sarjalle samanlaisia. Jatkohankkeet kuitenkin raukesivat, kun maailmanpula vei rakentajan konkurssiin.
Julkisivu
Katujulkisivussa Aalto käytti funktionalismia vain vaakasuuntaan käännetyissä ikkuna-aukoissa, muilta osin hän pitäytyi vielä klassismiin. Lopputulos ei ollut kovin onnistunut.[1] Alkuperäinen valkea väri on lisäksi vaihtunut likaisenharmaaseen ja on osasyynä siihen, että taloa pidetään yhtenä Turun rumimmista.[1] Pihajulkisivu nauhaikkunoineen, parvekkeineen ja korostettuine savupiippuineen on sen sijaan puhdasta funktionalismia ja Aaltoa etevimmillään; se näkyy parhaiten Puolalanpuiston läntiseltä laelta.
Huoneistot
Kolmiportaisessa talossa on viisi liikehuoneistoa ja 34 asuinhuoneistoa. Yleisin huoneistotyyppi on kaksi huonetta, halli ja keittiö, mutta keskimmäisessä portaassa on kahdeksan herrasväen asuntoa: kolme huonetta, halli, keittiö ja apulaisen huone. Kaikki ovat läpitalon-huoneistoja. Talossa on myös neljä yksiötä, joiden ikkunalliset makuualkovit olivat aikanaan erikoisuuksia. Erikoisia ovat myös ylimmät huoneistot, koska Aalto joutui rakennusmääräysten takia taittamaan kuudennen kerroksen pelkästään pihanpuoliseksi. Tämän takia näihin huoneen ja keittiön asuntoihin muodostui ylisuuri, ikkunaton halli, joka toki soveltui olohuoneeksi. Asuntopulan aikana 1940- ja 1950-luvulla nämä asukkaat välttyivät viranomaisten määräämiltä pakollisilta alivuokralaisilta, koska hallia ei laskettu huoneeksi.
Poika- ja nuoruusvuotensa talossa asunut kirjailija Lasse Raustela on ikuistanut sen palkitussa Taivaansavut-sarjassaan.
Kirjallisuutta
- Lasse Raustela: Auringonlaskun katu – Poika elää maisemaansa. Turku: omakustanne, 2011.
Lähteet
- Mikko Aaltonen: Alvar Aalto ja kaupunkielämä. Turun Sanomat, 28.10.1997.
- Kari Peltonen: Nousu maineeseen alkoi Turusta. Turun Sanomat, 25.1.1998.
- Maistraatin rakennuspiirustukset, Turun kaupunginarkisto.
- Carola Rosengren: Asumisen uusi elementti – Alvar Aallon Standardivuokratalo Läntinen Pitkäkatu 20. Taidehistorian proseminaari, Turun yliopisto 2.3.1998.