Fernando Alonso

Fernando Alonso
[[Tiedosto:|250px|Alonso Malesian GP:ssä 2013.]] Alonso Malesian GP:ssä 2013.
Henkilötiedot
Syntynyt	29. heinäkuuta 1981
Kansalaisuus	Espanja
Formula 1 -ura
Auton numero	14
Nykyinen talli	Ferrari (2010–)
Entiset tallit	Minardi (2001) Renault (2003–2006, 2008–2009) McLaren (2007)
Kilpailuja	209 (208 starttia)
Maailman­mestaruuksia	2 (2005, 2006)
Voittoja	32
Palkintosijoja	92
Paalupaikkoja	22
Nopeimpia kierroksia	20
MM-pisteitä	1 571
Ensimmäinen kilpailu	Australian GP 2001
Ensimmäinen voitto	Unkarin GP 2003
Viimeisin voitto	Espanjan GP 2013
Sijoitus kaudella 2012	2. (278 p.)
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.fernandoalonso.com
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Alonson allekirjoitus

Fernando Alonso Díaz (s. 29. heinäkuuta 1981 Oviedo, Asturia, Espanja) on espanjalainen Formula 1 -kuljettaja ja kaksinkertainen maailmanmestari kausilta 2005 ja 2006.

Alonso oli aikanaan nuorin GP-voittaja, paalupaikalle ajanut kuljettaja, maailmanmestari ja tuplamaailmanmestari. Ensimmäisellä maailmanmestaruudellaan hän nostatti formulabuumin Espanjassa, etenkin kotiseudullaan Oviedossa.

Menestyksekkään mikroautoilu-uran jälkeen Alonso voitti Nissan-formulasarjan mestaruuden heti ensimmäisellä kaudellaan pikkuformuloissa vuonna 1999. Seuraavaksi kaudeksi hän siirtyi Euroopan F3000-sarjaan, jossa sijoittui yhteispisteissä neljänneksi. Formula 1 -varikon kummisetä Flavio Briatore otti tässä vaiheessa lupaavan espanjalaisen siipiensä suojiin ja järjesteli tälle paikan Minardin kilpakuljettajaksi kaudelle 2001.

Formula 1

Uran alku Minardilla (2001)

19-vuotias Alonso oli debyyttikilpailussaan kaikkien aikojen kolmanneksi nuorin Grand Prix-viikonloppuun osallistunut kuljettaja. Minardin auto oli kuitenkin tehoton eikä Alonso saavuttanut avauskaudellaan yhtäkään MM-pistettä. Alonso pärjäsi kuitenkin kokenutta tallikaveriaan Tarso Marquesia paremmin.

Alonso Minardilla kaudella 2001.

Renault (2003–2006)

Kaudet 2002–2003: testikuljettajasta kilpailuihin

Tallipäällikkö Flavio Briatore otti Alonson johtamansa Renault-tallin testikuljettajaksi kaudeksi 2002. Kaudella 2003 Alonso nousi Renault'n kilpakuljettajaksi. Alonso otti uransa ensimmäisen paalupaikan Malesian Grand Prix'ssa, sijoittuen kilpailussa kolmanneksi. Uran avausvoitto tuli Unkarin GP:ssä, jonka myötä Alonsosta tuli kaikkien aikojen ensimmäinen espanjalainen osakilpailuvoittaja F1-sarjassa.

Kausi 2004

Kausi 2004 oli MM-sarjan neljännestä sijasta ja neljästä palkintokorokesijoituksesta huolimatta Alonson osalta hieman odotettua vaisumpi. Hän ei yltänyt Renault-autolla voittotaistoon kuin ainoastaan Ranskan GP:ssä, jossa joutui paalupaikastaan huolimatta lopulta antautumaan Michael Schumacherille 8,3 sekunnin erolla.

Kausi 2005

Alonso Britannian GP:ssä 2005.

Kaudella 2005 Alonson menestys synnytti Espanjassa todellisen formulabuumin. Alkutahdit maailmanmestaruudelle Alonso löi voittamalla kolme kauden neljästä ensimmäisestä kilpailusta. Vaikka espanjalainen ei sen jälkeen useinkaan yltänyt Kimi Räikkösen McLaren-auton vauhtiin, ajoi hän taktisesti viisaasti ja hyödynsi suomalaiskuskin epäonnen. Alonso otti kauden aikana seitsemän GP-voittoa ja nousi peräti 15 kertaa palkintokorokkeelle. Suoritusvarmuus takasi sen, että hänestä kruunattiin siihen asti kaikkien aikojen nuorin F1-maailmanmestari 24 vuoden ja 58 päivän ikäisenä kauden kolmanneksi viimeisessä osakilpailussa. Sen jälkeen Alonson ja Renault'n ei tarvinnut enää vältellä riskejä. Japanin Suzukassa Alonso antoi oivan näytön ohitustaidoistaan ohittamalla ulkokautta Michael Schumacherin nopeassa 130R-mutkassa.

Kausi 2006

Kaudella 2006 Alonso taisteli Michael Schumacheria vastaan. Yhdeksän paalupaikan putki kauden alussa siivitti Alonson vankkaan MM-johtoon, jonka Schumacher kuitenkin kuroi umpeen Ferrarin raivoisan kehitystyön johdosta. Kattojärjestö FIA kielsi Renaultin massavaimentimet, koska ne olivat aerodynaamisesti liikkuva ratkaisu, jollaiset olivat kiellettyjä. Renault kärsi massavaimentimien kieltämisestä lähes koko loppukauden. Italian GP:ssä Alonso pudotettiin viidenneltä paikalta 10. lähtöruutuun, koska tuomaristo katsoi espanjalaisen estelleen Felipe Massaa aika-ajossa. Tuomariston päätös sai joidenkin lajin asiantuntijoiden tuomion, koska väitettiin myös, että Alonson ja Massan välimatka olisi pysynyt koko ajan usean sadan metrin mittaisena. Japani käänsi kuitenkin MM-taiston Alonson eduksi, kun johdossa ajaneen Schumacherin Ferrariin sattui moottoririkko. Alonso varmisti toisen MM-tittelinsä ajamalla Brasilian päätöskisassa toiseksi tullen kaikkien aikojen nuorimmaksi tuplamaailmanmestariksi.

McLaren (2007)

Alonso sijoittui kolmanneksi Belgian GP:ssä 2007.

Renault'n epävarmuus tulevaisuudesta sai Alonson vaihtamaan McLarenille kolmen vuoden sopimuksella. McLarenilla Alonsoa odotti suuri haaste, sillä edellisinä vuosina McLarenin suoritustaso ei ollut ollut maineikkaan tallin edellyttämällä tasolla. Edellisellä kaudella 2006 McLarenilla ei voitettu yhtään kisaa ja viimeisimmän maailmanmestaruuden McLarenille oli tuonut Mika Häkkinen kaudella 1999. Tallikaveriksi Alonso sai tulokaskuljettaja Lewis Hamiltonin.

Alonso palkintokorokkeella Britannian GP:ssä 2007. Hän sijoittui toiseksi.

Kaudella 2007 Alonso otti voitot Malesian, Monacon, Euroopan ja Italian osakilpailuista. Monacossa Alonso ajoi myös kauden ensimmäisen paalunsa ja kisan nopeimman kierroksen. Monacon kisan jälkeen Alonso johti MM-sarjaa ja tallikaveri Lewis Hamilton oli tasapistein toisena. Unkarin GP:ssa Alonso ajoi aika-ajojen kolmannessa osiossa nopeimman ajan, mutta hänet pudotettiin tuomariston päätöksellä kuudenneksi rangaistuksena Hamiltonin viivyttämisestä varikolla. Unkarin kilpailuviikonloppu toi samalla kaikkien tietoon Alonson ja tallipäällikkö Ron Dennisin tulehtuneet välit. Kauden aikana Alonso väitti tallin suosivan brittikuljettaja Hamiltonia ja vihjaili tallin jopa sabotoineen autoaan. Alonson McLaren-kautta sävytti riitojen lisäksi myös vakoiluskandaali, jonka takia talli menetti kaikki valmistajien MM-sarjan pisteensä.

Japanin GP näytti kääntävän mestaruustaistelun Hamiltonin eduksi, kun brittikuljettaja ajoi voittoon kaatosateen sävyttämässä kilpailussa ja Alonso joutui keskeyttämään ulosajon seurauksena. Vielä viimeisessä kilpailussa Alonsolla oli teoreettinen mahdollisuus voittaa mestaruus. Hän ajoi kolmanneksi kauden päättäneessä Brasilian GP:ssä, jossa Ferrarin Kimi Räikkönen voitti maailmanmestaruuden yhden pisteen erolla Hamiltoniin ja Alonsoon. Marraskuussa 2007 McLaren ilmoitti purkaneensa Fernando Alonson sopimuksen yhteisymmärryksessä kuljettajan kanssa. Näin ollen alun perin kolmeksi vuodeksi tehty sopimus jäi yhden kauden mittaiseksi.

Renault (2008–2009)

Kausi 2008

Alonso palasi kaudeksi 2008 takaisin Renaultille. Tallipäällikkö Flavio Briatoren odotukset olivat kovat kaudelle lähdettäessä, sillä hän uskoi Alonson palauttavan Renault'n takaisin voittojen tielle. Alonso antoi julkisuuteen lausunnon, jonka mukaan hänen sopimuksensa Renaultin kanssa olisi yksivuotinen, mikäli Renault ei kykenisi toimittamaan hänelle kilpailukykyistä autoa kaudeksi 2009.

Ensimmäisessä kilpailussa Alonso onnistui ajamaan neljänneksi, mutta jo seuraavissa kilpailuissa todelliset voimasuhteet alkoivat näkyä, kun Alonso onnistui nappaamaan vain kaksi pistettä. Tämän takia Alonso alkoi jo vihjailla sopimuksensa pykälästä, jonka mukaan hän olisi vapaa huipputallien käyttöön seuraavana vuonna. Ennen kauden neljättä kilpailua Ferrarin toimitusjohtaja Stefano Domenicalli antoi kuitenkin lausunnon, ettei Alonsoa tultaisi näkemään Ferrarilla Kimi Räikkösen tallikaverina, johtuen Alonson myrskyisästä kaudesta McLarenilla, jolloin Alonso osoitti kykenemättömyytensä tiimipeliin tallin hyväksi.

Kotiradallaan Espanjan GP:ssä Alonso onnistui ensimmäisen kerran väläyttämään Renaultin potentiaalia kilpa-autona ajettuaan toiseksi aika-ajossa, vaikkakin kevyellä autolla. Kilpailu ei kuitenkaan mennyt hyvin, kun Felipe Massa ohitti Alonson heti lähdössä ja varikkokäyntinsä jälkeen hän oli pudonnut jo monta sijaa. Alonson kilpailu päättyi moottoririkkoon.

Alonso ajaa ensimmäistä kertaa Valencian katuradan kotiyleisön edessä 2008.

Loppukaudesta Alonso onnistui voittamaan ensimmäistä kertaa järjestetyn Singaporen GP:n, joka ajettiin iltakisana. Voittoa edesauttoi Alonson varikkopysähdyksen jälkeen alkanut turva-autojakso, jonka aiheutti hänen tallikaverinsa Nelson Piquet nuoremman ajama kolari; Piquet ajoi seinään tallin käskystä. Tapauksesta nousi kohu vuotta myöhemmin ja sitä seurasi oikeudenkäynti, jossa Alonso todettiin syyttömäksi tahalliseen kolarointiin. Kilpailun tuloksia ei muutettu tapauksen johdosta. Tapaus tunnetaan F1-piireissä nimellä Renault-skandaali.

Myös seuraavaksi ajetussa Japanin GP:ssä Alonso ajoi voittoon, kun Lewis Hamilton, Felipe Massa ja Heikki Kovalainen putosivat kärjestä. Kilpailun jälkeen Jody Scheckter, vuoden 1979 maailmanmestari, ilmoitti avoimesti haluavansa korvata Ferrarin Kimi Räikkösen Alonsolla.

Kausi 2009

Kauden 2009 avauskisassa Australian GP:ssä Alonso ajoi viidenneksi. Malesiassa sadekisassa Alonson sijoitus oli 11. Kiinassa hän oli 9. Bahrainissa 8. ja kotiyleisönsä edessä Espanjan GP:ssä hän oli viides.

Fernando Alonso Belgiassa 2009.

Monacon GP:ssä hän oli seitsemäs, muiden keskeytyksien auttamana. Kahdessa seuraavassa kisoissa hän ei ollut pisteillä, mutta Saksassa hän teki hienon nousun seitsemänneksi ajaen kilpailun nopeimman kierroksen. Unkarissa Alonso lähti paalupaikalta, mutta keskeytti renkaan irrottua. Singaporessa Alonso ajoi kauden ainoan palkintosijansa.

Ferrari (2010–)

Kausi 2010

Ferrari lähti kauteen yhtenä ennakkosuosikeista. Kauden ensimmäisissä aika-ajoissa Bahrainissa Alonso (3.) hävisi tallikaverilleen Massalle (2.), mutta onnistui ohittamaan tämän heti lähdön jälkeisissä mutkissa. Alonso lopulta voitti ensimmäisen Ferrari-kisansa, kun paalupaikalta lähtenyt ja pitkään kärjessä ajanut Sebastian Vettel joutui hidastamaan vauhtiaan teknisten ongelmien vuoksi. Alonso on Juan Manuel Fangion, Nigel Mansellin ja Kimi Räikkösen jälkeen neljäs kuljettaja, joka on onnistunut saavuttamaan voiton heti ensimmäisessä Ferrarilla ajamassaan kilpailussa. Kausi jatkui tasaisesti, mutta Alonso ei onnistunut nousemaan mukaan voittotaisteluihin. Kiinan GP:ssä Alonso lähti kolmannesta lähtöruudusta, mutta otettuaan varaslähdön hänelle tuomittiin varikon läpiajorangaistus. Myöhemmin kilpailussa hän ohitti tallikaverinsa Massan varikkosuoralla, minkä arvioitiin vaikuttavan kuljettajien keskinäisiin väleihin. Massa kuitenkin kiisti tämän.

Alonso ajamassa Japanin GP:tä 2010.

Espanjan GP:ssä Alonso lähti neljännestä ruudusta ja nousi varikkopysähdysten aikana Red Bullin Sebastian Vettelin ohi kolmanneksi. Toisena ajaneen Lewis Hamiltonin keskeytettyä rengasrikkoon Alonso nousi toiseksi saavuttaen Ferrari-uransa toisen palkintopallisijoituksen. Saksan kilpailussa Alonso ajoi kyseenalaisen voiton, kun Felipe Massa hidasti vauhtiaan päästäen Alonson edelleen. Italian GP:ssä Alonso otti voiton, kun hän ohitti varikkokäyntien jälkeen Jenson Buttonin. Alonso voitti myös Singaporessa. Korean kilpailun voitollaan Alonso siirtyi 11 pisteen johtoon Webberin ja Vettelin keskeytettyä kilpailussa. Brasilian kilpailussa Alonso ajoi kolmanneksi.

Kauden viimeiseen kilpailuun Abu Dhabiin Alonso lähti MM-sarjan kärjessä kun maailmanmestaruudesta taisteli viimeisessä kilpailussa poikkeuksellisesti neljä kuljettajaa. Lähdössä Alonso putosi Jenson Buttonin taakse ja varikkokäynnin jälkeen Vitali Petrovin taakse. Alonso ei pystynyt ohittamaan Petrovia ja sijoittui kilpailussa seitsemänneksi. Hän hävisi maailmanmestaruuden Sebastian Vettelille neljällä pisteellä.

Kausi 2011

Kauden ensimmäisissä kilpailuissa ei Ferrari pystynyt haastamaan ylivoimaisia Red Bullin autoja ja näin kolme ensimmäistä kisaa oli vain jäännöspisteiden keräämistä. Kauden neljännessä Turkin GP:ssä Alonso ajoi Ferrarille kauden ensimmäisen palkintokorokesijan sijoituttuaan kolmanneksi. Espanjan GP:ssä Alonso sai hyvän startin ja johti kilpailua ensimmäistä kertaa kauden aikana, mutta joutui lopulta antautumaan viidenneksi kilpailussa. Monacossa Alonso ajoi toiseksi häviten niukasti Sebastian Vettelille. Sateisessa Kanadan GP:ssä Alonson kisa päättyi keskeytykseen Jenson Buttonin osuttua häneen. Euroopan GP:ssä Valenciassa Alonso ajoi jälleen toiseksi. Britannian GP:ssä Alonso ajoi itselleen ja Ferrarille kauden ensimmäisen voiton. Voitto jäi Alonson kauden ainoaksi. Alonso sijoittui lopulta neljänneksi MM-taulukossa.

Kausi 2012

Alonso Malesian GP:n voiton jälkeen kaudella 2012.

Talvitesteissä Ferrari oli epäonnistunut pahasti autonsa kehitystyössä, joka näkyi myös kauden avauskilpailussa. Alonso jäi aika-ajoissa 12:s lähtöruutuun. Kilpailussa hän kuitenkin pystyi parantamaan asemiaan ja oli maalissa viidentenä. Kauden toisessa osakilpailussa Malesian GP:ssä Alonso starttasi ruudusta 9. Kilpailussa hän onnistui sateen ansiosta oikealla rengasvalinnalla nousemaan kilpailun kärkeen. Hänen takanaan toisena ajanut Sauber-kuski Sergio Pérez oli selvästi Alonson Ferraria nopeampi ja oli lähellä viedä Alonsolta voiton. Alonso kuitenkin otti kilpailun voiton, vaikka auto ei ollut selvästikään joukon nopeimpia. Kiinan GP:ssä Alonso jäikin yhdeksänneksi ja Bahrainin GP:ssä seitsemänneksi. Espanjan GP:ssä Alonso yllätti ajamalla kolmanteen lähtöruutuun, mutta nousi eturiviin Lewis Hamiltonin rangaistuksen myötä. Kilpailussa Alonso ajoi toiseksi, kun Williamsilla ajanut Pastor Maldonado ajoi voittoon. Euroopan GP:ssä Alonso nousi voittoon, kun kilpailua pitkään ylivoimaisesti johtanut Sebastian Vettel keskeytti moottoririkkoon. Voitollaan Alonso nousi MM-sarjan kärkeen. Hockenheimissa Alonso ajoi paalulle ja voitti kilpailun. Belgian GP:ssä Alonso koki kauden ensimmäisen keskeytyksensä jouduttuaan rajuun lähtökolariin mukaan. Samalla katkesi myös hänen 23 peräkkäisen pistesijan putki, eikä hän näin ollen yltänyt rikkomaan Schumacherin 24 peräkkäisen pistesijan ennätystä. Alonso keskeytti myös Japanin GP:ssä rengasrikon aiheuttamaan pyörähdykseen. Loppukauden Alonso ajoi tasaisia palkintosijoja sijoittuen lopulta MM-sarjan toiseksi häviten mestaruuden Sebastian Vettelille kolmella pisteellä.

Kausi 2013

Alonso Malesian GP:n harjoituksissa kaudella 2013.

Alonso aloitti kauden avauskilpailussa Australiassa kakkossijalla. Malesian GP:ssä hän joutui keskeyttämään etusiiven hajottua osuessaan Sebastian Vettelin autoon. Kiinan GP:ssä Alonso lähti matkaan kolmannesta ruudusta, ollen ensimmäistä kertaa nopeampi tallikaveriaan Felipe Massaa, joka oli ollut häntä nopeampi neljässä peräkkäisessä aika-ajossa. Kilpailussa Alonso ohitti paalulta lähteneen Lewis Hamiltonin ja karkasi tämän jälkeen omille teilleen ajaen kilpailun voittoon. Bahrainissa Alonson kilpailu meni pilalle avattavan takasiiven jäädessä jumiin. Hän jäi kilpailussa kahdeksanneksi. Espanjan GP:ssä Alonso lähti viidennestä ruudusta, josta hän sai hyvän lähdön nousten startin jälkeen kolmanneksi. Myöhemmin Alonso ohitti edellä olevat Hamiltonin ja Vettelin, ajaen kilpailun voittoon.

Japanin GP:ssä Alonso teki uuden ennätyksen ohittamalla Michael Schumacherin 1568 pisteen piste-ennätyksen. Alonso juhlisti ennätystään seuranneessa Intian GP:ssä erikoismaalatulla kypärällä, jota La Republica-lehden blogisti Marco Mensurati piti asiattomana. Schumacher ajoi suurimman osan MM-pisteistään aiemman pistelaskutavan aikana, jolloin voitosta sai 15 pistettä uutta systeemiä vähemmän.

Alonso oli palkintokorokkeella yhdeksässä osakilpailussa, muttei kyennyt voittamaan Espanjan GP:n jälkeen. MM-pisteissä hän sijoittui toiseksi kolmannen kerran urallaan.

Formula 1 -saavutukset

• Maailmanmestari 2005, 2006
• MM-sarjan toinen 2010, 2012, 2013
• MM-sarjan kolmas 2007

Kaudet numeroina

Alonso voitti Singaporen GP:n 2008

Kausi	Talli	Sijoitus	Kilpailut	Pisteet	Voitot	Palkintosijat	Paalupaikat	Nopeimmat kierrokset
2001	Minardi-European	23.	17	0	0	0	0	0
2003	Renault	6.	16	55	1	4	2	1
2004	Renault	4.	18	59	0	4	1	0
2005	Renault	1.	19	133	7	15	6	2
2006	Renault	1.	18	134	7	14	6	5
2007	McLaren-Mercedes	3.	17	109	4	12	2	3
2008	Renault	5.	18	61	2	3	0	0
2009	Renault	9.	17	26	0	1	1	2
2010	Ferrari	2.	19	252	5	10	2	5
2011	Ferrari	4.	19	257	1	10	0	1
2012	Ferrari	2.	20	278	3	13	2	0
2013	Ferrari	2.	1	18	0	1	0	0
Yhteensä (11 kautta)			198	1 382	30	87	22	19

Formula 1 -tulokset

(vahvennetut kilpailut tarkoittavat paalupaikkaa ja kursivoidut nopeinta kierrosta)

Kausi	Talli	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	12	13	14	15	16	17	18	19	20	Pisteet	Sijoitus
2001	Minardi	AUS 12	MAL 13	BRA Kesk.	SMR Kesk.	ESP 13	AUT Kesk.	MON Kesk.	CAN Kesk.	EUR 14	FRA 17	GBR 16	GER 10	HUN Kesk.	BEL Kesk.	ITA 13	USA Kesk.	JPN 11				0	23.
2003	Renault	AUS 7	MAL 3	BRA 3	SMR 6	ESP 2	AUT Kesk.	MON 5	CAN 4	EUR 4	FRA Kesk.	GBR Kesk.	GER 4	HUN 1	ITA 8	USA Kesk.	JPN Kesk.					55	6.
2004	Renault	AUS 3	MAL 7	BHR 6	SMR 4	ESP 4	MON Kesk.	EUR 5	CAN Kesk.	USA Kesk.	FRA 2	GBR 10	GER 3	HUN 3	BEL Kesk.	ITA Kesk.	CHN 4	JPN 5	BRA 4			59	4.
2005	Renault	AUS 3	MAL 1	BHR 1	SMR 1	ESP 2	MON 4	EUR 1	CAN Kesk.	USA DNS	FRA 1	GBR 2	GER 1	HUN 11	TUR 2	ITA 2	BEL 2	BRA 3	JPN 3	CHN 1		133	1.
2006	Renault	BHR 1	MAL 2	AUS 1	SMR 2	EUR 2	ESP 1	MON 1	GBR 1	CAN 1	USA 5	FRA 2	GER 5	HUN Kesk.	TUR 2	ITA Kesk.	CHN 2	JPN 1	BRA 2			134	1.
2007	McLaren	AUS 2	MAL 1	BHR 5	ESP 3	MON 1	CAN 7	USA 2	FRA 7	GBR 2	EUR 1	HUN 4	TUR 3	ITA 1	BEL 3	JPN Kesk.	CHN 2	BRA 3				109	3.
2008	Renault	AUS 4	MAL 8	BHR 10	ESP Kesk.	TUR 6	MON 10	CAN Kesk.	FRA 8	GBR 6	GER 11	HUN 4	EUR Kesk.	BEL 4	ITA 4	SIN 1	JPN 1	CHN 4	BRA 2			61	5.
2009	Renault	AUS 5	MAL 11	CHN 9	BHR 8	ESP 5	MON 7	TUR 10	GBR 14	GER 7	HUN Kesk.	EUR 6	BEL Kesk.	ITA 5	SIN 3	JPN 10	BRA Kesk.	ABU 14				26	9.
2010	Ferrari	BHR 1	AUS 4	MAL 13	CHN 4	ESP 2	MON 7	TUR 8	CAN 3	EUR 8	GBR 14	GER 1	HUN 2	BEL Kesk.	ITA 1	SIN 1	JPN 3	KOR 1	BRA 3	ABU 7		252	2.
2011	Ferrari	AUS 4	MAL 6	CHN 7	TUR 3	ESP 5	MON 2	CAN Kesk.	EUR 2	GBR 1	GER 2	HUN 3	BEL 4	ITA 3	SIN 4	JPN 2	KOR 5	IND 3	ABU 2	BRA 4		257	4.
2012	Ferrari	AUS 5	MAL 1	CHN 9	BHR 7	ESP 2	MON 3	CAN 5	EUR 1	GBR 2	GER 1	HUN 5	BEL Kesk.	ITA 3	SIN 3	JPN Kesk.	KOR 3	IND 2	ABU 2	USA 3	BRA 2	278	2.
2013	Ferrari	AUS 2	MAL Kesk.	CHN 1	BHR 8	ESP 1	MON 7	CAN 2	GBR 3	GER 4	HUN 5	BEL 2	ITA 2	SIN 2	KOR 6	JPN 4	IND 11	ABU 5	USA 5	BRA 3		242	2.
2014	Ferrari	AUS 4	MAL 4	BHR 9	CHN 3	ESP	MON	CAN	AUT	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	SIN	JPN	RUS	USA	BRA	ABU		26	4.

Merkkipaaluja

Nro	Merkkipaalu	Ajetut GP:t	GP
1	Ensimmäinen kilpailu	1	Australian GP 2001
2	Ensimmäiset pisteet	18	Australian GP 2003
3	Ensimmäinen palkintosija	19	Malesian GP 2003
4	Ensimmäinen paalupaikka	19	Malesian GP 2003
5	Ensimmäinen voitto	30	Unkarin GP 2003
6	100 mm-pistettä	46	Unkarin GP 2004
7	10 palkintosijaa	53	Malesian GP 2005
8	200 mm-pistettä	62	Saksan GP 2005
9	20 palkintosijaa	67	Belgian GP 2005
10	1 maailmanmestaruus	70	Kiinan GP 2005
11	10 voittoa	72	Australian GP 2006
12	10 paalupaikkaa	74	Euroopan GP 2006
13	300 mm-pistettä	75	Espanjan GP 2006
14	30 palkintosijaa	76	Monacon GP 2006
15	1 hattutemppu	77	Britannian GP 2006
16	2 maailmanmestaruus	88	Brasilian GP 2006
17	400 mm-pistettä	90	Bahrainin GP 2007
18	40 palkintosijaa	91	Espanjan GP 2007
19	10 nopeinta kierrosta	93	Kanadan GP 2007
20	100 kilpailua	100	Italia GP 2007
21	500 mm-pistettä	112	Ranskan GP 2008
22	20 voittoa	119	Singaporen GP 2008
23	50 palkintosijaa	119	Singaporen GP 2008
24	600 mm-pistettä	140	Bahrainin GP 2010
25	700 mm-pistettä	151	Unkarin GP 2010
26	20 paalupaikkaa	154	Singaporen GP 2010
27	60 palkintosijaa	154	Singaporen GP 2010
28	800 mm-pistettä	156	Korean GP 2010
29	900 MM-pistettä	166	Euroopan GP 2011
30	70 palkintosijaa	168	Saksan GP 2011
31	1000 MM-pistettä	173	Singaporen GP 2011
32	1100 MM-pistettä	180	Malesian GP 2012
33	1200 MM-pistettä	186	Euroopan GP 2012
34	30 voittoa	188	Saksan GP 2012

Saavutukset

Voitot Nro Kilpailu Lähtöruutu 1 Unkarin GP 2003 1. 2 Malesian GP 2005 1. 3 Bahrainin GP 2005 1. 4 San Marinon GP 2005 2. 5 Euroopan GP 2005 6. 6 Ranskan GP 2005 1. 7 Saksan GP 2005 2. 8 Kiinan GP 2005 1. 9 Bahrainin GP 2006 4. 10 Australian GP 2006 3. 11 Espanjan GP 2006 1. 12 Monacon GP 2006 1. 13 Britannian GP 2006 1. 14 Kanadan GP 2006 1. 15 Japanin GP 2006 5. 16 Malesian GP 2007 2. 17 Monacon GP 2007 1. 18 Euroopan GP 2007 1. 19 Italian GP 2007 1. 20 Singaporen GP 2008 15. 21 Japanin GP 2008 4. 22 Bahrainin GP 2010 3. 23 Saksan GP 2010 2. 24 Italian GP 2010 1. 25 Singaporen GP 2010 1. 26 Korean GP 2010 3. 27 Britannian GP 2011 3. 28 Malesian GP 2012 9. 29 Euroopan GP 2012 11. 30 Saksan GP 2012 1. 31 Kiinan GP 2013 3. 32 Espanjan GP 2013 5.

Paalupaikat

Nro	Kilpailu
1	Malesian GP 2003
2	Unkarin GP 2003
3	Ranskan GP 2004
4	Malesian GP 2005
5	Bahrainin GP 2005
6	Ranskan GP 2005
7	Britannian GP 2005
8	Brasilian GP 2005
9	Kiinan GP 2005
10	Euroopan GP 2006
11	Espanjan GP 2006
12	Monacon GP 2006
13	Britannian GP 2006
14	Kanadan GP 2006
15	Kiinan GP 2006
16	Monacon GP 2007
17	Italian GP 2007
18	Unkarin GP 2009
19	Italian GP 2010
20	Singaporen GP 2010
21	Britannian GP 2012
22	Saksan GP 2012

Nopeimmat kierrokset

Nro	Kilpailu
1	Kanadan GP 2003
2	Australian GP 2005
3	Euroopan GP 2005
4	Malesian GP 2006
5	San Marinon GP 2006
6	Britannian GP 2006
7	Kiinan GP 2006
8	Japanin GP 2006
9	Monacon GP 2007
10	Kanadan GP 2007
11	Italian GP 2007
12	Saksan GP 2009
13	Singaporen GP 2009
14	Bahrainin GP 2010
15	Britannian GP 2010
16	Italian GP 2010
17	Singaporen GP 2010
18	Korean GP 2010
19	Britannian GP 2011
20	Saksan GP 2013

Saavutukset

• 213 GP-kilpailua
• 32 voittoa
• 22 paalupaikkaa
• 20 nopeinta kierrosta
• 1571 pistettä (ennätys)
• 62 palkintosijaa
• pistekeskiarvo per GP-startit: 4,69
• peräkkäisiä pistesijoja 23
• peräkkäisiä palkintosijoja 15
• Bahrain GP: 3 voittoa
• GP-startteja saman tallin autolla: 105 Renaultilla
• hattutemppuja: 2 (voitto, paalupaikka ja nopein kierros samassa kisassa)
• maailmanmestari 2005 ja 2006
• peräkkäisiä mestaruuksia: 2
• yhden kauden voittoennätys: 7
• suurin voittopistemarginaali: 134
• yhden kauden piste-ennätys ennen kauden 2010 pisteenlaskujärjestelmää: 134
• yhden kauden voittoennätys ilman maailmanmestaruutta: 4
• Yhden kauden piste-ennätys ilman mestaruutta ennen kauden 2010 uudistunutta pistejärjestelmää: 61
• peräkkäiset voitot: 4
• peräkkäisiä kausia joilla kaikilla voitto: 4
• voittoprosentti: 16,56

Voittojen määrät osakilpailuissa

• Australian GP: 1 voitto
• Malesian GP: 3 voittoa
• Brasilian GP: ei voittoja
• San Marinon GP: 1 voitto
• Espanjan GP: 2 voitto
• Itävallan GP: ei voittoja
• Monacon GP: 2 voittoa
• Kanadan GP: 1 voitto
• Euroopan GP: 2 voittoa
• Ranskan GP: 1 voitto
• Ison-Britannian GP: 2 voittoa
• Saksan GP: 3 voittoa
• Unkarin GP: 1 voitto
• Belgian GP: ei voittoja
• Italian GP: 2 voittoa
• Yhdysvaltain GP: ei voittoja
• Japanin GP: 2 voittoa
• Bahrain GP: 3 voittoa
• Turkin GP: ei voittoja
• Kiinan GP: 1 voitto
• Singaporen GP: 2 voittoa

Yksityiselämä

Alonso asuu Oxfordissa Englannissa ja omistaa talon myös Genevenjärven rannalta Sveitsistä.

Alonso avioitui 17. marraskuuta 2006 El Sueño de Morfeo -yhtyeen laulajan Raquel del Rosarion kanssa Limanesissa. He erosivat joulukuussa 2011 yhteisellä päätöksellä.

Aiheesta muualla

• Virallinen sivusto
• Fernando Alonso Twitterissä
• Fernando Alonso Facebookissa
• Formula One Database

Scuderia Ferrari

Tallipäällikkö: Frédéric Vasseur Kilpakuljettajat: 16. Charles Leclerc · 55. Carlos Sainz · 38. Oliver Bearman Testikuljettajat: 38. Oliver Bearman · 99. Antonio Giovinazzi · 39. Robert Shwartzman · Antonio Fuoco · Davide Rigon · Arthur Leclerc Formula 1 -autot: 125 F1 · 166 F2 · 275 F1 · 240 F1 · 375 F1 · 212 F1 · 625 F1 · 500 F2 · 553 F2 · 553 F1 · 555 F1 · D50 · 801 F1 · Dino 156 F2 · 246 F1 · 412 MI · 256 F1 · 246 P F1 · 156 F1 · 156 F1-63 · 158 F1 · 512 F1 · 246 F1-66 · 312 F1-66 · Dino 246 Tasmania · 312 F1-67 · Dino 166 F2 · 312 F1-68 · 312 F1-69 · 312 B · 312 B2 · 312 B3-73 · 312 B3-74 · 312 T · 312 T2 · 312 T3 · 312 T4 · 312 T5 · 126 CK · 126 C2 · 127 C3 · 128 C4 · 156-85 · F1-86 · Cart · F1-87 · F1-87/88C · F1-89 · F1-90 · F1-91 · 643 · F92 A · F93 A · 412 T1 · 412 T2 · F310 · F310 B · F300 · F399 · F1-2000 · F2001 · F2002 · F2003-GA · F2004 · F2005 · 248-F1 · F2007 · F2008 · F60 · F10 · 150° Italia · F2012 · F138 · F14 T · SF15-T · SF16-H · SF70H · SF71H · SF90 · SF1000 · SF21 · F1-75 · SF-23 · SF-24

Kauden 2024 Formula 1 -tallit ja -kuljettajat

Red Bull Racing	Mercedes	Ferrari	McLaren	Aston Martin Aramco
1. Max Verstappen 11. Sergio Pérez	44. Lewis Hamilton 63. George Russell	16. Charles Leclerc 55. Carlos Sainz 38. Oliver Bearman	4. Lando Norris 81. Oscar Piastri	14. Fernando Alonso 18. Lance Stroll
Alpine	Williams	RB	Kick Sauber	Haas
10. Pierre Gasly 31. Esteban Ocon	2. Logan Sargeant 23. Alexander Albon	3. Daniel Ricciardo 22. Yūki Tsunoda	24. Zhou Guanyu 77. Valtteri Bottas	20. Kevin Magnussen 27. Nico Hülkenberg

Formula 1 -luokan kuljettajien maailmanmestarit

1950-luku: 1950:  G. Farina 1951:  J. M. Fangio 1952:  A. Ascari 1953:  A. Ascari 1954:  J. M. Fangio 1955:  J. M. Fangio 1956:  J. M. Fangio 1957:  J. M. Fangio 1958:  M. Hawthorn 1959:  J. Brabham 2000-luku: 2000:  M. Schumacher 2001:  M. Schumacher 2002:  M. Schumacher 2003:  M. Schumacher 2004:  M. Schumacher 2005:  F. Alonso 2006:  F. Alonso 2007:  K. Räikkönen 2008:  L. Hamilton 2009:  J. Button

1960-luku: 1960:  J. Brabham 1961:  P. Hill 1962:  G. Hill 1963:  J. Clark 1964:  J. Surtees 1965:  J. Clark 1966:  J. Brabham 1967:  D. Hulme 1968:  G. Hill 1969:  J. Stewart 2010-luku: 2010:  S. Vettel 2011:  S. Vettel 2012:  S. Vettel 2013:  S. Vettel 2014:  L. Hamilton 2015:  L. Hamilton 2016:  N. Rosberg 2017:  L. Hamilton 2018:  L. Hamilton 2019:  L. Hamilton

1970-luku: 1970:  J. Rindt 1971:  J. Stewart 1972:  E. Fittipaldi 1973:  J. Stewart 1974:  E. Fittipaldi 1975:  N. Lauda 1976:  J. Hunt 1977:  N. Lauda 1978:  M. Andretti 1979:  J. Scheckter 2020-luku: 2020:  L. Hamilton 2021:  M. Verstappen 2022:  M. Verstappen 2023:  M. Verstappen

1980-luku: 1980:  A. Jones 1981:  N. Piquet 1982:  K. Rosberg 1983:  N. Piquet 1984:  N. Lauda 1985:  A. Prost 1986:  A. Prost 1987:  N. Piquet 1988:  A. Senna 1989:  A. Prost

1990-luku: 1990:  A. Senna 1991:  A. Senna 1992:  N. Mansell 1993:  A. Prost 1994:  M. Schumacher 1995:  M. Schumacher 1996:  D. Hill 1997:  J. Villeneuve 1998:  M. Häkkinen 1999:  M. Häkkinen