Ero sivun ”Lipoproteiini” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
kemiallinen yhdiste |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Lipoproteiini''' on [[elimistö]]n |
'''Lipoproteiini''' on [[elimistö]]n kemiallinen yhdiste, joka sisältää sekä maksan valmistaman vesiliukoisen [[proteiinikuoren]] että [[lipidi|lipidejä]] eli [[rasva|rasvoja]]. Kuoren avulla rasvat voivat kulkea veren mukana suurina rasva-valkuaisaineyhdisteinä.<ref name="Haug">{{Kirjaviite | Tekijä= Haug, Sand, Sjaastad | Nimeke= Ihmisen fysiologia | Vuosi=1999| Sivu=405| Julkaisupaikka=Porvoo | Julkaisija = WSOY | Tunniste = ISBN 951-0-19882-x }}</ref> |
||
==Rakenne ja toiminta== |
==Rakenne ja toiminta== |
||
Versio 14. huhtikuuta 2014 kello 11.41
Lipoproteiini on elimistön kemiallinen yhdiste, joka sisältää sekä maksan valmistaman vesiliukoisen proteiinikuoren että lipidejä eli rasvoja. Kuoren avulla rasvat voivat kulkea veren mukana suurina rasva-valkuaisaineyhdisteinä.[1]
Rakenne ja toiminta
Lipoproteiinit kulkevat elimistössä veren mukana. Niiden proteiiniosissa on varauksellisia ryhmiä, jotka suuntautuvat poispäin lipoproteiinin keskiosasta ja vetävät puoleensa vesimolekyylejä. Tämä tekee lipoproteiineista vesiliukoisia. Rasvaliukoiset osat eli lipidit sijaitsevat lipoproteiinin keskellä. Lipidejä joko irtoaa lipoproteiinista solujen käyttöön tai niitä liittyy siihen lisää, riippuen esimerkiksi veressä kulkevista entsyymeistä ja solujen erityisistä proteiineista.
Lipoproteiinien lipidejä eli triglyseridejä, fosfolipidejä ja kolesterolia elimistön solut käyttävät esimerkiksi energiavarastona ja solukalvoston rakennusaineina. Lipoproteiinit voivat toimia esimerkiksi integraalisina kalvoproteiineina. Niillä voi olla myös katalyyttinen tehtävä eli ne voivat toimia entsyymeinä.
Lipoproteiinien luokitus
Lipoproteiinit luokitellaan sen mukaan, paljonko ne sisältävät proteiinia. Oheisessa luettelossa lipoproteiinien proteiinipitoisuus kasvaa ja lipidipitoisuus laskee ylhäältä alas. Toisaalta lipoproteiinien koko pienenee ja tiheys kasvaa ylhäältä alas. Proteiinipitoisuus vaihtelee välillä 2-50 %.[2]
- Kylomikronit. Ohut kuori koostuu fosfolipideistä ja proteiineista. Sisuksessa on triglyseridejä ja kolesteroliestereitä. Kylomikronien läpimitta on 0,5 mikrometriä.[3] Ne kuljettavat rasvoja suolistosta maksaan ja rasvakudokseen.
- VLDL (Very low density lipoproteins). Kuljettavat maksassa syntetisoituneita triglyseridejä maksasta rasvakudokseen.
- IDL (Intermediate density lipoproteins). Ei yleensä havaita veressä. Kun lipoproteiinilipaasi hydrolysoi VLDL-lipoproteiinin triasyyliglyseroleja, VLDL tiivistyy ensin IDL- ja sitten LDL-lipoproteiiniksi.[2]
- LDL (Low density lipoproteins). Kuljettavat kolesterolia maksasta elimistön soluihin. Kutsutaan joskus myös pahan kolesteron lipoproteiiniksi, koska suuri LDL-pitoisuus lisää ateroskleroosin riskiä.
- HDL (High density lipoproteins) - Kokoaa kolesterolia elimistön kudoksista ja kuljettaa sitä maksaan, jossa siitä muodostuu muita yhdisteitä. Kutsutaan joskus myös hyvän kolesterolin lipoproteiiniksi, koska suuri HDL-pitoisuus vähentää ateroskleroosin riskiä.
Ateroskleroosin kehittymisessä avainasemassa onkin siis kolesterolin kuljetusmuoto (LDL tai HDL), eikä niinkään kolesterolipitoisuus itsessään.
Lähteet
- ↑ Haug, Sand, Sjaastad: Ihmisen fysiologia, s. 405. Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951-0-19882-x.
- ↑ a b Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 456. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-33085-2.
- ↑ Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 403. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-33085-2.