Barcelonan toukokuu

Barcelonan toukokuu
Osa Espanjan sisällissotaa
Päivämäärä: 3.–8. toukokuuta 1937 Paikka: Barcelona ja Katalonia, Espanja Lopputulos: aselepo Vaikutukset: Espanjan vallankumous päättyy, anarkistien vaikutusvalta vähenee
Osapuolet
Guardia de Asalto Espanjan kommunistinen puolue PSUC Estat Català	CNT / FAI FIJL POUM

Barcelonan toukokuuksi (esp. Jornadas de Mayo, kat. Fets de maig) kutsutaan Espanjan sisällissodan aikana toukokuussa 1937 käytyä tasavaltalaisten keskinäistä valtataistelua. Barcelonassa ja osassa muuta Kataloniaa käydyssä aseellisessa selkkauksessa olivat vastakkain anarkistit sekä Espanjan toisen tasavallan ja Katalonian hallitukset. Hallituksen puolella oli myös stalinistinen Espanjan kommunistinen puolue. Anarkistien rinnalla puolestaan taisteli trotskilainen POUM.

Aselepoon loppuneiden taistelujen jälkeen anarkistien sisällissodan alussa käynnistämät yhteiskunnalliset uudistukset päättyivät ja työläisten kollektivisoima tuotanto siirtyi takaisin yksityisomistukseen. Samalla Espanjan toisen tasavallan uudeksi pääministeriksi tuli kommunisteille ja Neuvostoliitolle myötämielinen Juan Negrín.

Kuusi päivää kestäneiden taisteluiden aikana sai surmansa eri lähteiden mukaan 500–1 000 ihmistä. POUM:n riveissä oli mukana myös englantilainen kirjailija George Orwell, joka myöhemmin kertoi tapahtumista sotareportaasissaan Katalonia, Katalonia.

Tausta

Heinäkuussa 1936 alkaneeseen sisällissotaan johtaneen fasistien sotilasvallankaappausyrityksen epäonnistuttua Barcelona ja ympäröivä Katalonian maakunta olivat pääosin anarkosyndikalistisen CNT-ammattiliiton johtamien työläisten järjestyskaartien kontrolloimaa aluetta. Pieni osa niistä toimi sosialistisen UGT-ammattiliiton alaisuudessa. Anarkistit olivat mukana myös Espanjan kansanrintaman muodostamassa hallituksessa, joka piti majaansa pääkaupungissa Madridissa ja myöhemmin Valenciassa. Katalonian itsehallintoviranomaiset olivat sisällissodan alkamisen myötä menettäneet valtaansa ja alueella oli käynnissä anarkistien johtama niin sanottu Espanjan vallankumous, joka käsitti lukuisia yhteiskunnallisia uudistuksia. Merkittävin oli maatalouden ja teollisuuden kollektivisointi, jonka yhteydessä ne siirtyivät työläisten hallintaan. Barcelona ja Katalonia toimivat osittain anarkistisen yhteiskuntamallin mukaisesti.

Talven ja kevään aikana poliittinen tilanne kiristyi sotaa käyvien tasavaltalaisten sisällä. Toisella puolella olivat kansanrintamahallituksen sosialistit, kommunistit ja katalonialaiset nationalistit vastapuolenaan vallankumousta ajaneet anarkistit. Anarkisteja tuki myös Espanjan kommunistisen puolueen stalinistista linjaa vastustanut trotskilainen POUM. Neuvostoliiton tukemat kommunistit eivät halunneet vallankumousta samaan aikaan sisällissodan kanssa, vaan pyrkivät puolustamaan Espanjan toisen tasavallan kapitalistista järjestelmää. Erimielisyyksiä tuli myös, kun Katalonian presidentin Lluis Companysin lähin avustaja Josep Tarradellas halusi lakkauttaa anarkistien muodostaman miliisin ja yhdistää kaikki järjestyskaartit saman johdon alaisuuteen.

Huhtikuun lopulla hallituksen karabinieerit ottivat anarkisteilta haltuunsa Ranskan vastaisella rajalla sijainneet raja-asemat, joista tärkein sijaitsi Puigcerdàn kaupungissa. Samaan aikaan Guardia de Asalton poliisijoukot korvasivat anarkistien järjestyskaartit useissa Katalonian pohjoisosan kaupungeissa. Tämän jälkeen molemmat osapuolet alkoivat valmistelemaan aseellista yhteenottoa Barcelonassa. Jännittynyt tilanne johti myös siihen, että anarkistien CNT- ja sosialistien UGT -ammattiliitot sopivat yhdessä luopuvansa perinteisistä vappumarsseistaan, koska ne väistämättä olisivat johtaneet yhteenottoihin.

Aseelliset yhteenotot

Taistelut alkavat

Ensimmäinen laukaustenvaihto tapahtui iltapäivällä 2. toukokuuta, kun Katalonian itsenäisyyttä ajavan Estat Catalàn jäsenet ottivat lyhyesti yhteen FAI-järjestön anarkistien kanssa. Tapahtumat alkoivat varsinaisesti seuraavana päivänä, kun Guardia de Asalton joukot päättivät vallata anarkistien hallussa olleen Telefónican puhelinlaitoksen. Se oli kollektivisoitu Katalonian hallituksen luvalla jo sisällissodan alussa, josta lähtien puhelinlaitoksen toiminnasta olivat vastanneet CNT-ammattiliittoon kuuluneet työntekijät. Hallitus piti varmana, että heidän puhelujaan kuunneltiin ja jopa nauhoitettiin. Viimeisenä pisarana valtaukselle sanotaan olleen, kun puhelinkeskusta hoitanut anarkisti oli katkaissut Espanjan presidentin Manuel Azañan ja Lluis Companysin välisen keskustelun, todeten linjoilla odottavan tärkeämpiäkin puheluita kuin presidenttien välinen jaarittelu. Poliisin yrittäessä tunkeutua rakennukseen avasivat puhelinlaitoksen työntekijät tulen. Valtaus päättyi kuitenkin ilman henkilövahinkoja, kun työläiset suostuivat anarkistien järjestyskaartin suostuttelujen jälkeen luovuttamaan aseensa.

Puhelinlaitoksen valtauksen jälkeen POUM-puolueen ja muutaman anarkistityhmän jäsenet hakivat aseensa ja linnoittautuivat rakentamiensa barrikadien taakse. Jokusen tunnin kuluttua kaikki osapuolet olivat tehneet saman ja katutaistelut alkoivat. Barrikadeja oli yhteensä muutamia satoja, lisäksi eri osapuolten asemiehiä oli talojen katoilla ja kirkkojen torneissa. Kaupungin keskustaa halkovan La Ramblasin itäpuoli oli hallituksen ja kommunistien hallussa, anarkistit ja POUM puolestaan hallitsivat länsipuolta ja Barcelonan esikaupunkeja. Puhelinlaitoksessa osapuolet pääsivät keskenään sopimukseen, niin että sen toiminta jatkui normaalisti. Puhelinyhteydet olivat tasavaltalaisille elintärkeitä käynnissä olevan sisällissodan vuoksi.

4.–5. toukokuuta

Seuraavana päivänä kaupunki oli jo täydessä sotatilassa. Suurin osa Barcelonan työväestöä oli anarkistien puolella ja vaarana oli toisen sisällissodan alkaminen sisällissodan sisällä. Francisco Largo Caballeron kansanrintamahallituksessa ministereinä toimineet anarkistit Joan García Oliver ja Federica Montseny pitivät radiopuheen, jossa he vetosivat CNT:n jäseniä laskemaan aseensa ja palaamaan työpaikoilleen. Aragonian rintamalla taistellut anarkistien divisioona, niin sanottu Durrutin kolonna, suunnitteli marssivansa Barcelonaan osallistuakseen taisteluihin, mutta luopui kuitenkin ajatuksesta García Oliverin ja Montsenyn radiopuheiden jälkeen. Kaksi muuta divisioonaa, joista toinen koostui POUM:n jäsenistä, puolestaan päätti siirtyä Madridiin ottaen kaupungin haltuunsa. Ne muuttivat suunnitelmiaan vasta, kun tasavaltalaisten ilmavoimat uhkasi joukkoja pommituksilla.

Toukokuun 4. ja 5. päivän välisenä yönä osapuolet kävivät neuvotteluja, mutta väkivaltaisuuksia ei saatu loppumaan. Tämä johti kansanrintamahallituksen hajoamiseen. Uuteen väliaikaiseen hallitukseen nimitettiin yksi edustaja jokaisesta kansanrintamassa mukana olleesta ryhmästä. Viiden aikaan iltapäivällä CNT julisti yksipuolisen tulitauon, jonka uusi hallitus hyväksyi samana iltana. Poliisivoimat eivät kuitenkaan lopettaneet taistelutoimiaan, vaan yrittivät muun muassa piirittää CNT:n ja FAI:n päämajanaan pitämää rakennusta. Anarkistit rakensivat uusia barrikadeja ja tulitaistelut jatkuivat. Seuraavana yönä poliisi ja kommunistit murhasivat sisällissodassa taistelleen italialaisen anarkistifilosofin Camillo Bernerin yhdessä toisen italialaisen anarkistin Francisco Barbierin kanssa. Bernerin asunnosta vangitut aseettomat miehet ammuttiin konekiväärillä.

6.–8. toukokuuta

Taistelujen neljäntenä päivänä CNT- ja UGT-ammattiliitot esittivät työläisille vetoomuksen työpaikolle palaamisesta ja aseiden laskemisesta. Samaan aikaan Valenciassa toiminut hallitus lähetti kaksi sota-alusta kohti Barcelonaa. Uudet neuvottelut tilanteen rauhoittamisesta aloitettiin iltapäivällä. Ne myöhästyivät useita tunteja UGT:n johtoon kuuluneen Antonio Sesén saatua surmansa ilmeisesti omiensa harhaluodista. Päivän aikana rauhoittunut tilanne kuitenkin kiristyi jälleen taisteluiksi illan kuluessa. Syynä oli puhelinlaitos, jonka poliisi oli ottanut haltuunsa anarkistien vetäydyttyä rakennuksesta. Rauhanneuvotteluissa tehdyn sopimuksen mukaan myös poliisin olisi pitänyt poistua puhelinkeskuksesta ja tämän sopimuksen rikkominen sai anarkistit jälleen barrikadeille.

Toukokuun 6. päivän kovimpia taisteluja käytiin kaupungin Estació de França -päärautatieasemalla, jota poliisijoukot ja kommunistit yrittivät vallata. Katalonian ulkopuolelta oli Barcelonaan saapumassa 1 500 poliisin vahvuinen Guardia de Asalton joukko, joka valtasi illan aikana CNT:n, FAI:n ja anarkistinuorten FIJL-järjestön päämajat läheisessä Tortosan kaupungissa. Lontoosta puolestaan saapui sähkösanoma, jonka mukaan kuninkaallisen laivaston risteilijä HMS Despatch oli purjehtimassa kohti Barcelonaa.

Neuvottelut eivät tuottaneet tulosta, mutta myöhään illalla CNT teki tarjouksen molemminpuolisesta aselevosta. Maaseudulta oli kantautunut tietoja, joiden mukaan aiemman tulitauon johdosta aseensa laskeneita anarkisteja oli surmattu PSUC-puolueen ja Estat Catala -järjestön toimesta. Viiden aikaan aamuyöllä hallitus lopulta suostui rauhantarjoukseen. Aamun valjetessa työläiset olivat purkaneet barrikadinsa, mutta he pitivät edelleen aseensa. Poliisivoimien, Katalonian nationalistien ja kommunistien barrikadit sen sijaan pysyivät paikoillaan. Kolmen päivän ajan sisätiloissa piileskelleet asukkaat uskalsivat jälleen ulos, kaupungin kahvilat ja ravintolat avasivat myös ovensa. Lopullisesti väkivaltaisuudet olivat ohitse seuraavana päivänä.

Taisteluiden jälkeen ei hallitus aloittanut mitään toimia CNT:tä vastaan johtuen sen suuresta kansansuosiosta. Sen sijaan trotskilainen POUM kiellettiin kesäkuussa Espanjan kommunistisen puolueen vaatimuksesta ja sen johtajiin kuuluneet Andrés Nin ja Julian Gorkin vangittiin. Heistä Nin surmattiin myöhemmin. Se tapahtui todennäköisesti sisällissodassa tasavaltalaisten tukena olleen Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun NKVD:n toimesta.

Lähteet

• The ‘May Days’ in Barcelona 1937 Solidarity Federation
• Souchy, Augustin: "The Tragic Week in May – The May Days Barcelona 1937
• May Riots Spartacus Educational