Ero sivun ”Suomensukuinen” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
→Katso myös: -1; linkitetty jo artikkelitekstistä |
Kielenhuoltoa ja kuva. |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:Fenno-Ugrian languages.png|thumb|400px|Suomensukuisten kansojen asuinalueet]] |
|||
'''Suomensukuinen''' tarkoittaa suomensukuista kieltä puhuvaa kansaa tai ihmistä. Suomensukuisiksi kieliksi lasketaan yleisimmin [[uralilaiset kielet|uralilaisen kielikunnan kielet]]. Näistä usein muita kuin itämerensuomalaisia kieliä sanotaan suomen kielen [[etäsukukieli]]ksi. Termi suomensukuinen on kuitenkin alun perin viitannut kielellisen sukulaisuuden lisäksi rodulliseen, geneettiseen ja kulttuuriseenkiin sukulaisuuteen, joka uralilaisten kielten puhujilla ajateltiin olevan. Tämä merkitys on edelleen melko yleinen maallikkojen keskuudessa, ja aiheuttaa edelleen väärinymmärryksiä. |
|||
'''Suomensukuinen''' tarkoittaa suomensukuista eli [[uralilaiset kielet|uralilaista kieltä]] puhuvaa kansaa tai ihmistä. Suomensukuisiksi kieliksi lasketaan yleisimmin [[suomalais-ugrilaiset kielet]]. Näistä usein muita kuin [[Itämerensuomalaiset kielet|itämerensuomalaisia kieliä]] sanotaan [[suomen kieli|suomen kielen]] [[etäsukukieli]]ksi. Termi ''suomensukuinen'' on kuitenkin alun perin viitannut ja viittaa osittain edelleenkin kielellisen sukulaisuuden lisäksi rodulliseen, geneettiseen ja kulttuuriseenkin sukulaisuuteen, jonka näitä kansoja ajatellaan yhdistävän. Erityisesti kaukaisempien sukulaiskansojen välillä, esimerkiksi [[suomalaiset|suomalaisten]] suhteessa [[Samojedit|samojedeihin]], tämä sukulaisuussuhde on kuitenkin yksinomaan kielellinen. Sen sijaan läheisempien kansojen, kuten [[virolaiset|virolaisten]] ja [[karjalaiset (kansa)|karjalaisten]] kanssa suomalaisilla on läheisen kielisukulaisuuden lisäksi myös huomattava geneettinen ja kulttuurinenkin yhteneväisyys. |
|||
" |
Ilmaisu "suomensukuinen" on käsitteenä varsin [[Suomi]]-keskeinen, varsinkin kun suomi ei ole suurin uralilainen kieli. Esimerkiksi [[Germaanit|germaaneja]] voitaisiin samalla logiikalla kutsua "englanninsukuisiksi" tai "saksansukuisiksi". Käsitettä ei käytetäkään kielitieteessä Suomen ulkopuolella. |
||
Suomensukuisten kielten puhujien muodostama '''Suomen suku''' ajateltiin 1800-luvulla kansallisen heräämisen aikana ja vielä pitkälle 1900-luvullekin ryhmäksi, jolla on yhteinen geneettinen alkuperä. Esimerkiksi [[Aarno Karimo]] kirjoitti kirjassaan ''[[Kumpujen yöstä]]'' (1929–1932): ''Suomen suvun alkukoti on monien tutkijain mielestä etsittävä Uralin vuoriston ja Volgan mutkan väliseltä alueelta. Useat otaksuvat suomalaisten asuneen alkujaan Volgan ja Väinäjoen latvoilla...'' Kirjassa on myös kuvitteellinen kertomus Uralin lähistöllä asuvan suvun päämiehestä Jorosta, joka käskee poikansa Tuiran etsiä maata lännestä. Tuiran jälkeläiset löytävätkin tuhatvuotisen vaelluksen jälkeen Suomen. Tämänkaltaisten vaelluskertomusten esikuvana pidetään [[ |
Suomensukuisten kielten puhujien muodostama '''Suomen suku''' ajateltiin 1800-luvulla kansallisen heräämisen aikana ja vielä pitkälle 1900-luvullekin usein ryhmäksi, jolla on yhteinen geneettinen alkuperä. Esimerkiksi [[Aarno Karimo]] kirjoitti kirjassaan ''[[Kumpujen yöstä]]'' (1929–1932): ''Suomen suvun alkukoti on monien tutkijain mielestä etsittävä Uralin vuoriston ja Volgan mutkan väliseltä alueelta. Useat otaksuvat suomalaisten asuneen alkujaan Volgan ja Väinäjoen latvoilla...'' Kirjassa on myös kuvitteellinen kertomus [[Ural (vuoristo)|Uralin]] lähistöllä asuvan suvun päämiehestä Jorosta, joka käskee poikansa Tuiran etsiä maata lännestä. Tuiran jälkeläiset löytävätkin tuhatvuotisen vaelluksen jälkeen Suomen. Tämänkaltaisten vaelluskertomusten esikuvana pidetään [[Raamattu|Raamatun]] kertomuksia, joissa kansa vaeltaa ja saapuu [[luvattu maa|luvattuun maahan]]. |
||
Nykytietämyksen mukaan |
Nykytietämyksen mukaan jotkin [[uralilaiset kansat]] eroavat geneettisesti selvästi toisistaan, mutta kielikunnan sisällä keskenään läheiset kansat muistuttavat toisiaan myös geneettisesti. Geneettis-kielellisenä Suomen sukuna voitaisiin pitää lähinnä [[Itämerensuomalaiset kansat|itämerensuomalaisia kansoja]]. Myös suomensukuisten kansojen muinaiskulttuurissa ja -uskonnossa on ollut eroavaisuuksia. Uskontoon ja kulttuuriin vaikutti voimakkaasti elinkeino, joka vaihteli eri uralilaisia kieliä puhuvien ryhmien välillä. Esimerkiksi maata viljelevien [[Suomalainen muinaisusko|suomalaisten]] ja [[Virolainen mytologia ja muinaisusko|virolaisten uskomukset]] olivat lähempänä toisiaan ja jopa muiden maanviljelyä harjoittavien kansojen uskomuksia kuin metsästyksellä eläneiden [[saamelaiset|saamelaisten]] [[Saamelainen muinaisusko|shamanismia]]. Tästä huolimatta jonkinlainen käsitys ja ihanne suomensukuisten kansojen yhteenkuuluvuudesta on säilynyt. Vuosien 1918-1922 [[Heimosodat|heimosotia]] perusteltiin aikoinaan kansojen yhteenkuuluvuudella, mutta heimosotaretkikunnat ulottuivatkin vain itämerensuomalaisten kansojen vanhoille asuinalueille. |
||
==Katso myös== |
==Katso myös== |
||
*[[Suomalaisten alkuperä]] |
*[[Suomalaisten alkuperä]] |
||
*[[Itämerensuomalainen mytologia]] |
|||
[[Luokka:Uralilaiset kielet]] |
[[Luokka:Uralilaiset kielet]] |
||
Versio 12. tammikuuta 2014 kello 07.04
Suomensukuinen tarkoittaa suomensukuista eli uralilaista kieltä puhuvaa kansaa tai ihmistä. Suomensukuisiksi kieliksi lasketaan yleisimmin suomalais-ugrilaiset kielet. Näistä usein muita kuin itämerensuomalaisia kieliä sanotaan suomen kielen etäsukukieliksi. Termi suomensukuinen on kuitenkin alun perin viitannut ja viittaa osittain edelleenkin kielellisen sukulaisuuden lisäksi rodulliseen, geneettiseen ja kulttuuriseenkin sukulaisuuteen, jonka näitä kansoja ajatellaan yhdistävän. Erityisesti kaukaisempien sukulaiskansojen välillä, esimerkiksi suomalaisten suhteessa samojedeihin, tämä sukulaisuussuhde on kuitenkin yksinomaan kielellinen. Sen sijaan läheisempien kansojen, kuten virolaisten ja karjalaisten kanssa suomalaisilla on läheisen kielisukulaisuuden lisäksi myös huomattava geneettinen ja kulttuurinenkin yhteneväisyys.
Ilmaisu "suomensukuinen" on käsitteenä varsin Suomi-keskeinen, varsinkin kun suomi ei ole suurin uralilainen kieli. Esimerkiksi germaaneja voitaisiin samalla logiikalla kutsua "englanninsukuisiksi" tai "saksansukuisiksi". Käsitettä ei käytetäkään kielitieteessä Suomen ulkopuolella.
Suomensukuisten kielten puhujien muodostama Suomen suku ajateltiin 1800-luvulla kansallisen heräämisen aikana ja vielä pitkälle 1900-luvullekin usein ryhmäksi, jolla on yhteinen geneettinen alkuperä. Esimerkiksi Aarno Karimo kirjoitti kirjassaan Kumpujen yöstä (1929–1932): Suomen suvun alkukoti on monien tutkijain mielestä etsittävä Uralin vuoriston ja Volgan mutkan väliseltä alueelta. Useat otaksuvat suomalaisten asuneen alkujaan Volgan ja Väinäjoen latvoilla... Kirjassa on myös kuvitteellinen kertomus Uralin lähistöllä asuvan suvun päämiehestä Jorosta, joka käskee poikansa Tuiran etsiä maata lännestä. Tuiran jälkeläiset löytävätkin tuhatvuotisen vaelluksen jälkeen Suomen. Tämänkaltaisten vaelluskertomusten esikuvana pidetään Raamatun kertomuksia, joissa kansa vaeltaa ja saapuu luvattuun maahan.
Nykytietämyksen mukaan jotkin uralilaiset kansat eroavat geneettisesti selvästi toisistaan, mutta kielikunnan sisällä keskenään läheiset kansat muistuttavat toisiaan myös geneettisesti. Geneettis-kielellisenä Suomen sukuna voitaisiin pitää lähinnä itämerensuomalaisia kansoja. Myös suomensukuisten kansojen muinaiskulttuurissa ja -uskonnossa on ollut eroavaisuuksia. Uskontoon ja kulttuuriin vaikutti voimakkaasti elinkeino, joka vaihteli eri uralilaisia kieliä puhuvien ryhmien välillä. Esimerkiksi maata viljelevien suomalaisten ja virolaisten uskomukset olivat lähempänä toisiaan ja jopa muiden maanviljelyä harjoittavien kansojen uskomuksia kuin metsästyksellä eläneiden saamelaisten shamanismia. Tästä huolimatta jonkinlainen käsitys ja ihanne suomensukuisten kansojen yhteenkuuluvuudesta on säilynyt. Vuosien 1918-1922 heimosotia perusteltiin aikoinaan kansojen yhteenkuuluvuudella, mutta heimosotaretkikunnat ulottuivatkin vain itämerensuomalaisten kansojen vanhoille asuinalueille.