Ero sivun ”Pakankylä” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 3: Rivi 3:


==Historia==
==Historia==
Ratsutilan historia juontuu 1600-luvulle jolloin jo edellisen vuosisadan puolella olemassa olleet neljä tilaa yhdistettiin. Kantatilan ensimmäinen tunnettu omistaja on 1540-luvulla Erik Michelsson. Vuodesta 1757 sen omistaja oli kihlakunnan kirjuri Anders Kurtèn, ja silloin arvellaan rakennetun päärakennuksen vanhimmat osat. Kartano oli nykyisellä paikallaan ainakin jo 1860-luvulla. Vuodesta 1918 sen omisti insinööri, liikemies Ernst Felix von Freymann, jonka isä oli Venäjän kansalainen ja siten perhe olisi vuonna 1944 joutunut luovutetuksi Neuvostoliittoon, mutta he pakenivat Saksaan. Arkkitehti [[Jarl Eklund]] on suunnitellut päärakennuksen nykyisen ulkonäön. Muutostyöt tehtiin vuosina 1937–1938.<ref name="kaisa">[http://www.kaisankoti.fi/www/fi/historia/index.php Kaisankodin historia]</ref> Freymannin puoliso oli itävaltalaissyntyinen kirjallisuuden kääntäjä [[Margarete von Freymann]]<ref>[http://www.literaturatlas.de/~la50/kurzer_lebenslauf.htm Literaturatlas.de]</ref>.
Ratsutilan historia juontuu 1600-luvulle jolloin jo edellisen vuosisadan puolella olemassa olleet neljä tilaa yhdistettiin. Kantatilan ensimmäinen tunnettu omistaja on 1540-luvulla Erik Michelsson. Vuodesta 1757 sen omistaja oli kihlakunnan kirjuri Anders Kurtèn, ja silloin arvellaan rakennetun päärakennuksen vanhimmat osat. Kartano oli nykyisellä paikallaan ainakin jo 1860-luvulla. Vuodesta 1918 sen omisti insinööri, liikemies Ernst Felix von Freymann, jonka isä oli Venäjän kansalainen ja siten perhe olisi vuonna 1944 joutunut luovutetuksi Neuvostoliittoon, mutta he pakenivat Saksaan. Arkkitehti [[Jarl Eklund]] on suunnitellut päärakennuksen nykyisen ulkonäön. Muutostyöt tehtiin vuosina 1937–1938.<ref name="kaisa">[http://www.kaisankoti.fi/www/fi/historia/index.php Kaisankodin historia]</ref> Freymannin puoliso oli itävaltalaissyntyinen Tolkien-kääntäjä [[Ebba-Margareta von Freymann]]<ref>[http://www.literaturatlas.de/~la50/kurzer_lebenslauf.htm Literaturatlas.de]</ref>.


Säätiö osti päärakennuksen ja kuusi hehtaaria maata vuonna 1957 tarkoituksena siirtää naisten lepokoti siihen Kauniaisista. Toiminta alkoi uusissa tiloissa 1958, ja nykyisin sitä sanotaan kartanohotelliksi.<ref name="kaisa"/>
Säätiö osti päärakennuksen ja kuusi hehtaaria maata vuonna 1957 tarkoituksena siirtää naisten lepokoti siihen Kauniaisista. Toiminta alkoi uusissa tiloissa 1958, ja nykyisin sitä sanotaan kartanohotelliksi.<ref name="kaisa"/>

Versio 4. helmikuuta 2014 kello 19.53

Tilan päärakennus sai nykyisen ulkoasunsa, muun muassa sisäänkäynnin pylväikön, 1930-luvun laajoissa korjauksissa.

Pakankylä on entinen ratsutila Espoossa. Tila on ollut Maatalouskoneiden Tutkimussäätiön koetilana, ja vuodesta 1976 sen on omistanut A. Uusi-Jaakkola. Päärakennuksen omistaja on Kaisa Kallion Kansalaislahjasäätiö,[1] ja siinä toimii Kaisankoti. Alueella olevassa harmaakivinavetassa toimii Espoon Automuseo.

Historia

Ratsutilan historia juontuu 1600-luvulle jolloin jo edellisen vuosisadan puolella olemassa olleet neljä tilaa yhdistettiin. Kantatilan ensimmäinen tunnettu omistaja on 1540-luvulla Erik Michelsson. Vuodesta 1757 sen omistaja oli kihlakunnan kirjuri Anders Kurtèn, ja silloin arvellaan rakennetun päärakennuksen vanhimmat osat. Kartano oli nykyisellä paikallaan ainakin jo 1860-luvulla. Vuodesta 1918 sen omisti insinööri, liikemies Ernst Felix von Freymann, jonka isä oli Venäjän kansalainen ja siten perhe olisi vuonna 1944 joutunut luovutetuksi Neuvostoliittoon, mutta he pakenivat Saksaan. Arkkitehti Jarl Eklund on suunnitellut päärakennuksen nykyisen ulkonäön. Muutostyöt tehtiin vuosina 1937–1938.[2] Freymannin puoliso oli itävaltalaissyntyinen Tolkien-kääntäjä Ebba-Margareta von Freymann[3].

Säätiö osti päärakennuksen ja kuusi hehtaaria maata vuonna 1957 tarkoituksena siirtää naisten lepokoti siihen Kauniaisista. Toiminta alkoi uusissa tiloissa 1958, ja nykyisin sitä sanotaan kartanohotelliksi.[2]

Lähteet

  1. WSOY Iso tietosanakirja 7, s. 118, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4
  2. a b Kaisankodin historia
  3. Literaturatlas.de
Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.