Ero sivun ”Filioque” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Lähteetön}} |
{{Lähteetön}} |
||
'''Filioque''' on [[latina]]a ja tarkoittaa |
'''Filioque''' on [[latina]]a ja tarkoittaa ’ja Pojasta’. '''Filioque-lisäys''' ja siitä seurannut '''Filioque-kiista''' liittyy idän ja lännen kirkkojen väliseen erimielisyyteen [[Nikaian uskontunnustus|Nikaian uskontunnustuksen]] tekstistä. Tunnustuksen kolmas kappale, joka käsittelee [[Pyhä Henki|Pyhää Henkeä]], kuului alun perin ”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre procedit” ({{k-fi|Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä}}). Myöhemmin lännen kirkkojen piirissä tuli tavaksi lisätä lauseeseen sana Filioque (”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre ''Filioque'' procedit” ({{k-fi|Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ''ja Pojasta''<nowiki />}}). |
||
Filioque-lisäys oli merkittävässä osassa katolisen ja ortodoksisen kirkon [[Suuri skisma|Suuressa skismassa]], joka johti kirkkojen eroon. Ortodoksit eivät hyväksyneet lisäystä. Ero oli monisatavuotinen prosessi, jonka tärkein askel oli paavin lähettilään ja Konstantinopolin patriarkan molemminpuoliset pannaanjulistukset vuonna [[1054]]. |
Filioque-lisäys oli merkittävässä osassa katolisen ja ortodoksisen kirkon [[Suuri skisma|Suuressa skismassa]], joka johti kirkkojen eroon. Ortodoksit eivät hyväksyneet lisäystä. Ero oli monisatavuotinen prosessi, jonka tärkein askel oli paavin lähettilään ja Konstantinopolin patriarkan molemminpuoliset pannaanjulistukset vuonna [[1054]]. |
||
Versio 4. maaliskuuta 2014 kello 22.59
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Filioque on latinaa ja tarkoittaa ’ja Pojasta’. Filioque-lisäys ja siitä seurannut Filioque-kiista liittyy idän ja lännen kirkkojen väliseen erimielisyyteen Nikaian uskontunnustuksen tekstistä. Tunnustuksen kolmas kappale, joka käsittelee Pyhää Henkeä, kuului alun perin ”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä). Myöhemmin lännen kirkkojen piirissä tuli tavaksi lisätä lauseeseen sana Filioque (”Et in Spiritum Sanctum, Dominum et vivificantem, qui ex Patre Filioque procedit” (suom. Ja Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta).
Filioque-lisäys oli merkittävässä osassa katolisen ja ortodoksisen kirkon Suuressa skismassa, joka johti kirkkojen eroon. Ortodoksit eivät hyväksyneet lisäystä. Ero oli monisatavuotinen prosessi, jonka tärkein askel oli paavin lähettilään ja Konstantinopolin patriarkan molemminpuoliset pannaanjulistukset vuonna 1054.