Markku Alén

Markku Alén
Henkilötiedot
Kansalaisuus	Suomi
WRC-ura
Aktiivivuodet	1973–1993, 2001
Entiset tallit	Fiat, Lancia, Subaru, Toyota
Kilpailuja	129
Maailmanmestaruuksia	1 (1978)
Voittoja	19
Palkintosijoja	56
Erikoiskoevoittoja	801
MM-pisteitä	840
Ensimmäinen kilpailu	Suomen ralli 1973
Ensimmäinen voitto	Portugalin ralli 1975
Viimeinen voitto	Walesin ralli 1988
Viimeinen kilpailu	Suomen ralli 2001
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Markku Allan Alén (s. 15. helmikuuta 1951 Helsingissä) on suomalainen rallikuljettaja ja epävirallinen maailmanmestari. Yhteensä Alén on voittanut 19 MM-sarjan osakilpailua ja on kuusinkertainen Jyväskylän Suurajojen voittaja.

Alén voitti myös jäärata-ajon Suomen mestaruuden vuonna 1970. Alénin isä Eero Alén oli myös jäärata-ajon Suomen mestari.

Ralliura

Rallidebyyttinsä Alén teki vuonna 1969 Renault R8 Gordinilla. Vuoden 1970 Suurajoissa Markku kaatoi Opel Rally Kadettinsa, kun taas vuonna 1971 Alén osallistui kilpailuun Volvo 142:lla ja sijoittui kolmanneksi. Vuonna 1973 hän oli Suurajoissa toinen ja saman vuoden RAC-rallissa lopulta kolmas.

Ensimmäisen MM-osakilpailuvoittonsa Alén saavutti Portugalin osakilpailussa vuonna 1975. Fiatilla Alén saavutti epävirallisen kuljettajien maailmanmestaruuden eli FIA Drivers Cupin voiton 1978. Varsinainen kuljettajien maailmanmestaruussarja perustettiin vasta 1979. Kun Fiat vetäytyi kilpailutoiminnasta, Alén siirtyi Lancialle. Takavetoinen Lancia 037 oli ennen Audin ja muiden nelivetoautojen tuloa hyvin kilpailukykyinen. Lancian nelivetoinen B-ryhmäläinen Delta S4 saatiin valmiiksi vuoden 1985 RAC:hen, jossa se saavutti kaksoisvoiton Henri Toivosen ja Alénin toimesta. Vuonna 1986 Alén oli 11 päivää rallin maailmanmestari, mutta menetti tittelin Juha Kankkuselle FISA:n mitätöityä San Remon MM-osakilpailun tulokset, minkä johdosta Alén menetti kisasta saamansa pisteet. Häntä ehdittiin jo juhlia kovin seremonioin.

B-ryhmän lopettamisen jälkeen Alén ajoi Lancialla A-ryhmää kolme vuotta ollen vuonna 1987 kuljettajien MM-sarjan kolmas ja 1988 toinen. Tämän jälkeen hän ajoi kaksi vuotta ja yhteensä 12 MM-osakilpailua Subarulla. Vuonna 1992 Alén siirtyi Toyotalle, jolla hänen paras sijoituksensa oli 1993 Safari-rallin toinen sija. Alénin uran pahin onnettomuus tapahtui vuoden 1993 Suurajoissa, jossa hän ajoi ensimmäisellä erikoiskokeella Subarun ensiesittelyssä olleen Impreza 555:n ulos. Tämän jälkeen Alén ja kartanlukija Ilkka Kivimäki päättivät yhdessä lopettaa pitkän aktiiviuransa.

Ralliuran jälkeen

Tämän jälkeen Alén osallistui vielä kotimaisen Blue Rose Teamin ilmoittamalla Ford Focus WRC:llä Suomen MM-ralliin 2001 50-vuotisjuhliensa kruunuksi sekä N-ryhmän Subarulla Costa Smeralda -ralliin Sardiniassa 2001 ja 2002. Ralliuransa jälkeen Alén on ajanut muun muassa jäärataa Keski-Euroopassa ja osallistunut kahdesti Paris–Dakar-erämaaralliin kuorma-autolla. Saksan vakioautosarjaa DTM:ää Alén ajoi vuonna 1995. Alén oli vuosina 2010–2011 mukana testikuljettajana kehittämässä Ferrari FF -autoa.

Myös Markku Alénin poika Anton Alén on kilpaillut rallissa voittaen muun muassa N-ryhmän Jyväskylän MM-rallissa vuonna 2006.

Vuodesta 2010 lähtien Alén on toiminut tekniikan alan lehdessä ja tv-ohjelmassa, Teknarissa, autoilun ja moottoriurheilun asiantuntijana.

Alénin uran tilastot

• 129 MM-rallia
• 19 voittoa
• 43 keskeytystä
• 6 MM-mitalia (2 MM-hopeaa: 1986, 1988 ja 4 MM-pronssia: 1979, 1983–1984, 1987)
• 840 MM-pistettä (3:nneksi eniten)
• 801 erikoiskoevoittoa
• FIA-Cup voitto 1978 (myöhemmin MM-tittelin nimellä)

Aiheesta muualla

• Tilastoja Markku Alénin urasta

Rallin maailmanmestarit

1970-luku: 1977:  S. Munari 1978:  M. Alén 1979:  B. Waldegård

1980-luku: 1980:  W. Röhrl 1981:  A. Vatanen 1982:  W. Röhrl 1983:  H. Mikkola 1984:  S. Blomqvist 1985:  T. Salonen 1986:  J. Kankkunen 1987:  J. Kankkunen 1988:  M. Biasion 1989:  M. Biasion

1990-luku: 1990:  C. Sainz 1991:  J. Kankkunen 1992:  C. Sainz 1993:  J. Kankkunen 1994:  D. Auriol 1995:  C. McRae 1996:  T. Mäkinen 1997:  T. Mäkinen 1998:  T. Mäkinen 1999:  T. Mäkinen

2000-luku: 2000:  M. Grönholm 2001:  R. Burns 2002:  M. Grönholm 2003:  P. Solberg 2004:  S. Loeb 2005:  S. Loeb 2006:  S. Loeb 2007:  S. Loeb 2008:  S. Loeb 2009:  S. Loeb

2010-luku: 2010:  S. Loeb 2011:  S. Loeb 2012:  S. Loeb 2013:  S. Ogier 2014:  S. Ogier 2015:  S. Ogier 2016:  S. Ogier 2017:  S. Ogier 2018:  S. Ogier 2019:  O. Tänak

2020-luku: 2020:  S. Ogier 2021:  S. Ogier 2022:  K. Rovanperä 2023:  K. Rovanperä