Ero sivun ”Herrasmies” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
herrasmiehen piirteitä, uusi lähde |
|||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:Herre i cylinder.jpg|thumb|90px|[[Saketti]]in pukeutunut herrasmies.]] |
[[Kuva:Herre i cylinder.jpg|thumb|90px|[[Saketti]]in pukeutunut herrasmies.]] |
||
'''Herrasmies''' tarkoittaa nykyisin hieno-, tahdikaskäytöksistä (usein myös hyvin pukeutunutta) |
'''Herrasmies''' tarkoittaa nykyisin hieno-, tahdikaskäytöksistä (usein myös hyvin pukeutunutta) miestä.<ref name="Kielitoimiston sanakirja">{{kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Kielitoimiston sanakirja | Selite=Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy | Vuosi=2004 | Tunniste=ISBN 952-5446-11-5}}</ref> Herrasmiehen piirteitä ovat hienostuneet käytös-, seurustelu- ja pöytätavat, kohteliaisuus ja ylimyksellinen eleganssi.<ref name=hs /> |
||
Alun perin käsite on [[sääty]]-yhteiskunnan aikainen nimitys ylimpien luokkien miehistä, 1600-luvulle saakka pelkästään aatelistoon kuuluvista. Myöhemmin sana laajeni tarkoittamaan myös korkeita virkamiehiä, puoliaatelisia, suurmaanomistajia ja porvareita. Molemmat [[sukupuoli|sukupuolet]] käsittävä ilmaisu oli ''herrasväki''.<ref name=hs>{{Kirjaviite|Tekijä=Halmesvirta & Ojala & Roiko-Jokela & Vilkuna| Vuosi=1997 |Sivu=56 |Nimeke=Historian sanakirja |Julkaisija=Gummerus. Jyväskylä |Tunniste=ISBN 951-20-5089-7}}</ref> |
|||
Muiden kielten herrasmiestä tarkoittava sana periytyy [[latina]]n ''gentilis''-sanasta, joka tarkoittaa sukuun (lat. ''gens'') kuuluvaa. Sanalla on viitattu erityisesti hyvän perheen miespuoliseen jäseneen, jolla on suvun maine suojeltavanaan. Sana kehittyi myöhemmin synonyymiksi [[aateli]]lle. Silti sillä saatettiin myös viitata [[papisto]]on ja varakkaisiin [[porvaristo|porvareihin]]. [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannia]]ssa herrasmiehet olivat [[pääri|päärejä]] ja herrasmieheksi kutsuttiin sitä [[vapaasyntyinen|vapaasyntyisen]] jälkeläistä, jolla on vaakuna, mutta ei muuta [[titteli]]ä. |
Muiden kielten herrasmiestä tarkoittava sana periytyy [[latina]]n ''gentilis''-sanasta, joka tarkoittaa sukuun (lat. ''gens'') kuuluvaa. Sanalla on viitattu erityisesti hyvän perheen miespuoliseen jäseneen, jolla on suvun maine suojeltavanaan. Sana kehittyi myöhemmin synonyymiksi [[aateli]]lle. Silti sillä saatettiin myös viitata [[papisto]]on ja varakkaisiin [[porvaristo|porvareihin]]. [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannia]]ssa herrasmiehet olivat [[pääri|päärejä]] ja herrasmieheksi kutsuttiin sitä [[vapaasyntyinen|vapaasyntyisen]] jälkeläistä, jolla on vaakuna, mutta ei muuta [[titteli]]ä. |
Versio 16. maaliskuuta 2014 kello 21.16
Herrasmies tarkoittaa nykyisin hieno-, tahdikaskäytöksistä (usein myös hyvin pukeutunutta) miestä.[1] Herrasmiehen piirteitä ovat hienostuneet käytös-, seurustelu- ja pöytätavat, kohteliaisuus ja ylimyksellinen eleganssi.[2]
Alun perin käsite on sääty-yhteiskunnan aikainen nimitys ylimpien luokkien miehistä, 1600-luvulle saakka pelkästään aatelistoon kuuluvista. Myöhemmin sana laajeni tarkoittamaan myös korkeita virkamiehiä, puoliaatelisia, suurmaanomistajia ja porvareita. Molemmat sukupuolet käsittävä ilmaisu oli herrasväki.[2]
Muiden kielten herrasmiestä tarkoittava sana periytyy latinan gentilis-sanasta, joka tarkoittaa sukuun (lat. gens) kuuluvaa. Sanalla on viitattu erityisesti hyvän perheen miespuoliseen jäseneen, jolla on suvun maine suojeltavanaan. Sana kehittyi myöhemmin synonyymiksi aatelille. Silti sillä saatettiin myös viitata papistoon ja varakkaisiin porvareihin. Britanniassa herrasmiehet olivat päärejä ja herrasmieheksi kutsuttiin sitä vapaasyntyisen jälkeläistä, jolla on vaakuna, mutta ei muuta titteliä.
Lähteet
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
- ↑ a b Halmesvirta & Ojala & Roiko-Jokela & Vilkuna: Historian sanakirja, s. 56. Gummerus. Jyväskylä, 1997. ISBN 951-20-5089-7.