Ero sivun ”Uusi antiikin historia” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p Minityngistä luopumisen vuoksi minityngät merkitään tyngiksi per pyyntö |
tyngän laajennus |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''''Uusi antiikin historia''''' on [[Paavo Castrén]]in kirja [[Antiikki|antiikista]] vuodelta 2011.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Castrén, Paavo | Nimeke=Uusi antiikin historia | Julkaisupaikka= |
'''''Uusi antiikin historia''''' on [[Paavo Castrén]]in kirja [[Antiikki|antiikista]] vuodelta 2011.<ref name=cas>{{Kirjaviite | Tekijä=Castrén, Paavo | Nimeke=Uusi antiikin historia | Julkaisupaikka=Helsinki | Sivu= 11-18 | Julkaisija=Otava | Vuosi=2011 | Tunniste=ISBN 978-951-1-21594-3}}</ref> Kirjoittaja on alan asiantuntija, klassisen [[filologia]]n emeritusprofessori ja keskeinen [[Pompeji]]n tuntija.<ref>[http://www.helsinki.fi/hum/kla/castren/ Henkilöesittely]. Helsingin yliopisto. Klassisen filologian laitos. Tallennettu 24.12.2013.</ref> Kyseessä on ensimmäinen suomeksi kirjoitettu kreikkalais-roomalaisen antiikin historian kokonaisesitys.<ref name=nis>Antti Nisula: [http://web.archive.org/web/20120316230915/http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/paavo-castrn-uusi-antiikin-historia/723960 Suuntaa etsimässä]. Savon Sanomat 15.12.2011 (Internet Archive)</ref> Castrénin vuonna 2000 [[Leena Pietilä-Castrén]]in kanssa julkaisema ''Antiikin käsikirja'' on hakuteos,<ref>[http://yliopistolehti.helsinki.fi/2001_02/kulttuuri.html Yliopisto-lehti 2001.] Alasivu ''Antiikki A-Ö''.</ref> kun taas ''Uusi antiikin historia'' on proosamuotoinen. |
||
Teos esittelee antiikin yhteiskunnat monipuolisesti. Teoksen rakenteessa on otettu huomioon, että Kreikka ja Rooma olivat samanaikaisesti kehittyviä ja toisiinsa vaikuttavia kulttuureja. Niinpä ne esitetään limittäin, mutta kumpikin omina lukuinaan: Italian rautakaudesta (1000–725 eaa.) siirrytään Kreikan geometriseen aikaan (900–725 eaa.) ja edelleen Rooman varhaishistoriaan (753–730 eaa.). Castrén perustelee teoksen nimessä olevaa ''uusi''-sanaa kolmella asialla. Se on ensimmäinen suomenkielinen alan teos, siinä on poliittis-taloudellisen historian lisäksi kuvattu kunkin ajan ajatusmaailmaa ja asiat on esitetty [[Kronologia|kronologisesti]] oikeassa yhteydessään erottamatta toisistaan etruskikulttuuria, kreikkalaisuutta ja roomalaisuutta.<ref name=cas /> |
|||
Kriitikot ovat arvioineet, että Castrénin kirja on hyvää historian [[popularisointi]]a tieteellisyyden siitä kärsimättä. Kansanomaista otetta kuvaa esimerkiksi se, että teos esittelee monia antiikin tapoja ja sanontoja, jotka ovat edelleenkin käytössä.<ref name=nis /> Useista teemoista on erillisiä tietolaatikoita, esimerkiksi Rooman jumalista (s. 105-108), [[Etruskin kieli|etruskin kielestä]] (s. 125-126), [[Ateenan agora]]sta (s. 174), [[Kahdentoista taulun lait|Kahdentoista taulun laeista]] (s. 214-216) ja suomalaisten papyrus-tutkimuksesta (s. 248-249). |
|||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
| Rivi 5: | Rivi 9: | ||
== Aiheesta muualla == |
== Aiheesta muualla == |
||
* Mika Kajava: [http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kriittinen+katse+antiikkiin/HS20111122SI1KU02gek Kriittinen katse antiikkiin]. Helsingin |
* Mika Kajava: [http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Kriittinen+katse+antiikkiin/HS20111122SI1KU02gek Kriittinen katse antiikkiin]. Helsingin Sanomat 22.11.2011. {{deadlink}} |
||
* Antti Nisula: [http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/paavo-castrn-uusi-antiikin-historia/723960 Suuntaa etsimässä]. Savon sanomat 15.12.2011. |
|||
{{Tynkä}} |
{{Tynkä}} |
||
Versio 24. joulukuuta 2013 kello 10.25
Uusi antiikin historia on Paavo Castrénin kirja antiikista vuodelta 2011.[1] Kirjoittaja on alan asiantuntija, klassisen filologian emeritusprofessori ja keskeinen Pompejin tuntija.[2] Kyseessä on ensimmäinen suomeksi kirjoitettu kreikkalais-roomalaisen antiikin historian kokonaisesitys.[3] Castrénin vuonna 2000 Leena Pietilä-Castrénin kanssa julkaisema Antiikin käsikirja on hakuteos,[4] kun taas Uusi antiikin historia on proosamuotoinen.
Teos esittelee antiikin yhteiskunnat monipuolisesti. Teoksen rakenteessa on otettu huomioon, että Kreikka ja Rooma olivat samanaikaisesti kehittyviä ja toisiinsa vaikuttavia kulttuureja. Niinpä ne esitetään limittäin, mutta kumpikin omina lukuinaan: Italian rautakaudesta (1000–725 eaa.) siirrytään Kreikan geometriseen aikaan (900–725 eaa.) ja edelleen Rooman varhaishistoriaan (753–730 eaa.). Castrén perustelee teoksen nimessä olevaa uusi-sanaa kolmella asialla. Se on ensimmäinen suomenkielinen alan teos, siinä on poliittis-taloudellisen historian lisäksi kuvattu kunkin ajan ajatusmaailmaa ja asiat on esitetty kronologisesti oikeassa yhteydessään erottamatta toisistaan etruskikulttuuria, kreikkalaisuutta ja roomalaisuutta.[1]
Kriitikot ovat arvioineet, että Castrénin kirja on hyvää historian popularisointia tieteellisyyden siitä kärsimättä. Kansanomaista otetta kuvaa esimerkiksi se, että teos esittelee monia antiikin tapoja ja sanontoja, jotka ovat edelleenkin käytössä.[3] Useista teemoista on erillisiä tietolaatikoita, esimerkiksi Rooman jumalista (s. 105-108), etruskin kielestä (s. 125-126), Ateenan agorasta (s. 174), Kahdentoista taulun laeista (s. 214-216) ja suomalaisten papyrus-tutkimuksesta (s. 248-249).
Lähteet
- ↑ a b Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 11-18. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3.
- ↑ Henkilöesittely. Helsingin yliopisto. Klassisen filologian laitos. Tallennettu 24.12.2013.
- ↑ a b Antti Nisula: Suuntaa etsimässä. Savon Sanomat 15.12.2011 (Internet Archive)
- ↑ Yliopisto-lehti 2001. Alasivu Antiikki A-Ö.
Aiheesta muualla
- Mika Kajava: Kriittinen katse antiikkiin. Helsingin Sanomat 22.11.2011. [vanhentunut linkki]