Ero sivun ”Pahoinpitely” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
omituinen luokka "lastensuojelu"
Elve (keskustelu | muokkaukset)
p johdanto takaisin.
Rivi 1: Rivi 1:
{{Korjattava/Suomi}}
{{Korjattava/Suomi}}
'''Pahoinpitely''' on henkilön toiseen kohdistama fyysinen [[väkivalta|väkivallanteko]]{{Lähde|alla olevan lakimääritelmän mukaan "... taikka tällaista väkivaltaa tekemättä..."}} . Usein pahoinpitely ilmenee nyrkiniskuina, potkuina tai [[puukko|puukotuksina]], mutta pahoinpitelyksi voidaan määritellä myös vaikkapa se, että [[HIV]]-positiivinen harrastaa suojaamatonta [[seksi]]ä kertomatta tartunnastaan.<ref>[http://yle.fi/uutiset/hiv-jutun_tuomio_koveni_12_vuoteen/5262369 Yle.fi - HIV-jutun tuomio koveni 12 vuoteen]</ref> Kolmasosa suomalaisissa [[vankila|vankiloissa]] olevista [[vanki|vangeista]] on tuomittu [[väkivaltarikos|väkivaltarikoksesta]].<ref name=":0">[http://www.haaste.om.fi/fi/index/lehtiarkisto/haaste20084/persoonallisuuspiirteetennustavatvakivaltarikollistenuusimista.html Haaste -lehti 4/2008: "Persoonallisuuspiirteet ennustavat väkivaltarikollisten uusimista"]</ref>


== Suomen rikoslain mukainen pahoinpitelyn määritelmä ==
== Suomen rikoslain mukainen pahoinpitelyn määritelmä ==

Versio 16. maaliskuuta 2014 kello 13.25

Pahoinpitely on henkilön toiseen kohdistama fyysinen väkivallantekolähde? . Usein pahoinpitely ilmenee nyrkiniskuina, potkuina tai puukotuksina, mutta pahoinpitelyksi voidaan määritellä myös vaikkapa se, että HIV-positiivinen harrastaa suojaamatonta seksiä kertomatta tartunnastaan.[1] Kolmasosa suomalaisissa vankiloissa olevista vangeista on tuomittu väkivaltarikoksesta.[2]

Suomen rikoslain mukainen pahoinpitelyn määritelmä

Pahoinpitelyn määritelmä Suomen rikoslaissa[3] kuuluu seuraavasti:

”5 § Pahoinpitely. Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

6 § Törkeä pahoinpitely. Jos pahoinpitelyssä

  1. aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,
  2. rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla tai
  3. käytetään ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä

ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä pahoinpitelystä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

7 § Lievä pahoinpitely. Jos pahoinpitely, huomioon ottaen väkivallan, ruumiillisen koskemattomuuden loukkauksen tai terveyden vahingoittamisen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, rikoksentekijä on tuomittava lievästä pahoinpitelystä sakkoon.”

Pahoinpitelyrikollisuuden määrä Suomessa

Vuonna 2002 tuomittiin pahoinpitelyitä yksittäisrikoksina 5 299 henkilöä. Sukupuolisesti tarkastellen pahoinpitelyt ovat pääosin miesten tekemää ja tyypillisimmin toisiin miehiin kohdistuvaa rikollisuutta. Alkoholi liittyy pahoinpitelyihin, kuten se liittyy muuhunkin väkivaltaan, melko voimakkaasti. Melko usein sekä tekijä että usein myös uhri ovat olleet rikoksen tekohetkellä humalassa. Noin joka kuudes pahoinpitelijä on nainen, joskin naisten osuus on viime vuosina ollut kasvussa. Kaikissa pahoinpitelyrikoksissa naisten osuus syyllisiksi epäillyistä kasvoi seitsemästä 15 prosenttiin vuosina 1985–2004.[4]

Kuitenkin jos tarkastellaan ns. lähisuhdeväkivaltaa kuva muodostuu osin toisennäköiseksi, esimerkiksi pahoinpitelyrikosten osalta paljon julkisuudella käsitellyn perheväkivallan osalta on Tilastokeskus selvittänyt läheissuhdeväkivaltaa vuodelta 1998. Selvityksen mukaan 2/3 ilmi tulleesta läheissuhdeväkivallasta tapahtuu parisuhteessa. Parisuhteessa tapahtuneista poliisin kirjaamista tapauksista törkeän pahoinpitelyn luokasssa 63 prosentissa tapauksista mies pahoinpiteli naista ja nainen 38 prosentissa miestä. Naisten osuus syyllisiksi epäillyistä oli kaikisssa pahoipitelyissä esimerkiksi vuonna 2004 lievissä pahoinpitelyissä hieman alle 17 %, törkeistä pahoinpitelyistä 15% ja pahoinpitelyistä noin 12 %.[4]

Heikoimmin tutkittuja ja selvitettyjä pahoinpitelyrikollisuuden lajeja ovat lapsiin kohdistuvat pahoinpitelyt. Lapsiin kohdistuvan pahoinpitelyrikollisuuden ja perheväkivallan osalta tilastointi on Suomessa ollut erittäin heikkotasoista joskin asiaan on viime aikoina kiinnitetty kasvavaa huomiota. Lapsiin kohdistuvien pahoinpitelyjen osalta ei ole kuitenkaan käytettävissä kunnollisia tilastoja (ks. lapsen kaltoinkohtelu).

Suomessa pahoinpitelyjen määrä on ollut kasvussa. Vuosien 1990 ja 2005 välillä kasvua on ollut 32 %.[5] esimerkiksi vuonna 2005 Yhdysvalloissa tehtiin 469 väkivaltarikosta 100 000 asukasta kohden – Suomessa vastaava luku oli noin 585.[6]lähde tarkemmin?[7] Euroopan unionin 2005 julkaiseman kyselytutkimuksen mukaan suomalaiset kohtaavat väkivalta EU:n keskiarvoa harvemmin[8]

Keskimääräiset rangaistukset pahoinpitelystä Suomessa

Lievästä pahoinpitelystä tuomitaan yleensä 5–20 päiväsakkoa, keskimäärin noin 15 päiväsakkoa. Tämä tieto on vuodelta 1999.

Vuoden 2002 tilastotietojen valossa pahoinpitelyitä yksittäisrikoksina tuomituista 5 299 henkilöstä 3 903 (74 prosenttia) sai sakkotuomion, 954 (18 prosenttia) ehdollista, 194 (4 prosenttia) yhdyskuntapalvelua ja 248 (5 prosenttia) ehdotonta. Päiväsakkojen keskilukumäärä oli 35, ehdollisten keskipituus 2,7 kuukautta ja ehdottomien keskipituus 3,4 kuukautta.

Törkeästä pahoinpitelystä tuomittiin yksittäisrikoksena vuonna 2002 288 henkilöä. Ehdollista tuomittiin 177 tapauksessa (62 prosenttia), yhdyskuntapalvelua 6 (2 prosenttia) ja ehdotonta 105 (37 prosenttia). Ehdollisten keskipituus oli 12,5 kuukautta ja ehdottomien 18,1 kuukautta.

Rikoksensa uusivat pahoinpitelijät

Helsingin yliopiston psykologian laitoksen vuonna 2007 tekemässä kyselytutkimuksessa, jossa väkivaltarikoksesta tuomittujen ja sittemmin vankilasta vapautuneiden uusintarikollisuutta seurattiin yhden vuoden ajan, saatiin tutkimukseen osallistuneiden yhdeksänkymmenen rikoksesta tuomitun henkilön osalta selville, että pahoinpitelytuomiosta vapautuneista 69 % syyllistyi johonkin uuteen rikokseen yhden vuoden aikana siitä, kun he vapautuivat vankilasta. Uuden rikoksen tehneistä pahoinpitelijöistä 38 % syyllistyi uuteen pahoinpitelyyn.[9] Tästä saatiin selville, että tutkimukseen osallistuneilla pahoinpitelijöillä vaikutti olevan korkea riski uusia väkivaltainen rikoksensa.[2]

Rikoksia uusivat väkivaltarikolliset ovat persoonallisuudeltaan vähemmän avoimia uusille kokemuksille ja omille tunteilleen, heillä on heikommat vuorovaikutustaidot ja ovat piittaamattomampia muihin ihmisiin, kuin ne väkivaltarikolliset, jotka eivät tee enää vapauduttuaan rikoksia. Rikoksenuusijoilla on enemmän suuttumuksen kokemuksia ja enemmän vaikeuksia hallita suuttumusta ja impulsiivisuutta. Rikoksen uusijoilla on myös useammin psykopaattisia piirteitä, erityisen usein tunnekylmyyttä ja manipulatiivisuutta. Ei-uusijat kohdensivat myös syyn tehdystä väkivaltarikoksesta useammin itseensä ja kokivat enemmän syyllisyyttä teostaan kuin uusijat. [2]

Katso myös

Lähteet

  1. Yle.fi - HIV-jutun tuomio koveni 12 vuoteen
  2. a b c Haaste -lehti 4/2008: "Persoonallisuuspiirteet ennustavat väkivaltarikollisten uusimista"
  3. FINLEX - Valtion säädöstietopankki [1]
  4. a b Karlsson, M., Naisen väkivalta jää usein piiloon [Naisten nurjat puolet], in Dialogi. 2005. p. 29–31.
  5. http://www.a-klinikka.fi/tiimi/207/alkoholivakivalta.html
  6. http://www.a-klinikka.fi/tiimi/207/alkoholivakivalta.html
  7. http://web.archive.org/20070630161808/www.fbi.gov/ucr/cius2006/data/table_01.html
  8. http://www.europeansafetyobservatory.eu/downloads/EUICS_The%20Burden%20of%20Crime%20in%20the%20EU.pdf
  9. Taija Stoat & Helinä Häkkänen: Väkivaltarikollisten persoonallisuuspiirteiden ja attribuutioiden yhteydet rikosten uusimiseen Rikosseuraamusviraston julkaisuja 2/2008. Helsinki: Rikosseuraamuslaitos. Viitattu 23.1.2014.