Ero sivun ”Steel-kitara” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kotivalo (keskustelu | muokkaukset)
Kotivalo (keskustelu | muokkaukset)
→‎Pedal steel -kitara: glissandon selitys kun ei ole artikkelia
Rivi 11: Rivi 11:


==Pedal steel -kitara==
==Pedal steel -kitara==
Pedal steel -kitarassa on tavallisimmin kaksi kymmenkielistä kaulaa, joista toisessa soi avoimena [[Sävellaji#Ylennysmerkkiset sävellajit|E-duurisoinnun]] säveliä. Kahta pedaalia painamalla ääni nousee A-duuriksi. Toisessa kaulassa on pohjasävelenä F ja muilla kielillä C6-soinnun sävelet. Tässä kaulassa on useampia pedaaleja, joilla saa aikaan useampia sointuja kuin ensimmäisellä kaulalla. Kaulojen, kielten ja pedaalien määrä voi kuitenkin vaihdella, ja pedaalien lisäksi tai niiden sijasta soittimessa voi olla polvella käytettäviä vipuja. Pedal steel -kitaran kauloissa ei ole nauhoja vaan ainoastaan niitä markkeeraavat ohjausviivat; tämä on yksi tapa saada aikaan soittimen soinnille tyypillisiä [[glissando]]ja, joita voidaan tehdä myös pedaaleilla ja polvivivuilla.<ref name = soundi/>
Pedal steel -kitarassa on tavallisimmin kaksi kymmenkielistä kaulaa, joista toisessa soi avoimena [[Sävellaji#Ylennysmerkkiset sävellajit|E-duurisoinnun]] säveliä. Kahta pedaalia painamalla ääni nousee A-duuriksi. Toisessa kaulassa on pohjasävelenä F ja muilla kielillä C6-soinnun sävelet. Tässä kaulassa on useampia pedaaleja, joilla saa aikaan useampia sointuja kuin ensimmäisellä kaulalla. Kaulojen, kielten ja pedaalien määrä voi kuitenkin vaihdella, ja pedaalien lisäksi tai niiden sijasta soittimessa voi olla polvella käytettäviä vipuja. Pedal steel -kitaran kauloissa ei ole nauhoja vaan ainoastaan niitä markkeeraavat ohjausviivat; tämä on yksi tapa saada aikaan soittimen soinnille tyypillisiä [[glissando]]ja, liukumia sävelestä toiseen, joita voidaan tehdä myös pedaaleilla ja polvivivuilla.<ref name = soundi/>


== Historia ==
== Historia ==

Versio 4. tammikuuta 2014 kello 10.42

Steel-kitara
Soitinryhmä Kielisoittimet
Alkuperämaa / -alue Yhdysvallat, 1940-luku
Liittyvä musiikin tyylilaji country
Samankaltaisia soittimia ukulele, havaijinkitara

Steel-kitara on kitaran muunnos. Steel-kitaran runkoon on asennettu 1-4 otelautaa, jotka on viritetty lähes minkä vain sointujen mukaan. Pedal steel -kitarassa soittimen viritystä voi muunnella soiton aikana pedaalien, ja polvivipujen avulla. Steel-kitaraa näppäillään oikealla kädellä sormi-plektroilla, kun taas vasemmalla kädellä liu'utetaan kielillä teräksistä puikkoa.[1]

Pedal steel -kitara

Pedal steel -kitarassa on tavallisimmin kaksi kymmenkielistä kaulaa, joista toisessa soi avoimena E-duurisoinnun säveliä. Kahta pedaalia painamalla ääni nousee A-duuriksi. Toisessa kaulassa on pohjasävelenä F ja muilla kielillä C6-soinnun sävelet. Tässä kaulassa on useampia pedaaleja, joilla saa aikaan useampia sointuja kuin ensimmäisellä kaulalla. Kaulojen, kielten ja pedaalien määrä voi kuitenkin vaihdella, ja pedaalien lisäksi tai niiden sijasta soittimessa voi olla polvella käytettäviä vipuja. Pedal steel -kitaran kauloissa ei ole nauhoja vaan ainoastaan niitä markkeeraavat ohjausviivat; tämä on yksi tapa saada aikaan soittimen soinnille tyypillisiä glissandoja, liukumia sävelestä toiseen, joita voidaan tehdä myös pedaaleilla ja polvivivuilla.[2]

Historia

Steel-kitaran edeltäjiä olivat ukulele ja havaijinkitara. Soitin sähköistettiin 1930-luvulla. 1940-luvulla sitä muokattiin etenkin country-musiikissa käytettäväksi pedal steel guitar:iksi. Suomessa soittimen pioneerina tunnetaan Olli Haavisto.[1]. Toinen huomattava suomalainen steel-kitaristi oli pitkään lajissaan ainoana toiminut Roy Rabb.

Kansainvälisesti merkittäviä pedal steel -kitaristeja ovat olleet muun muassa Buddy Emmons, Red Rhodes[2] ja Led Zeppelin-kitaristi Jimmy Page.

Katso myös

Havaijinkitara

Lähteet

  1. a b Suuri Musiikkitietosanakirja 6 Seg-Ö, s. 37. Keuruu: Weilin + Göös ja Otava, 1992. ISBN 951-35-4730-2.
  2. a b Timo Kanerva: Vanha Isäntä, mutta vielä vetreä (Olli Haaviston haastattelu). Soundi, 7/1978, s. 11–13.
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.