Ero sivun ”Erik Axel Karlfeldt” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
{{Käännös|:sv:Erik Axel Karlfeldt}} |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Käännös|:sv:Erik Axel Karlfeldt}} |
|||
{{Kirjailija |
{{Kirjailija |
||
| nimi = Erik Axel Karlfeldt |
| nimi = Erik Axel Karlfeldt |
||
| Rivi 32: | Rivi 33: | ||
Karlfeldtin elämästä ja tuotannosta on kirjoittanut Jöran Mjöberg teoksessaan I Fridolins spår (1945). |
Karlfeldtin elämästä ja tuotannosta on kirjoittanut Jöran Mjöberg teoksessaan I Fridolins spår (1945). |
||
== Elämä == |
|||
[[Tiedosto:Tolvmansgården 5.jpg|thumb|300px|Tolvmansgården]] |
|||
=== Kasvuvuodet === |
|||
Erik Axel Karlfeldt syntyi Karlbon kylässä, Folkärnan kunnassa, [[Taalainmaa]]n kaakkoisosassa. Hänen isänsä oli maanviljelijä Erik Eriksson ja äitinsä Anna Jansdotter; sukunimen Karlfeldt hän otti myöhemmin. Seurakunnan pastori katsoi, että lahjakkaan Erik Axelin kannattaisi jatkaa opintojaan, ja vuonna 1878 hän aloitti [[Västerås]]in oppikoulussa. Hän kuului koulun parhaimpiin oppilaisiin ja oli koulun kirjallisuusyhdistyksen jäsen. Karlfeldt asui opintojen aikana Västeråsissa, mutta vietti lomat kotonaan Karlbossa. Kesällä 1882 hän vaelsi Taalainmaan läpi. Syksyllä 1884 hän tapasi nuoren tytön, Anna Bollingin, ja rakastui tähän. Päästyään ylioppilaaksi Karlfeldt ei enää tavannut tyttöä, mutta tämä lienee innoittanut monia Karlfeldtin romanttisia runoja. |
|||
=== Djursholmin vuodet === |
|||
Syyslukukaudella 1885 Karlfeldt aloitti opintonsa [[Uppsalan yliopisto]]ssa, pääaineenaan estetiikka. Seuraavina vuosina hän työskenteli kotiopettajana muun muassa Jämtlannissa. Syksyllä 1887 hän palasi Uppsalaan. |
|||
Syksyllä 1888 Karlfeldt kirjoitti kirjeen [[Aftonbladet]]in päätoimittajalle Ernst Beckmanille ja haki toimittajaksi. Beckman oli nuorena kirjoittanut runoja ja julkaissut runokokoelman ja kun hän näki nuoren opiskelijan kirjoittamia runoja, hän päätti palkata tämän koeajaksi. Uuden työn myötä nuori opiskelija vaihtoi nimensä Karlfeldtiksi. |
|||
Joitakin Karlfeldtin runoja oli aiemmin julkaistu nimimerkillä, mutta vuoden 1890 alussa hän kirjoitti kirjallisuuskriitikko Frans von Scheelelle, Svensk tidskrift -lehden päätoimittajalle. Scheele oli antanut myönteisen arvion Karlfeldtin lähettämistä runoista, ja vuonna 1891 neljä runoa julkaistiin lehdessä, ensimmäistä kertaa Karlfeldtin omalla nimellä. |
|||
Toukokuussa 1892 Karlfeldt suoritti kandidaatintutkinnon ja arvosanat latinassa, germaanisissa kielissä, pohjoismaisissa kielissä, mineralogiassa ja geologiassa, teoreettisessa filosofiassa sekä estetiikassa ja kirjallisuus- ja taidehistoriassa. Syksyllä 1893 hän aloitti Djursholmin yksityiskoulussa (ruots. Djursholms Enskilda Läroverket) ruotsin, englannin ja saksan kielen opettajana ja toimi opetustehtävissä huhtikuuhun 1895 asti. Hän asui tuon ajan [[Djursholmin linna]]ssa. |
|||
=== Debyytti === |
|||
Kesällä 1895 Karlfeldt sai valmiiksi esikoisteoksensa, ''Vildmarks- och kärleksvisor'', joka julkaistiin juuri ennen joulua samana vuonna. Debyyttijulkaisussaan Karlfeldt ei käyttänyt monimutkaisia runomittoja vaan usein käännettyä sanajärjestystä loppusointujen aikaansaamiseksi. Myöhemmin Karlfeldt kuitenkin vältti käännettyä sanajärjestystä. Perinteisten runomittojen kuten [[heksametri]]n, [[aleksandriini]]n tai tuon ajan suosittujen runomittojen sonetin, [[canzona]]n tai [[tertsiini]]n sijaan Karlfeldt käytti kansalaulu- tai balladisäkeistöjä. Niissä runot on jaettu säkeistöihin, joissa on sama määrä säkeitä ja sama runomitta. Sen sijaan säkeistöjen pituus, rytmin luonne ja loppusointujen määrä vaihtelevat. |
|||
=== Molkomin vuodet === |
|||
Maaliskuussa 1895 Karlfeldt kirjoitti Molkomin kansankorkeakoulun (ruots. Molkoms Folkhögskola) johtajalle ja haki sijaisuutta. Hän sai paikan, ja lukukauden alkaessa lokakuun lopussa Karlfeldt aloitti Molkomissa ruotsin, historian ja kaunokirjoituksen sekä kansantalouden opettajana. |
|||
Hän palasi Uppsalaan kirjoittaakseen stipendien turvin lisensiaattityönsä ja valmisteli samanaikaisesti seuraavaa runokokoelmaansa. Uppsalassa Karlfeldt tutustui [[Gustaf Fröding]]iin, joka luki hänen runojaan ennen julkaisua ja antoi hyviä neuvoja. Keväällä 1898 valmistui lisensiaattityö englantilaisesta näytelmäkirjailijasta [[Henry Fielding]]istä ja erityisesti hänen romaanistaan ''Joseph Andrews''. |
|||
=== Fridolins visor och andra dikter -runokokoelma === |
|||
Vuonna 1898 julkaistiin Karlfeldtin toinen runokokoelma ''Fridolins visor och andra dikter''. Siihen Karlfeldt oli luonut Fridolinin hahmon, runollisen [[alter ego]]nsa, talonpojan, joka on sivistynyt, mutta josta on tullut maanviljelijä ja joka kirjoittaa vapaahetkinään runoja: sekoitus talonpoikaa ja kulttuuri-ihmistä. Fridolin esiintyy myös Karlfeldtin kolmannessa runokokoelmassa ''Fridolins lustgård och Dalmålningar på rim''. Runoja leimaa oppineisuus, ja kieli on saanut vaikutteita Kaarle XII:nnen Raamatusta sekä Bondepraktikan -nimisestä maanviljelijöiden opaskirjasta. Karlfeldt sai vaikutteita myös 1600-luvun ruotsalaisrunoilijoilta Wivalliukselta, Stiernhielmiltä ja Lasse Lucidorilta ja hänen runojensa rytmi oli ammennettu Carl Michael Bellmanin lauluista. Esikoisteoksessaan Karlfeldt oli sijoittanut joitakin runoja Taalainmaalle ja sinne hän palasi myöhemminkin runoissaan. Taalainmaata ei ihannoitu vain sen kauneuden vuoksi vaan se oli maisemineen, rakennuksineen ja vapaine talonpoikineen myös ajaton ihanne. Taalainmaaromantiikka kuului ajan henkeen. Vuonna 1901 [[Selma Lagerlöf]] oli julkaissut Jerusalemin ensimmäisen osan ja taidemaalarit kuten Anders Zorn ja Carl Larsson olivat tehneet maisemat tunnetuiksi. Karlfeldtille Taalainmaa oli [[Arkadia]] ja sen paimenia olivat Taalainmaan itsenäiset tilanomistajat. |
|||
=== Ruotsin akatemian jäseneksi === |
|||
Suoritettuaan lisensiaatintutkinnon Karlfeldt jäi Uppsalaan, ja alkoi stipendien turvin valmistella tohtorinväitöskirjaansa. Vuonna 1898 hän muutti Tukholmaan, missä hän aluksi työskenteli englannin tuntiopettajana Tukholman Porvarikoulussa (ruots. Stockholms Borgareskola). Vapaa-ajallaan hän istui Ruotsin kuninkaallisessa kirjastossa (ruots. Kungliga biblioteket) kirjoittamassa väitöskirjaansa, jonka hän sai valmiiksi vuoden 1900 aikana. Saman vuoden syksyllä hän sai kirjastosta amanuenssin viran. Karlfeldtille myönnettiin vuodesta 1899 alkaen Ruotsin akatemian vuosittainen 1000 kruunun suuruinen apuraha ja matkastipendin ansiosta hän saattoi syksyllä 1901 matkustaa Italiaan. Joulukuussa 1901 julkaistiin hänen kolmas runokokoelmansa ''Fridolins lustgård och Dalmålningarna på rim''. Vuonna 1903 hän sai vakituisen kirjastonhoitajan viran Maatalousakatemiasta (ruots. Lantbruksakademien). Vuonna 1904 hänet valittiin [[Ruotsin akatemia]]an ensimmäisenä niin sanotuista yhdeksänkymmentälukulaisista (ruots. nittiotalisterna). |
|||
=== Vakiintunut asema runoilijana === |
|||
Nimitys Ruotsin akatemian jäseneksi vakiinnutti Karlfeldtin aseman. Vuoden 1913 alussa hänestä tuli Ruotsin akatemian vakituinen sihteeri. Vuonna 1916 hänet vihittiin avioliittoon Gerda Holmbergin kanssa. Perheessä oli neljä lasta. Syksyllä 1916 koko perhe muutti Lidingössä sijaitsevaan taloon ja lokakuussa 1918 viiden huoneen asuntoon Tukholmaan. Syksyllä julkaistiin runokokoelma ''Flora och Bellona''. Vuotta myöhemmin Karlfeldtin kollegat Ruotsin akatemiassa halusivat myöntää hänelle Nobelin kirjallisuuspalkinnon, mutta hän kieltäytyi vastaanottamasta palkintoa. Kesät perhe vietti Taalainmaalla ja vuonna 1921 Karlfeldt osti Sånggården -nimisen huvilan, hieman maata ja navetan Sjugarebystä Leksandin ulkopuolelta. Vaikka perheellä oli kahdeksan huoneen asunto Tukholmassa, he viettivät kaikki lomansa Taalainmaalla. |
|||
1920-luvun jälkipuoliskolla Karlfeldt matkusti vaimonsa kanssa vuosittain ulkomaille: Kööpenhaminaan, Pariisiin ja Italiaan. Syksyllä 1927 julkaistiin runokokoelma ''Hösthorn'', jota kriitikot ylistivät. Ensimmäinen, 5000 kappaleen painos myytiin loppuun viikossa. |
|||
Erik Axel Karlfeldt kuoli 8. huhtikuuta vuonna 1931. Hänet on haudattu Folkärnan hautausmaalle. |
|||
== Nobelin kirjallisuuspalkinto == |
|||
Lokakuussa 1931 Erik Axel Karlfeldtille myönnettiin postuumisti [[Nobelin kirjallisuuspalkinto]]. |
|||
== Muistomerkki == |
|||
Heinäkuussa 1932 paljastettiin Karlfeldtin muistoksi rintakuva Tolvmansgårdenilla Folkärnassa. |
|||
== Tuotanto == |
|||
''Vildmarks- och kärleksvisor'' (1895) |
|||
''Fridolins visor och andra dikter'' (1898) |
|||
''Fridolins lustgård och Dalmålningar på rim'' (1901) |
|||
''Valda stycken'' (1904) |
|||
''Flora och Pomona'' (1906) |
|||
''Skalden Lucidor'' (1914) |
|||
''Flora och Bellona'' (1918) |
|||
''Dalmålningar utlagda på rim'' (1920) |
|||
''Valda dikter tillägnade ungdomen'' (1922) |
|||
''Kärleksdikter i urval'' (1923) |
|||
''Carl Fredrik Dahlgren : en bild ur svensk romantik för hundra år sedan'' (1924) |
|||
''Hösthorn'' (1927) |
|||
''Tankar och tal med ett lyriskt bokslut'' / utgivna av Torsten Fogelqvist (1932) |
|||
''Karlfeldts ungdomsdiktning'' / med biografisk inledning av Sven Haglund och bibliografi av Nils Afzelius (1934) |
|||
''Dikter'' / illustr. av Albert Engström (1939) |
|||
''Erik Axel Karlfeldts dikter'' (1943) |
|||
''Kärleksdikter'' (1947) |
|||
''De 29 dikterna samt en visbok'' / i urval och med inledning av Lars Forssell (1955) |
|||
''Dikter''/i urval och med inledning av Olof Lagercrantz (1964) |
|||
''Karlfeldt – dalmålaren''/inledning och urval av Svante Svärdström (1974) |
|||
''Samlade dikter'' (1981) |
|||
''Henry Fielding: ett författarporträtt''/med inl. av Sven Stolpe (1985) |
|||
''Skalden Lucidor'' (1991) |
|||
''Samlade dikter ; ur Tankar och tal'' / urval och inledning av David Gedin (1992) |
|||
''Låt klinga våra dagar : födelsedagsbok med E A Karlfeldts dikter'' / i urval av Carin von Sydow & Lars Falk (1994) |
|||
''I Dalarne'' ; Lukt och doft (1995) |
|||
''Till bönder och till lärde män: Erik Axel Karlfeldts tal'' / urval och kommentarer: Christer Åsberg ; inledning: Kurt Johannesson (2004) |
|||
== Suomeksi == |
|||
Suomessa Karlfeldtin runoja on julkaistu eri antologioissa. Runoja ovat suomentaneet muun muassa [[Yrjö Jylhä]], [[Aale Tynni]], [[Lauri Viljanen]] sekä [[Uuno Kailas]]. |
|||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Versio 12. maaliskuuta 2014 kello 23.40
| Erik Axel Karlfeldt | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. heinäkuuta 1864 Karlbo |
| Kuollut | 8. huhtikuuta 1931 (66 vuotta) |
| Kansalaisuus | Ruotsi |
| Kirjailija | |
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Erik Axel Karlfeldt (20. heinäkuuta 1864 Karlbo - 8. huhtikuuta 1931) oli ruotsalainen runoilija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto 1931.[1] Hänen runoutensa on perinteistä ja kuvaa kotiseutua, Taalainmaata.
Karlfeldt oli itse Ruotsin akatemian jäsen, ja kieltäytyi Nobelista 1918.[2]
Karlfeldtin elämästä ja tuotannosta on kirjoittanut Jöran Mjöberg teoksessaan I Fridolins spår (1945).
Elämä
Kasvuvuodet
Erik Axel Karlfeldt syntyi Karlbon kylässä, Folkärnan kunnassa, Taalainmaan kaakkoisosassa. Hänen isänsä oli maanviljelijä Erik Eriksson ja äitinsä Anna Jansdotter; sukunimen Karlfeldt hän otti myöhemmin. Seurakunnan pastori katsoi, että lahjakkaan Erik Axelin kannattaisi jatkaa opintojaan, ja vuonna 1878 hän aloitti Västeråsin oppikoulussa. Hän kuului koulun parhaimpiin oppilaisiin ja oli koulun kirjallisuusyhdistyksen jäsen. Karlfeldt asui opintojen aikana Västeråsissa, mutta vietti lomat kotonaan Karlbossa. Kesällä 1882 hän vaelsi Taalainmaan läpi. Syksyllä 1884 hän tapasi nuoren tytön, Anna Bollingin, ja rakastui tähän. Päästyään ylioppilaaksi Karlfeldt ei enää tavannut tyttöä, mutta tämä lienee innoittanut monia Karlfeldtin romanttisia runoja.
Djursholmin vuodet
Syyslukukaudella 1885 Karlfeldt aloitti opintonsa Uppsalan yliopistossa, pääaineenaan estetiikka. Seuraavina vuosina hän työskenteli kotiopettajana muun muassa Jämtlannissa. Syksyllä 1887 hän palasi Uppsalaan. Syksyllä 1888 Karlfeldt kirjoitti kirjeen Aftonbladetin päätoimittajalle Ernst Beckmanille ja haki toimittajaksi. Beckman oli nuorena kirjoittanut runoja ja julkaissut runokokoelman ja kun hän näki nuoren opiskelijan kirjoittamia runoja, hän päätti palkata tämän koeajaksi. Uuden työn myötä nuori opiskelija vaihtoi nimensä Karlfeldtiksi. Joitakin Karlfeldtin runoja oli aiemmin julkaistu nimimerkillä, mutta vuoden 1890 alussa hän kirjoitti kirjallisuuskriitikko Frans von Scheelelle, Svensk tidskrift -lehden päätoimittajalle. Scheele oli antanut myönteisen arvion Karlfeldtin lähettämistä runoista, ja vuonna 1891 neljä runoa julkaistiin lehdessä, ensimmäistä kertaa Karlfeldtin omalla nimellä. Toukokuussa 1892 Karlfeldt suoritti kandidaatintutkinnon ja arvosanat latinassa, germaanisissa kielissä, pohjoismaisissa kielissä, mineralogiassa ja geologiassa, teoreettisessa filosofiassa sekä estetiikassa ja kirjallisuus- ja taidehistoriassa. Syksyllä 1893 hän aloitti Djursholmin yksityiskoulussa (ruots. Djursholms Enskilda Läroverket) ruotsin, englannin ja saksan kielen opettajana ja toimi opetustehtävissä huhtikuuhun 1895 asti. Hän asui tuon ajan Djursholmin linnassa.
Debyytti
Kesällä 1895 Karlfeldt sai valmiiksi esikoisteoksensa, Vildmarks- och kärleksvisor, joka julkaistiin juuri ennen joulua samana vuonna. Debyyttijulkaisussaan Karlfeldt ei käyttänyt monimutkaisia runomittoja vaan usein käännettyä sanajärjestystä loppusointujen aikaansaamiseksi. Myöhemmin Karlfeldt kuitenkin vältti käännettyä sanajärjestystä. Perinteisten runomittojen kuten heksametrin, aleksandriinin tai tuon ajan suosittujen runomittojen sonetin, canzonan tai tertsiinin sijaan Karlfeldt käytti kansalaulu- tai balladisäkeistöjä. Niissä runot on jaettu säkeistöihin, joissa on sama määrä säkeitä ja sama runomitta. Sen sijaan säkeistöjen pituus, rytmin luonne ja loppusointujen määrä vaihtelevat.
Molkomin vuodet
Maaliskuussa 1895 Karlfeldt kirjoitti Molkomin kansankorkeakoulun (ruots. Molkoms Folkhögskola) johtajalle ja haki sijaisuutta. Hän sai paikan, ja lukukauden alkaessa lokakuun lopussa Karlfeldt aloitti Molkomissa ruotsin, historian ja kaunokirjoituksen sekä kansantalouden opettajana. Hän palasi Uppsalaan kirjoittaakseen stipendien turvin lisensiaattityönsä ja valmisteli samanaikaisesti seuraavaa runokokoelmaansa. Uppsalassa Karlfeldt tutustui Gustaf Frödingiin, joka luki hänen runojaan ennen julkaisua ja antoi hyviä neuvoja. Keväällä 1898 valmistui lisensiaattityö englantilaisesta näytelmäkirjailijasta Henry Fieldingistä ja erityisesti hänen romaanistaan Joseph Andrews.
Fridolins visor och andra dikter -runokokoelma
Vuonna 1898 julkaistiin Karlfeldtin toinen runokokoelma Fridolins visor och andra dikter. Siihen Karlfeldt oli luonut Fridolinin hahmon, runollisen alter egonsa, talonpojan, joka on sivistynyt, mutta josta on tullut maanviljelijä ja joka kirjoittaa vapaahetkinään runoja: sekoitus talonpoikaa ja kulttuuri-ihmistä. Fridolin esiintyy myös Karlfeldtin kolmannessa runokokoelmassa Fridolins lustgård och Dalmålningar på rim. Runoja leimaa oppineisuus, ja kieli on saanut vaikutteita Kaarle XII:nnen Raamatusta sekä Bondepraktikan -nimisestä maanviljelijöiden opaskirjasta. Karlfeldt sai vaikutteita myös 1600-luvun ruotsalaisrunoilijoilta Wivalliukselta, Stiernhielmiltä ja Lasse Lucidorilta ja hänen runojensa rytmi oli ammennettu Carl Michael Bellmanin lauluista. Esikoisteoksessaan Karlfeldt oli sijoittanut joitakin runoja Taalainmaalle ja sinne hän palasi myöhemminkin runoissaan. Taalainmaata ei ihannoitu vain sen kauneuden vuoksi vaan se oli maisemineen, rakennuksineen ja vapaine talonpoikineen myös ajaton ihanne. Taalainmaaromantiikka kuului ajan henkeen. Vuonna 1901 Selma Lagerlöf oli julkaissut Jerusalemin ensimmäisen osan ja taidemaalarit kuten Anders Zorn ja Carl Larsson olivat tehneet maisemat tunnetuiksi. Karlfeldtille Taalainmaa oli Arkadia ja sen paimenia olivat Taalainmaan itsenäiset tilanomistajat.
Ruotsin akatemian jäseneksi
Suoritettuaan lisensiaatintutkinnon Karlfeldt jäi Uppsalaan, ja alkoi stipendien turvin valmistella tohtorinväitöskirjaansa. Vuonna 1898 hän muutti Tukholmaan, missä hän aluksi työskenteli englannin tuntiopettajana Tukholman Porvarikoulussa (ruots. Stockholms Borgareskola). Vapaa-ajallaan hän istui Ruotsin kuninkaallisessa kirjastossa (ruots. Kungliga biblioteket) kirjoittamassa väitöskirjaansa, jonka hän sai valmiiksi vuoden 1900 aikana. Saman vuoden syksyllä hän sai kirjastosta amanuenssin viran. Karlfeldtille myönnettiin vuodesta 1899 alkaen Ruotsin akatemian vuosittainen 1000 kruunun suuruinen apuraha ja matkastipendin ansiosta hän saattoi syksyllä 1901 matkustaa Italiaan. Joulukuussa 1901 julkaistiin hänen kolmas runokokoelmansa Fridolins lustgård och Dalmålningarna på rim. Vuonna 1903 hän sai vakituisen kirjastonhoitajan viran Maatalousakatemiasta (ruots. Lantbruksakademien). Vuonna 1904 hänet valittiin Ruotsin akatemiaan ensimmäisenä niin sanotuista yhdeksänkymmentälukulaisista (ruots. nittiotalisterna).
Vakiintunut asema runoilijana
Nimitys Ruotsin akatemian jäseneksi vakiinnutti Karlfeldtin aseman. Vuoden 1913 alussa hänestä tuli Ruotsin akatemian vakituinen sihteeri. Vuonna 1916 hänet vihittiin avioliittoon Gerda Holmbergin kanssa. Perheessä oli neljä lasta. Syksyllä 1916 koko perhe muutti Lidingössä sijaitsevaan taloon ja lokakuussa 1918 viiden huoneen asuntoon Tukholmaan. Syksyllä julkaistiin runokokoelma Flora och Bellona. Vuotta myöhemmin Karlfeldtin kollegat Ruotsin akatemiassa halusivat myöntää hänelle Nobelin kirjallisuuspalkinnon, mutta hän kieltäytyi vastaanottamasta palkintoa. Kesät perhe vietti Taalainmaalla ja vuonna 1921 Karlfeldt osti Sånggården -nimisen huvilan, hieman maata ja navetan Sjugarebystä Leksandin ulkopuolelta. Vaikka perheellä oli kahdeksan huoneen asunto Tukholmassa, he viettivät kaikki lomansa Taalainmaalla. 1920-luvun jälkipuoliskolla Karlfeldt matkusti vaimonsa kanssa vuosittain ulkomaille: Kööpenhaminaan, Pariisiin ja Italiaan. Syksyllä 1927 julkaistiin runokokoelma Hösthorn, jota kriitikot ylistivät. Ensimmäinen, 5000 kappaleen painos myytiin loppuun viikossa.
Erik Axel Karlfeldt kuoli 8. huhtikuuta vuonna 1931. Hänet on haudattu Folkärnan hautausmaalle.
Nobelin kirjallisuuspalkinto
Lokakuussa 1931 Erik Axel Karlfeldtille myönnettiin postuumisti Nobelin kirjallisuuspalkinto.
Muistomerkki
Heinäkuussa 1932 paljastettiin Karlfeldtin muistoksi rintakuva Tolvmansgårdenilla Folkärnassa.
Tuotanto
Vildmarks- och kärleksvisor (1895)
Fridolins visor och andra dikter (1898)
Fridolins lustgård och Dalmålningar på rim (1901)
Valda stycken (1904)
Flora och Pomona (1906)
Skalden Lucidor (1914)
Flora och Bellona (1918)
Dalmålningar utlagda på rim (1920)
Valda dikter tillägnade ungdomen (1922)
Kärleksdikter i urval (1923)
Carl Fredrik Dahlgren : en bild ur svensk romantik för hundra år sedan (1924)
Hösthorn (1927)
Tankar och tal med ett lyriskt bokslut / utgivna av Torsten Fogelqvist (1932)
Karlfeldts ungdomsdiktning / med biografisk inledning av Sven Haglund och bibliografi av Nils Afzelius (1934)
Dikter / illustr. av Albert Engström (1939)
Erik Axel Karlfeldts dikter (1943)
Kärleksdikter (1947)
De 29 dikterna samt en visbok / i urval och med inledning av Lars Forssell (1955)
Dikter/i urval och med inledning av Olof Lagercrantz (1964)
Karlfeldt – dalmålaren/inledning och urval av Svante Svärdström (1974)
Samlade dikter (1981)
Henry Fielding: ett författarporträtt/med inl. av Sven Stolpe (1985)
Skalden Lucidor (1991)
Samlade dikter ; ur Tankar och tal / urval och inledning av David Gedin (1992)
Låt klinga våra dagar : födelsedagsbok med E A Karlfeldts dikter / i urval av Carin von Sydow & Lars Falk (1994)
I Dalarne ; Lukt och doft (1995)
Till bönder och till lärde män: Erik Axel Karlfeldts tal / urval och kommentarer: Christer Åsberg ; inledning: Kurt Johannesson (2004)
Suomeksi
Suomessa Karlfeldtin runoja on julkaistu eri antologioissa. Runoja ovat suomentaneet muun muassa Yrjö Jylhä, Aale Tynni, Lauri Viljanen sekä Uuno Kailas.
Lähteet
- ↑ The Nobel Prize in Literature 1931 (elämänkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. (englanniksi)
- ↑ Erik Axel Karlfeldt Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008
| ||||||||||||||||||||||