Ero sivun ”Sven Dufva” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p linkitetään mitali |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 6: | Rivi 6: | ||
Runeberg lienee kirjoittanut runon ''Vänrikki Stoolin tarinoiden'' tekemisen varhaisessa vaiheessa talvella tai keväällä 1846, samoihin aikoihin useiden muiden ensimmäisen osan avainrunojen kanssa, sillä sen luonnoksia oli samoilla paperiarkeilla kuin ''Otto von Fieandt'', ''Viapori'' ja ''[[Maamme]]'' -runojen. Runo julkaistiin ensi kerran jo marraskuussa 1846 [[Necken-kalenteri]]ssa, kaksi vuotta ennen runokokoelman lopullista ilmestymistä.<ref>Wrede 1988, s. 41–42, 46.</ref> |
Runeberg lienee kirjoittanut runon ''Vänrikki Stoolin tarinoiden'' tekemisen varhaisessa vaiheessa talvella tai keväällä 1846, samoihin aikoihin useiden muiden ensimmäisen osan avainrunojen kanssa, sillä sen luonnoksia oli samoilla paperiarkeilla kuin ''Otto von Fieandt'', ''Viapori'' ja ''[[Maamme]]'' -runojen. Runo julkaistiin ensi kerran jo marraskuussa 1846 [[Necken-kalenteri]]ssa, kaksi vuotta ennen runokokoelman lopullista ilmestymistä.<ref>Wrede 1988, s. 41–42, 46.</ref> |
||
Vuosikymmeniä käytössä olleessa [[Paavo Cajander]]in suomennoksessa nimi on muodossa Sven Tuuva, samoin [[Otto Manninen|Otto Mannisella]]. Myöhemmissä, 2000-luvulla tehdyissä suomennoksissa |
Vuosikymmeniä käytössä olleessa [[Paavo Cajander]]in suomennoksessa nimi on muodossa Sven Tuuva, samoin [[Otto Manninen|Otto Mannisella]]. Myöhemmissä, 2000-luvulla tehdyissä suomennoksissa teoksen nimistö on lähellä alkutekstiä ja Svenistä käytetään muotoa Sven Dufva. |
||
==Mahdolliset esikuvat== |
==Mahdolliset esikuvat== |
||
Versio 5. helmikuuta 2014 kello 08.58
Sven Dufva, Sven Tuuva, on J. L. Runebergin kirjoittamien Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäisessä kokoelmassa oleva runo, joka kertoo samannimisestä Suomen sotaan osallistuvasta sotilaasta. Runo kuuluu kirjan tunnetuimpiin ja suosituimpiin.
Sven Dufva on yksinkertainen mutta urhea sotamies, joka kuolee sankarina pysäytettyään ylivoimaisen vihollisen hyökkäyksen taistelussa, jonka on katsottu kuvaavan Koljonvirran taistelua. Runossa esiintyy myös kenraali Johan August Sandels.
Runeberg lienee kirjoittanut runon Vänrikki Stoolin tarinoiden tekemisen varhaisessa vaiheessa talvella tai keväällä 1846, samoihin aikoihin useiden muiden ensimmäisen osan avainrunojen kanssa, sillä sen luonnoksia oli samoilla paperiarkeilla kuin Otto von Fieandt, Viapori ja Maamme -runojen. Runo julkaistiin ensi kerran jo marraskuussa 1846 Necken-kalenterissa, kaksi vuotta ennen runokokoelman lopullista ilmestymistä.[1]
Vuosikymmeniä käytössä olleessa Paavo Cajanderin suomennoksessa nimi on muodossa Sven Tuuva, samoin Otto Mannisella. Myöhemmissä, 2000-luvulla tehdyissä suomennoksissa teoksen nimistö on lähellä alkutekstiä ja Svenistä käytetään muotoa Sven Dufva.
Mahdolliset esikuvat
Oskar Rancken väitti vuonna 1864 julkaisemassaan kirjassa Fänrik Ståls hjeltar, että Sven Dufvalla olisi ollut todellinen esikuva, Koljonvirran taisteluun osallistunut ruotusotamies Johan Zacharias Bång (1782–1845). Tämä uskomus vakiintui sittemmin pitkäksi aikaa.[2] Bång syntyi Lohjan seurakunnassa 19. huhtikuuta 1782[3] ja palveli sotilaana Korsholms skarppskytte batallion -nimisessä joukkueessa. Hän selvisi hengissä Koljonvirran taistelusta ja sai siitä kunniamitalin. Myöhemmin jossain taistelussa hän sai toisenkin kunniamitalin.
Sodan jälkeen Bång asettui Pohjois-Ruotsiin ja siirtyi siviiliin. Hän toimi ensin pitäjänsuutarina Lyckselessä ja uudistalollisena Fjällbobergissä, jossa myös kuoli. Bångin sotamuistot kirjattiin muistiin hänen poikansa välityksellä kahdestikin. Hän kertoi olleensa Koljonvirran taistelun sankari ja tyhjentäneen sillan kolmesti venäläisistä kartesseilla. Vuonna 1908 Sandelsin pojanpoika, kenraali Gustaf Sandels pystytti Bångin haudalle Lyckseleen muistomerkin, jossa Bångin annetaan ymmärtää olevan "todellinen" Sven Dufva.[2]
Myöhemmin tutkijat ovat kuitenkin kyseenalaistaneet sen, oliko Dufvalla todellista esikuvaa tai kertooko runo ylipäätään Koljonvirran taistelusta. Lisäksi Rancken ilmeisesti sekoitti sotamies Bångin toiseen samannimiseen henkilöön. Runebergin innoittajana on arveltu olleen todennäköisemmin Liviuksen kuvaus myyttisestä roomalaisesta sotasankarista Horatius Cocleesta, joka vuonna 507 eaa. käydyssä sodassa pidätteli yksinään Tiber-joen ylittävällä sillalla kokonaista etruskiarmeijaa.[4][2]
Elokuvissa
Runon pohjalta on tehty vuonna 1958 Edvin Laineen ohjaama ja Väinö Linnan käsikirjoittama elokuva Sven Tuuva, joka syntyi samojen tekijöiden Tuntemattoman sotilaan menestyksen vanavedessä. Päähenkilöä "Sven Tuuvaa" näytteli Veikko Sinisalo. Elokuvan ruotsinkielinen nimi on tuntemattomasta syystä Sven Duva eikä Sven Dufva.[5] Vuonna 1926 Ruotsissa tehdyssä kaksiosaisessa mykkäelokuvassa Vänrikki Stoolin tarinat Dufvaa näytteli suomalainen Axel Slangus.[6]
Matti Kassilan vuonna 1968 ohjaaman elokuvan Äl' yli päästä perhanaa nimi on otettu Sven Dufva -runosta, jossa se on eräs Sandelsin repliikki. Elokuvassa kuvataan humoristisesti Koljonvirran taistelua, mutta Dufvan hahmo ei esiinny siinä.
Lähteet
- Johan Wrede: Se kansa meidän kansa on: Runeberg, vänrikki ja kansakunta (suom. Timo Hämäläinen ja Risto Hannula). Gummerus, Helsinki 1988. ISBN 951-20-3278-3
Viitteet
- ↑ Wrede 1988, s. 41–42, 46.
- ↑ a b c Kari Tarkiainen: Bång, Johan Zacharias (1782–1845) (maksullinen artikkeli) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 1.3.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Sama teksti luettavissa myös: Bång, Johan Zacharias (1782 - 1845) Vänrikki Stoolin henkilöhahmojen elämäkerrat Kansallisbiografiassa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Draamatarinat: Runebergin elämä ja teokset: Kuka oli Sven Dufva? Porvoo. Viitattu 23.9.2011.
- ↑ Wrede 1988, s. 87.
- ↑ Sven Tuuva (1958): Huomautukset Elonet. Viitattu 10.12.2012.
- ↑ Vänrikki Stoolin tarinat (1939): Huomautukset Elonet. Viitattu 10.12.2012.
Aiheesta muualla
Lisää luettavaa aiheesta Sven Dufva on Wikiaineistossa
