Ero sivun ”Porin Ässät” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Rautakallio nimetty valmentajaksi 2014-2016 kaksivuotisella sopimuksella.
Rivi 216: Rivi 216:
* 12 – [[Tapio Levo]]
* 12 – [[Tapio Levo]]
* 13 – [[Veli-Pekka Ketola]]
* 13 – [[Veli-Pekka Ketola]]
* 89 – [[Jaroslav Otevřel]] (numero on jäädytetty, mutta sitä ei ole nostettu kattoon)<ref>{{Lehtiviite | Otsikko =SM-liigan jäädytetyt pelinumerot | Julkaisu = Satakunnan kansa| Ajankohta = 22.11.2007| Sivut = 19| www = http://kampanjat.nfw.fi/lehtileikkeet/data/1157/index.html | Viitattu = 5.7.2010 }}</ref>
* 89 – [[Jaroslav Otevřel]] (numero on jäädytetty, mutta sitä ei ole nostettu kattoon)<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mtv.fi/sport/arkisto.shtml/arkistot/jaakiekko/2002/12/702325 | Nimeke = Ässät jäädytti legendojensa numeroita | Ajankohta =12.12.2002 | Julkaisija =MTV3 | Viitattu = 20.3.2014 | Kieli = }}</ref>


===Porilaislähtöiset NHL-pelaajat===
===Porilaislähtöiset NHL-pelaajat===

Versio 20. maaliskuuta 2014 kello 23.51

Hakusana ”Ässät” ohjaa tänne. Ässät on myös suomalainen yhtye.
Porin Ässät
Porin Ässät kaudella 2013–2014
Tiedosto:Ässien Patalogo.svg
Perustettu 1967
Entiset nimet Porin Karhut
–1967
Rosenlewin Urheilijat -38
1938–1967
Porin Ässät
1967–
Kaupunki Suomi Pori, Suomi
Kotiareena Isomäen jäähalli
– kapasiteetti 6 481
Sarja SM-liiga
Värit               
Tiedosto:Ässät Uniform.png
Toimitusjohtaja Suomi Jukka Hirsimäki
Puheenjohtaja Suomi Mikko Laine
Päävalmentaja Suomi Pekka Virta
Kapteeni Suomi Ville Uusitalo
Media Satakunnan Kansa
Radio Pori
SM-mitalit
Kultaa 3 (1971, 1978, 2013)
Hopeaa 4 (1979, 1980, 1984, 2006)
Pronssia 2 (1976, 1995)
Tapio Sammalkangas 2008.

Ässät on porilainen jääkiekkoseura, joka perustettiin vuonna 1967, kun Porin Karhut ja Rosenlewin Urheilijat -38 yhdistettiin yhdeksi seuraksi. RU-38 oli Rosenlewin tehtaiden vuonna 1938 perustettu urheiluseura, ja Karhut perustettiin vuonna 1960, kun Porin Palloilijat ja Porin Kärpät yhdistivät toimintansa.

Ässillä on ollut toimintaa myös jalkapallossa, jota se pelasi muutaman kauden ajan SM-sarjassa perittyään RU-38:n jättämän paikan. Ässien jalkapallojoukkueesta kertoo artikkeli Porin Ässät (jalkapallo).

Historia

Seuran perustaminen

Jääkiekon SM-sarjaan oli 1960-luvun alkupuolella noussut kaksi porilaista seuraa, Karhut ja RU-38. Molemmat seurat olivat menestyneet hyvin, ja seurojen välillä käytiin kovaa kilpailua niin kentällä kuin pelaajamarkkinoillakin. Seurojen välit eivät olleet myöskään erityisen hyvät, siksi seurojen yhdistyminen oli yllätys. Yhdistymisen syyt olivat Karhuilla lähinnä taloudelliset, eikä Porin kokoisen kaupungin uskottu elättävän kahta huippujoukkuetta. RU-38:n omistaja Rosenlew katsoi lisäksi, että jääkiekko ei tuonut yritykselle kyllin positiivista imagoa, pikemminkin päinvastoin.[1]

Rosenlewin tehtaalla harkittiin vakavasti urheilutoiminnasta luopumista ja Karhujen leiristä ehdotettiin että RU-38 sulautettaisiin Karhuihin. Tämä ei kuitenkaan tullut Rosenlewin puolelta kysymykseenkään, vaan seuralle oli saatava uusi nimi. Kun lopulta yhteisymmärrykseen päästiin, Rosenlew otti hoitaakseen ison osan Karhujen veloista ja lupasi tukea uutta seuraa taloudellisesti alkuvuodet. Uuden seuran nimeksi tuli Porin Ässät. Seuran synty julkistettiin kesäkuun lopulla 1967. Nimen seuralle keksi Vilho Santala, joka toimi neuvottelijana seurojen yhdistämisessä ja valittiin Ässien ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Vesa Antikainen suunnitteli seuran patalogon. Seuran väriksi valittiin punainen, joka sopi hyvin mustavalkoiseen patalogoon.[2]

Ensimmäiset kaudet

Ässien alkutaival ei sujunut yhdistymisen jälkeen aivan ongelmitta. Karhujen ja RU-38:n pelaajien sovitus samaan joukkueeseen ei sujunut ilman, että seurojen avainmiehet koottiin palaveriin viileiden välien lämmittämiseksi. Kahden huippuseuran yhdistyminen nosti Porissa myös haaveita siitä, että nyt kaupunkiin saadaan yksi superjoukkue. Näin ei käynyt, sillä yksi kentällinen maajoukkuetason miehiä etsi itselleen uuden seuran. Lähtijät olivat pääosin edelliskauden suomenmestarin RU-38:n miehiä. Ässien ensimmäinen joukkue koostuikin näin pääosin Karhujen pelaajista.[3]

Ässien ensimmäiset pelit syksyllä 1967 sujuivat hyvin, jo ennen SM-sarjan alkua Ässät voitti Suomen Cupin mestaruuden. Cupin loppuottelu SaPKoa vastaan pelattiin Savonlinnassa 23. lokakuuta.[4] Ensimmäisellä kaudellaan SM-sarjassa Ässät sijoittui Rauli Virtasen valmennuksessa neljänneksi. Uusi seura ei saanut porilaisten varauksetonta tukea, sillä yleisömäärät pienenivät jonkin verran. Yhteenlaskettu ensimmäisen kauden yleisömäärä oli 10 000 katsojaa pienempi kuin Karhujen viimeisen kauden yleisömäärä.[5]

Seuraavalle kaudelle valmentajaksi tuli Karhujen entinen valmentaja Lasse Heikkilä, joka toimi joukkueen valmentajana vuoteen 1974 asti ja myöhemmin vuosina 1976–1981. Kaudella 1968–1969 Ässät oli jälleen neljäs ja seuraavalla kaudella kuudes.

Ensimmäinen mestaruus

Kaudelle 1970-1971 Ässät sai kovan paluumuuttajan Helsingistä, kun Veli-Pekka Ketola palasi Poriin pelattuaan yhden kauden Jokereissa. Ketolan perässä Ässiin palasi myös Alpo Suhonen. Ketolan paluu kotiseuraansa synnytti muissakin pelaajissa valtavan harjoitusinnon ja valmentaja Lasse Heikkilä vei joukkueen harjoitusmatkalle Moskovaan ennen kauden alkua. Neuvostoliiton matka käynnisti jääharjoittelun silloisen mittapuun mukaan hyvin aikaisin, koska alkusyksystä ei Porissa vielä päässyt jäälle.

Kaudella 1970–1971 SM-sarjassa pelattiin ensin alkusarja jonka kuusi parasta jatkoivat loppusarjaan. Ässät sijoittui alkusarjassa kolmanneksi Jokereiden ja HIFK:n jälkeen. Loppusarjassa kaikki loksahti kohdalleen, Ässät hävisi kymmenestä ottelustaan vain yhden ja ohitti edellään olleet helsinkiläisseurat. Ässien mestaruus ratkesi jo ennen sarjan loppua, kultamitalit varmistuivat lopulta selvällä viiden pisteen erolla hopealle tulleeseen Jokereihin.

Ensimmäinen mestaruus tuli hyökkäyskolmikon Erkki Väkiparta - Veli-Pekka Ketola - Tapio Koskinen johdolla. Myös muut ketjut ykköskentällisen takana pystyivät ratkaisuihin. Puolustuksessakin oli kovia nimiä kuten Antti Heikkilä ja Pekka Rautakallio.[6]

Mestaruuden jälkeiset kaudet sujuivat Ässiltä vaatimattomammin. Ässien joukkue pysyi mestaruuskauden jälkeen samana ja Poriin saatiin jäähalli, mutta kestomenestyksen edellytyksiä ei osattu hyödyntää. Seura sijoittui mestaruuskautta seuraavina neljänä kautena sarjan keskikastiin eikä tavoitellut mitaleita, mutta putoaminenkaan ei uhannut.[7]

Kaudelta 1975-1976 ei myöskään paljon odotettu. Pahimpana menetyksenä oli Pekka Rautakallion lähtö Pohjois-Amerikkaan. Kuitenkin Ässistä oli tulossa lupaavia nuoria, Tapio Levo paikkasi Rautakallion jättämän aukon ja Harjavallan Kuparikiekosta tullut Kari Makkonen vahvisti hyökkäystä. Maalilla torjui nuori Antero Kivelä. Ässien nuori joukkue osoitti sarjassa potentiaalinsa päihittämällä sarjan kärkeen ennustetut seurat, pahiten sen sai kokea tuleva mestari TPS, jonka Ässät voitti 14-0. Ässien pääsy neljän parhaan pudotuspeleihin ratkesi kuitenkin vasta viimeisellä kierroksella Lukkoa vastaan. Puolivälierissä Ässät haastoi Tapparan, joka eteni finaaliin voitoin 2-0. Pronssiotteluissa HIFK:ta vastaan Ässien voitonnälkä oli suurempi ja porilaiset veivät pronssit voitoin 2-0.

Seuraavasta kaudesta 1975-1976 odotettiin vähintään yhtä hyvää suoritusta, mutta Ässät jäi sarjassa viidenneksi eikä näin selviytynyt pudotuspeleihin.[8]

Mitaliputki

Kausi 1977-1978 nosti taas menestystoiveet korkealle, kun Pekka Rautakallio ja Veli-Pekka Ketola palasivat Ässiin Pohjois-Amerikasta. Lisäksi seurassa pelasi lupaavia nuoria, kuten Arto Javanainen, Kari Makkonen, Tapio Levo ja Harry Nikander. Ässät sijoittui runkosarjan kakkoseksi Tapparan jälkeen ja voitti välierissä TPS:n voitoin 3-2. Loppuottelusarja Tapparaa vastaan ei alkanut lupaavasti, sillä Tappara voitti ensimmäisen ottelun Tampereella 8-0. Ässät kuitenkin voitti loput ottelut, ja näin seura voitti toisen SM-kultansa voitoin 3–1. Viimeistä ottelua Porin jäähallissa seurasi arviolta yli 14 000 katsojaa, vaikka halliin olisi saanut päästää vain silloisen kapasiteetin verran 8 600 katsojaa. Katsomossa oli näin enemmän katsojia kuin missään muussa aikaisemmassa Suomessa pelatussa jääkiekko-ottelussa. Ylitäytetyn hallin yleisömäärää puitiin myöhemmin raastuvanoikeudessa.[9]

SM-liigan alkuvuosina 1970-luvun loppupuoliskolla Ässät oli yksi liigan ehdottomista huippujoukkueista, jonka omista porilaiskasvateista (ainoa ulkopuolelta tullut oli Kari Makkonen 30 kilometrin päästä Harjavallasta) koottu raamikas joukkue herätti vastustajissa pelkoa sekä kotona että vieraissa. Joukkueen tärkein pelaaja oli kapteeni, keskushyökkääjä Veli-Pekka Ketola, joka oli palannut Pohjois-Amerikan WHA-liigasta. Ketola voitti kevään 1978 pudotuspelien pistepörssin silloisella piste-ennätyksellä.

Mestaruuskautta seurannut kausi 1978-1979 sujui Ässiltä odotetusti runkosarjan osalta, joukkue voitti runkosarjan viiden pisteen erolla Tapparaan. Välierissä Ässät voitti HIFK:n voitoin 3-0 ja eteni finaaliin Tapparaa vastaan. Edellisvuoden finalistit ratkoivat näin taas keskenään mestaruuden. Loppuottelusarjasta muodostui jännitysnäytelmä. Tappara voitti kaksi ensimmäistä ottelua, Ässät voitti kaksi seuraavaa ja loppuottelusarja venyi näin viidenteen ratkaisevaan otteluun. Porissa pelattu ottelu päättyi Tapparan 2-5 voitoksi ja Ässille näin hopeaa.

Seuraavana kautena 1979-1980 Ässät ei ollut runkosarjassa läheskään edellisen kauden veroinen, sijoitus oli neljäs. Välierissä vastaan tuli TPS jonka Ässät voitti voitoin 3-1. Ässät selviytyi näin kolmatta kertaa peräkkäin loppuotteluihin. Finaaleissa vastaan tuli HIFK. Helsinkiläiset veivät mestaruuden voitoin 3-0, ja Ässille toinen peräkkäinen hopea.[10]

Hopeakausien jälkeen Ässät koki pahoja menetyksiä kun Veli-Pekka Ketola lähti takaisin Pohjois-Amerikkaan. NHL-liigaan lähti myös Tapio Levo. Lisäksi Risto Tuomi ja Veli-Matti Ruisma lähtivät Ruotsin sarjaan ja Erkki Väkiparta jätti jääkiekon. Seuraavina kausina Ässät sijoittui SM-sarjassa keskikastiin. Kaudelle 1983-1984 Ässät sai nimekkäitä paluumuuttajia kun Tapio Levo palasi takaisin NHL:stä ja Risto Tuomi sekä Harry Nikander Ruotsista. Joukkue vahvistui myös omista junioreista, josta oli nousemassa lisää monia tulevaisuuden huippupelaajia, Javanaisen ja Levon lisäksi muun muassa Kari Takko ja Christian Ruuttu. Joukkue sijoittui runkosarjan kakkoseksi ja päihitti välierissä Oulun Kärpät voitoin 3-2. Loppuotteluvastustajana oli jälleen Tappara. Ottelusarja oli tasainen, Ässät voitti ensimmäisen ottelun jatkoajalla mutta Tappara voitti kolme seuraavaa, viimeisen ratkaisevan ottelun jatkoaikamaali varmisti Tapparalle mestaruuden voitoin 3-1.[11]

Vielä seuraavana kautena 1984-1985 Ässät selviytyi mitalipeleihin, mutta jäi kuitenkin neljänneksi. Seuraavina kolmena kautena 1985-88 joukkueen menestys laantui ja Ässät sijoittui SM-liigan keskikastiin, neljän parhaan pudotuspeleihin pääsy oli kuitenkin joka kerta vain muutamien pisteiden päässä joten liigakarsintaottelutkaan eivät uhanneet. Ässissä esiintyi myös ensimmäinen ulkomaalainen kaudella 1986-87, kun kanadalainen Mark Jooris pelasi Porissa kaksi kautta.[12]

Uutta vauhtia 1-divisioonasta

Kauteen 1988-1989 Ässät valmistautui vailla suurempia tavoitteita, joukkueen riveistä lähti kourallinen runkopelaajia ja uusia kovan luokan pelaajia ei tiukan taloustilanteen vuoksi hankittu, vaan peliaikaa tarjottiin nuorille lupauksille. Ulkomailta hankittiin Sean Toomey, Rejean Boivin ja myöhemmin Risto Tuomea tämän loukkaantumisen vuoksi paikkaamaan hankittu Brad Beck. Kausi lähtikin hyvin käyntiin, mutta sarjan edetessä Ässät vajosi sarjan häntäpäähän. Viimeisellä kierroksella Ässät kohtasi jumbofinaalissa Oulun Kärpät. Asetelma oli, että voitolla Ässät nousisi karsintaviivan yläpuolelle kymmenenneksi ja säilyttäisi sarjapaikkansa ilman karsintoja. Kärpät taas joutui joka tapauksessa liigakarsintaan. Kärpät voitti ottelun 2-1 ja Ässät jäi näin sarjan viimeiseksi ja joutui karsimaan SM-liigapaikastaan Joensuun Kiekko-Poikia vastaan.

Karsinnoista muodostui jännitysnäytelmä. Ensimmäinen karsintaottelu Joensuussa päättyi Ässien kannalta katkerasti, JoKP voitti jatkoaikamaalilla, joka jälkeenpäin videolta katsottuna ei ollutkaan maali. Ässät voitti Porissa seuraavan ottelun, mutta Joensuussa voitti taas JoKP. Ässät voitti taas neljännen ottelun kotonaan ja ratkaisu siirtyi viidenteen otteluun Joensuuhun. Ratkaisevassa ottelussa seuran konkarit Levo, Makkonen ja Nikander ja muutamat muut antoivat kaikkensa joukkueensa eteen, mutta jenkkivahvistukset hankkivat itselleen turhia jäähyjä ja kaikille muillekaan Porin ulkopuolelta tulleille pelin henki ei ollut täysin selvä. JoKP voitti ottelun 5-3 ja Ässät putosi ykkösdivisioonaan.[13]

Putoaminen I-divisioonaan kaudeksi 1989–1990 nostatti kuitenkin Porissa kiekkokuumeen, kun porilaiset seisoivat joukkueensa takana. Yleisömäärät kasvoivat edellisistä liigakausista kun Ässien otteita seurattiin mielenkiinnolla. Divisioonakaudelle Ässät sai huippuvahvistuksia kun Arto Javanainen palasi TPS:stä ja Arto Heiskanen Lukosta. Riian Dynamosta tulivat Aleksei Frolikov ja Vladimir Durdin. Valmentajaksi tuli Matti "Mölli" Keinonen. Divisioonavierailu jäi vain kauden mittaiseksi, Ässien joukkue oli runkosarjassa ylivoimainen, se rikkoi tuolla kaudella lukuisia I-divisioonan ennätyksiä ja eteni vaivatta sarjan voittoon ja liigakarsintaan. Karsinnoissa tuli vastaan JoKP. Ässät voitti ottelusarjan voitoin 3-0 ja palasi takaisin SM-liigaan.[14]

Uusi alku Tihonovin opein

Ässät ei juhlinut kauaa paluuta SM-liigaan, vaan seurassa alettiin heti valmistautua jo seuraavaan kauteen 1990-1991. Joukkueella oli liigatasoinen ryhmä jo divisioonakaudella ja joukkueen runko pysyi samana. Vahvistuksiksi osoittautuneiden ulkomaalaispelaajien Aleksei Frolikovin ja Vladimir Durdinin kanssa solmittiin jatkosopimus, mutta kohtalo puuttui peliin, sillä Vladimir Durdin menehtyi auto-onnettomuudessa ollessaan menossa kotikaupunkiinsa Riikaan. Hänen tilalleen hankittiin Riian Dynamosta Andrei Pjatanov. Tulevien vuosien kannalta merkittävin hankinta oli Karhu-Kissoista tullut Jari Korpisalo. Valmentajana jatkoi Matti Keinonen. Liigavauhdin opettelu vei alkukauden ajan. Ajoittain joukkue pelasi tasaisesti sarjan kärkijoukkueita vastaan, mutta toisaalta romahti monesti heikompia vastaan kokemalla murskatappioita. Seurajohto päätti palkata Keinosen tilalle valmentajaksi Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueen monivuotisen valmentajan Viktor Tihonovin pojan, Vasili Tihonovin, joka oli alkukauden valmentanut seuran A-nuoria. Ässien nousu alkoi heti, se voitti seuraavassa ottelussa hallitsevan mestarin TPS:n ja joukkue taisteli lopulta loppuun asti kuudennesta sijasta ja viimeisestä pudotuspelipaikasta, mutta jäi siitä kuitenkin kahden pisteen päähän.[15]

Pudotuspelipaikan niukka menetys jäi kaivelemaan ja seuraavalle kaudelle 1991-1992 tavoite asetettiin jo korkeammalle. Potentiaalia oli, sillä joukkueen runko koostui kokeneista pelaajista: Arto Javanainen, Arto Heiskanen, Tapio Levo, Harry Nikander, Juha Jyrkkiö ja Aleksei Frolikov. Joukkueessa oli myös hyviä nuoria pelaajia, kuten Jokke Heinänen, Rauli Raitanen, Janne Virtanen, Olli Kaski ja Jari Levonen. Jälleen hankittiin uusi latvialaispelaaja kun Pjatanovin tilalle tuli Andrei Matitsin. I-divisioonasta hankittiin lupaavia nuoria, kun Petri Varis tuli KooKoosta ja Jouni Vento FoPS:sta. Ässät sai myös kovan luokan vahvistuksen kun maalivahti Kari Takko palasi kotiseuraansa NHL:stä. Nousun jälkeinen toinen liigakausi sujuikin Tihonovin valmennuksessa nousujohteisesti, Ässät sijoittui runkosarjassa viidenneksi ja sai pudotuspeleissä vastaansa Lukon. Ässät eteni välieriin Jokereita vastaan voitoin 2-0. Ässät pisti tiukasti kampoihin Jokereiden tähtikaartia vastaan, jossa kirkkaimpana tähtenä pelasi nuori Teemu Selänne. Ässät voitti molemmat kotiottelunsa ja venytti näin sarjan viidenteen otteluun, mutta Jokerit oli ratkaisevassa kamppailussa parempi ja eteni 5-0 voitolla finaaliin. Pronssiottelussa HIFK vei mitalit 2-0 voitolla ja Ässät sijoittui näin neljänneksi toisella divisioonavisiitin jälkeisellä kaudella.[16]

Seuravana kautena 1992-1993 Porissa odotettiin Tihonovin ryhmältä jo mitaliakin, kun omat kasvatit olivat jo vuoden kokeneempia. Lisäksi Petri Varis ja Jari Korpisalo osoittautuivat todellisiksi vahvistuksiksi ja joukkuetta vahvistettiin vielä ulkomaalaisilla kun Vjatseslav Fandul ja Stanislav Meciar siirtyivät Ässiin. Puolustukseen tuli vielä Karri Kivi. Kokeneet Arto Javanainen ja Arto Heiskanen jatkoivat vielä uraansa, Tapio Levo siirtyi menestyksekkään uransa päätöskaudeksi Hämeenlinnaan ja Harry Nikander lopetti kiekkoilun. Runkosarjassa Ässät sijoittui seitsemänneksi, mikä oli pieni pettymys hyvän alkukauden jälkeen. Puolivälierissä tuli vastaan Jokerit, jolle Ässien piti olla vain suupala. Ässät kuitenkin pudotti suurella rahalla kootun joukkueen puolivälierissä suoraan 3-0 voitoin, kaikki ottelut päättyivät Ässien yhden maalin voittoon. Jokereiden jälkeen välierissä vastaan tuli toinen mestarisuosikki TPS. TPS ei kuitenkaan antanut Ässien yllättää itseään vaan turkulaiset menivät 3-1 voitoin loppuotteluun. Pronssitkin jäivät saamatta kun JyP HT voitti pronssiottelun.[17]

Seuraavaksi kaudeksi 1993-1994 Ässät menetti valmentaja Vasili Tihonovin San Jose Sharksiin. Uudeksi valmentajaksi tuli koko Suomen tuntema entinen ässäpelaaja Veli-Pekka Ketola. Ketolan meriitit pelaajana olivat suuret, mutta valmennustaitoja epäiltiin suuresti. Epäilyt vaimenivat kun Ässät sijottui runkosarjassa kakkoseksi. Suoritus oli varsin hyvä sillä joukkue oli hieman heikentynyt Petri Variksen lähdön myötä. Puolivälierissä vastaan tuli Tappara, joka onnistui voittamaan Ässät kahdessa ensimmäisessä ottelussa. Ässien onnistui tasoittaa voitot 2-2:een, mutta viimeisen ottelun Tappara voitti 1-4 ja eteni porilaisyleisön pettymykseksi välieriin.[18]

Ässät koki ennen kautta 1994-1995 tuntuvia menetyksiä kun Olli Kaski lähti Ruotsiin, Vjatseslav Fandul TPS:aan ja Arto Javanainen lopetti menestyksekkään uransa. Ässissä ei jääty toimettomiksi. Veli-Pekka Ketolan toimenkuvaa laajennettiin valmennuksesta myös toimitusjohtajan töiksi. Ässiin hankittiin menetyksiä paikkaamaan Timo Nykopp, Harri Laurila, Teppo Kivelä, sekä tsekkipelaajat Jaroslav Otevřel ja Jiri Veber. Omista junioreista oli nousemassa myös pitkän uran myöhemmin Ässissä luonut Pasi Peltonen. Ässät sijoittui runkosarjassa kuudenneksi ja pudotti puolivälierissä HIFK:n voitoin 3-0. Välierissä Jokereita vastaan Ässät hävisi kotiottelunsa vasta jatkoajalla, mutta Helsingin otteluissa Jokerit oli musertavan ylivoimainen ja eteni ansaitusti loppuotteluun. Ässät jäi pronssipeliin, jossa vastaan asettui Satakunnan paikallisvastustaja Lukko. Raumalla pelatun ottelun voittajaksi selviytyi Ässät maalein 0-3 ja pronssimitalit menivät Ässille. [19][20]

Menestys hiipuu

Pronssikauden jälkeen 1995-1996 Ässien joukkuetta pidettiin jo SM-liigaa hallinneiden TPS:n ja Jokereiden ykköshaastajana. Uusia vahvistuksia olivat Pekka Virta ja Tomas Kapusta. Ässien tehokas ykköskenttä, jonka muodostivat Jari Korpisalo, Tomas Kapusta ja Jaroslav Otevřel, oli vastustajille pitelemätön, mutta ketju hajosi Kapustan loukkaannuttua kauden puolivälissä. Ässät aloitti kauden voittoputkella ja kaikki näytti lupaavalta. Jokerit ja TPS karkasivat kuitenkin lopulta sarjassa muilta joukkueilta, mutta Ässät oli tiukasti kiinni kolmannessa sijassa loppumetreille asti. Tilanne kuitenkin muuttui helmikuussa 1996, kun Porissa pelatussa ottelussa JyP HT:ta vastaan tapahtui SM-liigahistorian vakavin tapaturma, kun Ässien tsekkipelaaja Jaroslav Otevřel loukkaantui vakavasti. Runkosarjaa oli jäljellä enää seitsemän kierrosta, mutta tapauksesta järkyttyneiden ässäpelaajien pelihalut olivat kadonneet ja Ässät voitti kaudella enää kaksi ottelua. Puolivälierissä TPS päihitti Ässät suoraan voitoin 3-0, mutta puolivälierätappio ei ollut suurimpana murheena pelaajien mielessä.[21]

Seuraavalle kaudelle 1996-1997 Ässät hankki kaksi kovaa vahvistusta kun Vjatseslav Fandul palasi Poriin ja Vladimir Vujtek tuli Tsekistä. Kausi alkoi kuitenkin kuudella tappiolla, minkä jälkeen valmentajana ja toimitusjohtajana toiminut Veli-Pekka Ketola erotti itsensä valmentajan paikalta. Hänen tilalleen tuli Juhani Tamminen. Ässät nousikin lopulta huippuvahvistukseksi osoittautuneen Vujtekin johdolla seitsemänneksi, mutta puolivälierissä TPS eteni välieriin voitoin 3-1. Myös seuraava kausi 1997-1998 toi runkosarjassa seitsemännen sijan ja putoamisen puolivälierissä HIFK:ta vastaan voitoin 3-0.[22]

Kauden 1997-98 jälkeen Ässien pelillinen menestys ei kantanut joukkuetta enää pudotuspeleihin, ja seuraavat vuodet olivat melkoista taaperrusta organisaation joka tasolla. Konkurssikaan ei ollut kaukana, ja johtoportaan henkilöitä pidätettiin epäiltynä veronkierrosta, joskin syytteet sittemmin kaatuivat. Pohjanoteerauksena oli kausi 2000-2001, kun Ässät jäi liigan viimeiseksi heikon kauden jälkeen. [23][24][25]

Takaisin mitaleille - ja paluu arkeen

Seuran taaperruksen myötä fanaattinen porilaisyleisö ehti joukkueen heikkojen peliesitysten myötä jo rauhoittua, kunnes kiekkobuumi heräsi uudelleen kaudella 2005–2006 Ässien menestyksen myötä. Joukkue selviytyi runkosarjassa viidenneksi, kirkkaimpina tähtinä Marko Kivenmäki ja Kristian Kuusela. Joukkueessa oli myös yritteliäitä lupaavia nuoria kuten Jesse Joensuu ja Leo Komarov. Ässät yllätti ensin puolivälierissä suosikkina sarjaan lähteneen Tapparan otteluvoitoin 4-2. Välierissä vastaan tuli mestarisuosikki Oulun Kärpät. Ässät voitti ottelusarjan voitoin 3-1 ja eteni 22 vuoden tauon jälkeen finaalisarjaan. Loppuottelusarjassa HPK:ta vastaan Ässien yritys ei enää riittänyt mestaruuteen asti, vaan HPK voitti mestaruuden voitoin 3-1. Yllättävän menestyksen siivittämänä porilainen kiekkobuumi auttoi nostamaan seuran vuosikausia kestäneestä taloudellisesta ahdingosta.

TPS-kasvatti Marko Kivenmäki oli aikoinaan Veli-Pekka Ketolan löytö Norjasta. Hän pelasi Ässissä 11 kautena lähes koko SM-liigauransa ajan kevääseen 2010 saakka. Kivenmäki voitti Ässien sisäisen pistepörssin viisi kertaa. Taustalla #52, kapteeni Ville Uusitalo. Pelaajilla on yllään Ässien kotipeliasu.

Hopeakauden jälkeen koitti paluu arkeen. Kausilla 2006–2007 ja 2007–2008 Ässät sijoittui jälleen SM-liigan loppupäähän. Joukkue epäonnistui menestyksensä hyödyntämisessä lukuun ottamatta talouspuolta, joka jäi voiton puolelle tai vain niukasti tappiolle. Valmentajaa vaihdettiin pariin otteeseen, ja kiekkomedia tuomitsi valmentaja Alpo Suhosen vääränä valintana. [26]

Kaudelle 2008–2009 Ässiä ennustettiin varmaksi liigajumboksi.[27][28] Joukkue kuitenkin taisteli viimeisille kierroksille asti viimeisestä pudotuspelikarsintapaikasta. Paikka pudotuspeleissä jäi saamatta ja Ässät jäi Playout-otteluihin, sijoitus runkosarjassa oli 12. eli kolmanneksi viimeinen. Playout-otteluissa haluttomasti pelannut Ässät hävisi Tapparalle voitoin 0–3 ja joutui jumbofinaaliin Lukkoa vastaan, jolle Ässät hävisi voitoin 1–3 ja joutui karsimaan liigapaikastaan Mestiksen mestaria Vaasan Sportia vastaan. Liigakarsinta herätti valtalehdistönkin seuraamaan ottelusarjaa – olivathan vastakkain tunnetusti suurisuiset valmentajat Alpo Suhonen ja Juhani Tamminen. Ässät vei kuuman sarjan voitoin 4–3, vaikka oli voitoissa jo tappiolla lukemin 2–3.[29]

Ässien A-nuoret menestyivät miehiä paremmin: kaudella 2007–2008 nuoret saavuttivat hopeaa, ja kaudella 2008–2009 A-Ässät esiintyi valmentaja Karri Kiven johdolla jälleen mitalipeleissä jääden kuitenkin neljänneksi.

Uuteen nousuun

Kauteen 2009–2010 Ässät lähti uuden päävalmentajan, oman kasvattinsa ja entisen NHL-pelaajan Pekka Rautakallion valmennuksessa. Tammikuun loppuun saakka joukkue oli hyvin mukana taistelussa kuuden parhaan suorasta playoffpaikasta, mutta kausi päättyi tasaisessa sarjassa 13. sijaan.[30] Junioripuolella kaikki kilpakiekkoikäluokat pääsivät playoff-peleihin ja B-juniorit saavuttivat pronssimitalit.

Kaudella 2010–2011 Ässiä povattiin kausiennakoissa viimeisten neljän joukkueen joukkoon, mutta joukkue yllätti saavuttamalla runkosarjassa toisen sijan ja tekemällä SM-liigan ennätyksen vierasotteluiden pisteissä. Pudotuspelien puolivälierissä Ässät kohtasi "villi kortti-kierrokselta" jatkoon päässeen Bluesin. Blues selviytyi ottelusarjan voittajaksi otteluvoitoin 2–4. Rautakallio ilmoitti jo ennen joulutaukoa luopuvansa Ässien valmentamisesta kauden päätteeksi ja kakkosvalmentaja Karri Kivi nousi uudeksi päävalmentajaksi.

Seuraava kausi 2011–2012 sujui Ässiltä myös hyvin runkosarjan osalta. Ässät sijoittui sarjassa viidenneksi erinomaisten ulkomaalaisten, slovakialasen Tomas Zaborskyn ja kanadalaisen Stephen Dixonin johdolla. Pudotuspeleissä Ässät sai vastaansa JYPin, joka kuitenkin eteni välieriin suoraan otteluvoitoin 4–0. Koska kaksi runkosarjassa Ässien taakse sijoittunutta joukkuetta voitti puolivälierissä vastustajansa, oli Ässien loppusijoitus sarjassa seitsemäs.[31]

Kausi 2012–2013 sujui Ässiltä vaihtelevasti. Se aloitti kauden vahvasti, mutta oli vuodenvaihteeseen mennessä jäänyt pudotuspeliviivan alapuolelle. Joukkue myi ykkössentterinsä Stephen Dixonin KHL-joukkue Lokomotiv Jaroslavliin. Tammikuun lopulla Ässät aloitti seurahistoriansa pisimmän voittoputken, joka päättyi vasta runkosarjan viimeistä edellisellä kierroksella jatkoaikatappioon Oulun Kärppiä vastaan. Sarjasijoitus nousi kahdennestatoista neljänneksi. Puolivälierissä Ässät voitti KalPan otteluvoitoin 4-1. Välierät JyPiä vastaan Ässät aloitti jatkoaikavoitolla, kun Michael Ryan teki voittomaalin ajassa 92.51. Toisen ottelun Porissa Ässät voitti 2–0 ja kolmannen Jyväskylässä 1–4. JyP kavensi tilanteen 1–2-vierasvoitollaan, mutta Ässät voitti viidennen ottelun 0–1 ja eteni loppuotteluihin. Ensimmäisen loppuottelun Tampereen Tappara voitti 2–1 Jukka Peltolan tehtyä voittomaalin viisi sekuntia ennen varsinaisen peliajan päättymistä. Toisen finaaliottelun Porissa voitti Ässät maalein 5–1. Kolmannessa finaaliottelussa Tappara oli parempi maalein 3–2, ja voittomaalin teki Niclas Lucenius vain sekunti ennen varsinaisen peliajan loppua. Neljännen ottelun Ässät voitti kotihallissaan maalein 4–0. Viidennessä finaaliottelussa Ässät otti vierasvoiton maalein 1–2. Voittomaalin viimeisteli Ville Uusitalon syötöstä Veli-Matti Savinainen kolmannessa jatkoerässä ajassa 108.59. Ottelu oli SM-liigahistorian pisin finaaliottelu ja kaikki pudotuspelit mukaan laskien kolmanneksi pisin.

Ässät voitti Suomen mestaruuden voitettuaan Tapparan kuudennessa finaalissa 3-2 Jyri Marttisen maalilla, ja ottelusarja meni samalla Ässille 4-2. Edellisen mestaruutensa porilaiset olivat voittaneet vuonna 1978. Todellinen sukupolvenvaihdos nähtiin ottelun jälkeen, kun vuoden 1978 mestaruusjoukkueen kapteeni Veli-Pekka Ketola tuli jäälle luovuttamaan Kanada-maljan kapteeni Ville Uusitalolle.

Kotiareena

Pääartikkeli: Porin jäähalli
Porin Ässien kotihalli on Isomäen jäähalli, joka on tunnettu tiiviistä tunnelmastaan ja vaikeana vieraspelipaikkana.[32] Jäähalli sijaitsee Isomäen kaupunginosassa sijaitsevassa Porin urheilukeskuksessa

Saavutukset

Ässät on voittanut Suomen mestaruuden vuosina 1971, 1978 ja 2013, hopeaa 1979, 1980, 1984 ja 2006 sekä pronssia 1976 ja 1995. Porin Karhut voitti mestaruuden vuonna 1965 ja RU-38 vuonna 1967, juuri ennen seurojen yhdistymistä. Ässät on voittanut Suomen Cupin vuonna 1967 ja RU-38 1965. Kansainvälisissä peleissä Ässien paras saavutus on Euroopan Cupin pronssi vuonna 1979.

Tunnukset

Peliasu

Ässät pelaa kotipelinsä puna-musta-valkoisella paidalla, mustilla housuilla, puna-musta-valkoisilla sukilla sekä mustalla kypärällä. Vierasottelut joukkue pelaa valko-musta-punaisella paidalla sekä valko-puna-mustilla sukilla.

Logot

Musiikkia

Ässien luistellessa jäälle fanfaarin jälkeen käynnistyy Emerson, Lake & Powellin kappale Touch and Go. Ässien puolestaan tehdessä maalin tai ottelun päättyessä voittoon käynnistyy Patasydän, esittäjänä Nuoret Vihaiset Miehet.

Nykyinen joukkue

Porin Ässät kaudella 2023–2024 n · k · m
Kokoonpano Valmentajat

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Päävalmentaja

Apulaisvalmentajat

Selitykset
  • (C) Kapteeni
  • (A) Varakapteeni

Lähde: Eliteprospects eliteprospects.com.
Päivitetty: 10. helmikuuta 2024

Valmentajat

Pelaajat ja valmentajat

Valmentajat

Alpo Suhonen toimi Ässien päävalmentajana marraskuusta 2007 kesäkuuhun 2009

Kapteenit

Ässien jäädytetyt pelinumerot

Porilaislähtöiset NHL-pelaajat

Katso myös

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Porin Ässät.

Lähteet

  1. ↑ Majasaari, Matti: Pitkä laukaus, s. 79-80. Satakunnan Kirjateollisuus Oy, 1994. ISBN 951-95837-5-0.
  2. ↑ Majasaari, Matti: Pitkä laukaus, s. 81. Satakunnan Kirjateollisuus Oy, 1994. ISBN 951-95837-5-0.
  3. ↑ Majasaari, Matti: Pitkä laukaus, s. 82. Satakunnan Kirjateollisuus Oy, 1994. ISBN 951-95837-5-0.
  4. ↑ Ässät opetti jääkiekkoa SaPKo:lle. Satakunnan kansa, 24.10.1967, s. 12. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.12.2009.
  5. ↑ Majasaari, Matti: Pitkä laukaus, s. 82-83. Satakunnan Kirjateollisuus Oy, 1994. ISBN 951-95837-5-0.
  6. ↑ Majasaari, Matti: Pitkä laukaus, s. 86-89. Satakunnan Kirjateollisuus Oy, 1994. ISBN 951-95837-5-0.
  7. ↑ Majasaari, Matti: Pitkä laukaus, s. 89-94. Satakunnan Kirjateollisuus Oy, 1994. ISBN 951-95837-5-0.
  8. ↑ Majasaari, Matti: Pitkä laukaus, s. 94-97. Satakunnan Kirjateollisuus Oy, 1994. ISBN 951-95837-5-0.
  9. ↑ Majasaari, Matti: Pitkä laukaus, s. 96-102. Satakunnan Kirjateollisuus Oy, 1994. ISBN 951-95837-5-0.
  10. ↑ Majasaari, Matti: Pitkä laukaus, s. 106-110. Satakunnan Kirjateollisuus Oy, 1994. ISBN 951-95837-5-0.
  11. ↑ Majasaari, Matti: Pitkä laukaus, s. 116-117. Satakunnan Kirjateollisuus Oy, 1994. ISBN 951-95837-5-0.
  12. ↑ Majasaari, Matti: Pitkä laukaus, s. 155-156. Satakunnan Kirjateollisuus Oy, 1994. ISBN 951-95837-5-0.
  13. ↑ Majasaari, Matti: Pitkä laukaus, s. 125-127. Satakunnan Kirjateollisuus Oy, 1994. ISBN 951-95837-5-0.
  14. ↑ Majasaari, Matti: Pitkä laukaus, s. 128-132. Satakunnan Kirjateollisuus Oy, 1994. ISBN 951-95837-5-0.
  15. ↑ Majasaari, Matti: Pitkä laukaus, s. 132-134. Satakunnan Kirjateollisuus Oy, 1994. ISBN 951-95837-5-0.
  16. ↑ Majasaari, Matti: Pitkä laukaus, s. 134-138. Satakunnan Kirjateollisuus Oy, 1994. ISBN 951-95837-5-0.
  17. ↑ Majasaari, Matti: Pitkä laukaus, s. 138-139. Satakunnan Kirjateollisuus Oy, 1994. ISBN 951-95837-5-0.
  18. ↑ Majasaari, Matti: Pitkä laukaus, s. 142-143. Satakunnan Kirjateollisuus Oy, 1994. ISBN 951-95837-5-0.
  19. ↑ Majasaari, Matti: Pitkä laukaus, s. 145-146. Satakunnan Kirjateollisuus Oy, 1994. ISBN 951-95837-5-0.
  20. ↑ Hockey archives passionhockey.com. Viitattu 27.4.2013.
  21. ↑ Hockey archives passionhockey.com. Viitattu 27.4.2013.
  22. ↑ Hockey archives passionhockey.com. Viitattu 27.4.2013.
  23. ↑ Majasaari et. al: Patajätkät. , 2006. ISBN.
  24. ↑ Juhani Tamminen: Pelin jälkeen. , 2006. ISBN.
  25. ↑ Hockey archives passionhockey.com. Viitattu 27.4.2013.
  26. ↑ Petteri Sihvonen: [www.urheilulehti.fi Sihvosen suora lähetys]
  27. ↑ Jääkiekkolehti: kausijulkaisu 08-09, . Suomi
  28. ↑ IS Veikkaaja: SM-liiga 08-09 kausijulkaisu, .
  29. ↑ Hockey archives passionhockey.com. Viitattu 27.4.2013.
  30. ↑ Hockey archives passionhockey.com. Viitattu 27.4.2013.
  31. ↑ Hockey archives passionhockey.com. Viitattu 27.4.2013.
  32. ↑ Juhani Tammisen Sport tarrasi momentumiinsa Porissa hs.fi. 17.4.2009. Helsingin Sanomat Oy. Viitattu 17.4.2009.
  33. ↑ http://www.assat.com/page.php?id=19&category_id=1&article_id=1073
  34. ↑ Ässät jäädytti legendojensa numeroita 12.12.2002. MTV3. Viitattu 20.3.2014.

Aiheesta muualla

Ässät

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Porin_Ässät&oldid=13937224”