Kartta

Johannes Keplerin maailmankartta

Kartta on mittakaavan mukaisesti pienennetty ja merkeiltään selitetty piirroskuva tietystä alueesta. Kartan tärkein tehtävä on kertoa, miten paikat sijaitsevat toisiinsa nähden.

Karttamerkit ovat pisteitä, viivoja ja erilaisia kuvioita, joiden koko, väritys ja muoto vaihtelevat. Merkit selitetään yleensä kartan reunassa.

Karttamerkkeihin kuuluvat myös pituus- ja leveyspiirit, jotka näkyvät kartalla pysty- ja vaakaviivoina, ja kartan reunaan merkittyinä astelukuina, esimerkiksi 60 astetta 15 minuuttia itäistä pituutta (60° 15' I). Koska Maa on pallon muotoinen, on tasokarttojen laatimisessa käytettävä jotakin karttaprojektiota.

Monissa kartoissa on lisäksi korkeuskäyriä, jotka kertovat kuinka korkealla jokin paikka tai alue on merenpinnasta ja kuvaavat samalla maanpinnan muotoja. Vesialueilla kartoissa voi olla myös syvyyskäyriä, jotka näyttävät syvyyden meren tai järven pinnasta laskettuna ja kuvaavat pohjan muotoja.

Kartan mittakaava ilmaisee, paljonko kartasta mitattu etäisyys on pienempi kuin etäisyys maastossa. Esimerkiksi mittakaava 1:20 000 tarkoittaa, että yksi senttimetri kartalla on luonnossa 20 tuhatta senttimetriä eli 200 metriä.

Lähes aina kartoissa on pohjoisnuoli, joka osoittaa, missä suunnassa pohjoinen on. Varsinkin pienimittakaavaisessa kartassa voivat olla merkittyinä myös pituus- ja leveyspiirit, joista pituuspiirit ovat aina pohjois - etelä -suuntaisia ja leveyspiirit aina itä - länsi -suuntaisia. Varsinkin suurimittakaavaisissa kartoissa voi olla sijaintia osoittamassa koordinaattiruudukko, jossa pohjois- ja eteläkoordinaatit ilmaistaan muulla tavoin kuin suoraan pituus- ja leveysasteina. Yleensä koordinaatit ovat tavalla tai toisella pituus- ja leveysasteista johdettuja karttaprojektion avulla.

Karttaprojektio

Pääartikkeli: karttaprojektio

Kun kaksiulotteinen kartta on esitys on maapallon pinnasta, ja maa on likimain pallon muotoinen, vaatii maapallon pinnan esittäminen kaksiulotteisella tasolla jonkin karttaprojektion käyttöä niin, että pallon muotoisen maapallon pinta saadaan kulloinkin käytettyjen sääntöjen mukaisesti projisoitua kaksiulotteiselle tasolle. Karttaprojektioita on eri tarkoituksiin lukuisia erilaisia. Esimerkiksi merenkulussa on käytetty paljon Mercatorin projektiota, jossa pituuspiirit ovat aina pystysuoria ja leveyspiirit aina vaakasuoria.

Mittakaava ja sisältö

Karttoja julkaistaan eri tarkoituksiin eri mittakaavoissa ja eri sisältöisinä.

Mittakaava

Yleiskartta

Yleiskartoissa on suuri mittakaava ja niistä näkee pääasiassa alueita ja ainakin keskeisiä teitä. on julkaistu mittakaavoissa 1: 500 000 ja 1:400 000. Nykyisin Maanmittauslaitos ei julkaise painettuja karttoja yleiskartta-nimellä. Sen sijaan saatavana on digitaalisia yleiskarttatietoja mittakaavoissa 1: 4 500 000 ja 1:1 000 000.

Maastokartta

Maastokartta on yleiskarttaa tarkempi. Suomessa julkaistavia painettuja maastokarttoja ovat peruskartta 1:25 000 ja maastokartta 1:50 000. Peruskartan mittakaava oli aikaisemmin 1:20 000. Maanmittauslaitoksen digitaalisia maastokartta-aineistoja on saatavissa lisäksi mittakaavoissa 1:100 000 ja 1:250 000. Maastokartta on yleiskarttaa tarkempi.

Peruskartta

Aikaisemmin peruskartta painettiin karttalehdiksi 1:20 000 :een mittakaavassa, mutta MGRS:ään siirtyminen aiheutti sen, että karttoja alettiin painaa 1:25 000:een mittakaavassa. Edelleenkin kuitenkin peruskarttoja on saatavissa myös verkosta mittakaavoissa. Ilmakuviin perustuvat peruskartat Suomessa ovat 1:16000:een, 1:8000:een, 1:4000:een ja 1:2000:een. Uudenmallisessa jaossa mittakaavoja ovat 1:25000:n lisäksi myös 1:5000 :een, jonka pohjalle usein laaditaan suunnistuskarttoja suunnistusta harjoittavien urheiluseurojen toimesta peruskarttaa tarkemmin korkeuskäyrin ja myös maaston tunnusmerkein, esimerkiksi pienin supin ja suurin kivin.

Sisältö

Tiekartta

Tiekartta kuvaa fyysistä ympäristöä erityisesti tieliikenteen näkökulmasta. Tiekarttoja on eri mittakaavoissa. Tarkin tiekartta on Suomessa GT-kartta. Navigointilaitteissa tiekarttoja vastaava sisältö on sähköisenä.

Opaskartta

Opaskartta sisältä osoitenimistön ja osoitenumerot sekä paikallisen tieverkon. Opaskarttoja valmistetaan nykyään sekä haja-asutusalueilta että taajamista. Opaskarttoja on myös internetissä karttapalveluina sekä valtakunnallisina että kunnilla ja kaupungeilla. Navigaattoreissa opaskarttaa vastaava sisältö on sähköisenä.

Merikartta

Pääartikkeli: Merikartta

Merikartta on erityisesti merenkulkua ja vesiliikennettä kuvaava kartta. Suomessa merikarttoja julkaisee Merenkulkulaitos. Merikarttoja on sekä merialueilta että suurimmilta sisävesiltä ja myös Saimaan kanavalta.

Retkeilykartta

Retkeilykartat sisältävät erityisesti retkeilyn kannalta tärkeää tietoa, ja niitä on julkaistu monilta retkeilyalueilta tai muuten retkeilyn kannalta merkittäviltä paikoilta. Retkeilykartassa voidaan käyttää pohjakarttana esimerkiksi maastokarttaa tai peruskarttaa, jonka päälle on lisätty tietoja retkeilyreiteistä ja muusta retkeilyä palvelevasta infrastruktuurista.

Pyöräilykartta

Pyöräilykartat on tehty palvelemaan toisaalta pyöräretkeilyä haja-asutusalueilla ja toisaalta pyörällä liikkumista taajaan rakennetulla alueella. Haja-asutusalueiden pyöräilykartat ovat Suomessa yleensä tiekarttoja, joihin on päällepainatuksena lisätty ehdotuksia pyöräretkeilyyn hyvin sopiviksi reiteiksi. Kaupungeista on opaskartan tai muun kaupunkikartan pohjalle tehtyjä pyöräilykarttoja, joissa kuvataan kaupunkien pyörätieverkko kaupungissa tapahtuvaa pyörällä liikkumista silmälläpitäen.

Geologiset kartat

Geologiset kartat sisältävät tietoa maaperästä ja kallioperästä. Niitä julkaisee Suomessa koko maasta Geologian tutkimuskeskus. Maaperäkarttoja ja kallioperäkarttoja on eri mittakaavoissa ja niihin on saatavissa myös selityksiä. Geologisia karttoja on myös paikkatietomuodossa ja karttapalveluina.

Digitaalinen kartta

Pääartikkeli: Paikkatieto, Karttapalvelu

Karttojen tuotanto ja jakelu on muuttunut tietotekniikan ja tietoliikenteen kehittyessä paikkatiedon käsittelyksi ja digitaaliseksi tiedonsiirroksi. Digitaalisessa paikkatietomuodossa oleva kartta voi pelkän karttakuvan ohella sisältää myös tietoa karttakohteiden ominaisuuksista ja niiden välisistä suhteista. Tällöin kartan sijaintitietoa on mahdollista tarkastella joustavasti esimerkiksi tietokoneessa tai matkapuhelimessa tai satelliittipaikantimessa tai internetissä toimivissa karttapalveluissa, joita on runsaasti sekä maailmanlaajuisesti (esimerkiksi Google Maps, Google Earth) että eri maista (Suomessa esimerkiksi Kansalaisen karttapaikka, kuntien ja kaupunkien karttapalvelut, kaupalliset maanlaajuiset opaskarttapalvelut, eri viranomaisten maanlaajuiset karttapalvelut).

Pelkän karttakuvan katselun lisäksi paikkatiedon avulla voi paikkatiedosta, ohjelmista ja laitteista koostuvissa paikkatietojärjestelmissä tai rajatummin yksittäisissä laitteissa ja sovelluksissa myös suorittaa monimutkaisia tehtäviä, kuten esimerkiksi navigaattoreissa tai internetin reittikarttapalveluissa tai tietokoneisiin tai muihin laitteisiin saatavilla olevissa reittikarttasovelluksissa mahdollinen lyhimmän reitin määritys kahden pisteen välille. Monipuolisempaa paikkatiedon käsittelyä ja esittämistä varten ovat erityiset paikkatieto-ohjelmat, joita on saatavilla sekä kaupallisina sovelluksina että avoimen lähdekoodin ohjelmina. Avointa lähdekoodia käyttäviin, maksutta saatavissa oleviin paikkatieto-ohjelmiin kuuluu muun muassa Quantum GIS.

Suomessa maanmittauslaitoksen digitaalinen karttapalvelu on nimeltään Kansalaisen karttapaikka, jossa on perus-, maasto- ja yleiskarttoja, taustakarttoja ja ilmakuvia. Toukokuussa 2012 maanmittauslaitos vapautti avoimen datan hengessä maa- ja metsätalousministerin tekemällä päätöksellä kartta-aineistoja korkeuskäyrineen vapaaseen käyttöön, mihin sisältyy myös kaksiulotteisten karttojen lisäksi laserkeilattuja korkeustietoja. Näitä aineistoja jokaisen on rekisteröitymällä mahdollisuus ladata maksutta Maanmittauslaitoksen latauspalvelusta omaan käyttöönsä tietyin ehdoin. Maksuttomissa avoimen lähdekoodin paikkatieto-ohjelmissa niitä pystyy myös monipuolisesti katselemaan ja esittämään kuka tahansa ilman tarvetta hankkia maksullisia paikkatieto-ohjelmia.

Digitaalisia karttoja voi tuottaa itsekin muun muassa OpenStreetMap-hankkeessa matkapuhelimissa ja satelliittipaikantimissa käytettäviksi paikantimien tallentamien jälkien (engl. track) ja reittipisteitten (engl. Waypoint) avulla. Jälkien ja reittipisteiden avulla laaditaan tiedosto, joka on haluttaessa mahdollista lähettää tietokonepalvelimille kaikkien käyttöön. Suosittuja ohjelmia kartoittamista vasten ovat Merkaartor ja java-pohjainen JOSM.

Historia

Pääartikkeli: Kartografian historia

Varhaisimpia maantieteellisiä karttoja laativat muinaiset egyptiläiset, babylonialaiset ja foinikialaiset. Vanhin tunnettu kartta on babylonialainen savitaulukartta noin vuodelta 2500 eaa.

Pohjan tieteelliselle kartografialle loi kreikkalainen Eratosthenes (n. 276–194 eaa.) ottamalla käyttöön pituus- ja leveyspiirit sekä arvioimalla maapallon ympärysmitan.

Suomen nykyistä aluetta on kuvattu pohjoista Eurooppaa esittävissä kartoissa jo kauan ennen kuin alue vakiintui poliittisesti ja kulttuurillisesti. Tunnetuimpia varhaisia karttoja ovat Jacob Zieglerin 1532, Olaus Magnuksen (Carta marina) 1539 ja Gerhardus Mercatorin 1595 kartat sekä Andreas Bureuksen kartta 1626.

Teemakartat

Pohjois-Amerikan ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykkeitä kuvaava teemakartta

Teemakartoissa keskitytään kuvaamaan aluetta tietyn teeman suhteen. Esimerkiksi sääkartta on teemakartta, jossa kuvataan alueen sääennustetta. Teemakartta on yleensä karsittu kaikesta epäoleellisesta tiedosta. Esimerkiksi sääkartoissa on harvemmin korkeuskäyriä tai tiestöä. Teemakarttoja voidaan tehdä esimerkiksi alueen kasvillisuudesta, alueen maiden väkiluvuista tai alueen lukutaidottomuusprosenteista.

Teemoja voidaan esittää erilaisilla tyyleillä. Teemaa voidaan kuvata värein, kuten värittämällä viileät alueet sinisillä ja lämpimämmät punaisilla sävyillä. Teema voidaan esittää myös symboleilla, esimerkiksi sijoittamalla pieniä maissin tai perunan kuvia näitä kasveja tuottaville alueille. Symbolin koko saattaa vaihdella sen suuruusluokan mukaan; esimerkiksi maissin symboli saatetaan esittää sitä isompana, mitä enemmän alue tuottaa maissia. Kuvituksessa ja symboloinnissa on kiinnitettävä huomiota värien ja kuvioiden herättämiin mielikuviin. Esimerkiksi maiden väestötiheyksiä esittävässä teemakartassa tumma sävy mielletään tiheämmän asutuksen alueeksi ja miltei valkea alue mielletään autioksi.

Nykyään teemakartat kuten useimmat muutkin kartat valmistetaan visualisoimalla paikkatietoa paikkatietojärjestelmissä.

Kohokartta

Kohokartta on käsin tunnusteltava, lähinnä näkövammaisten käyttämä kartta.

Katso myös

• Kartoitus
• Suomen kartoitus
• Kaukokartoitus
• Maanmittaus

Aiheesta muualla

• Maanmittauslaitos
• Maanmittauslaitoksen historiasivusto Karttakäärö
• Maanmittaus-aikakauskirja
• Historiallisia kaupunkikarttoja
• Historiallisia karttoja Suomesta ja muualta
• Texasin yliopiston karttasivu
• Cool Maps
• World Atlas
• Eniron karttapalvelu
• Kansalaisen karttapaikka
• Paikkatietoikkuna
• Fonectan kartat
• Jan Strangin karttatieto