Hobitti eli sinne ja takaisin

Hobitti eli sinne ja takaisin
The Hobbit or There and Back Again
Alkuperäisteos
Kirjailija	J. R. R. Tolkien
Genre	fantasia
Julkaistu	1937
Suomennos
Suomentaja	Kersti Juva, Panu Pekkanen (runot)
Kustantaja	WSOY
Julkaistu	1985
Sivumäärä	312
ISBN	951-0-13055-9
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Hobitti eli sinne ja takaisin (The Hobbit or There and Back Again) on J. R. R. Tolkienin kirjoittama fantasiaromaani, joka kertoo hobitti Bilbo Reppulin seikkailusta velho Gandalfin ja 13 kääpiön kanssa.

Englanninkielinen alkuteos ilmestyi alun perin vuonna 1937. Idean kirjaan Tolkien sai korjatessaan opiskelijoidensa tekstejä. Vaikkei hän tiennyt miksi, hänen mieleensä juolahti lause: ”In a hole in the ground there lived a hobbit”, suomeksi ”Kolossa maan sisällä asui hobitti”. Yhdistämällä hobitit nuoruudestaan asti kehittelemäänsä Keski-Maahan Tolkien loi suuren suosion saavuttaneen romaaninsa.

Tolkienin alkuperäisteoksesta on julkaistu kaksi eri suomennosta: Lohikäärmevuori eli erään hoppelin matka sinne ja takaisin vuonna 1973 ja Hobitti eli sinne ja takaisin vuonna 1985.

Suomennokset

Lohikäärmevuori, Hobitin ensimmäinen suomennos. Kannen on maalannut Tove Jansson.

The Hobbitin suomennoksista ensimmäisenä ilmestyi Kustannusosakeyhtiö Tammen kustantama ja Risto Pitkäsen kääntämä Lohikäärmevuori eli erään hoppelin matka sinne ja takaisin vuonna 1973. Jo samana vuonna ilmestyi WSOY:ltä kuitenkin Eila Pennasen, Kersti Juvan ja Panu Pekkasen suomentamana ensimmäinen osa Tolkienin pääteoksesta Taru sormusten herrasta. Pitkäsen ja toisaalta Pennasen, Juvan ja Pekkasen linjat poikkesivat muun muassa erisnimikäännösten suhteen huomattavasti toisistaan, minkä vuoksi käännökset eivät toimineet luontevasti yhtenäisenä jatkumona. Sormuksen ritarien ensimmäinen laitos onkin varustettu suomentajien saatteella:

»Bilbo Reppuli esiintyy päähenkilönä myös kirjassa nimeltä Lohikäärmevuori (The Hobbit). Koska tämä kirja on tyyliltään olennaisesti erilainen kuin Taru Sormusten Herrasta, ja sen on suomentanut eri henkilö toiselle kustantajalle, siitä onkin tullut kuvaus hoppeli Kalpa Kassisen seikkailuista. Pienin ponnistuksin lukija pystyy kyllä arvaamaan että Usvavuoret ovat samat kuin Sumuvuoret, peikot ovat hiisiä eli örkkejä, Kulpsin on Klonkku, Mörkkimetsä on Synkmetsä, Tuurin on Durin, Eskarla Esgaroth jne.»
(Sormuksen ritarit, s. 13)

1970-luvun lopulta alkaen WSOY jatkoi Tolkienin tuotannon julkaisemista suomeksi ja vuonna 1985 ilmestyi Kersti Juvan alusta alkaen uudelleen kääntämä ja Sormusten herran kanssa yhdenmukainen versio The Hobbitista, siis Hobitti eli sinne ja takaisin. Lohikäärmevuoresta otettiin vielä toinen painos vuonna 1979, mutta sittemmin se on jäänyt uudemman käännöksen varjoon. Lohikäärmevuori muistetaan erityisesti muumeistaan tunnetun Tove Janssonin mustavalkokuvituksesta, jonka hän oli tosin tehnyt jo 1960-luvulla ruotsalaista käännöstä varten. 2000-luvulla myös Juvan kääntämä Hobitti on ilmestynyt Janssonin kuvituksella.

Juoni

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Hobitti nimeltä Bilbo Reppuli saa vieraakseen velho Gandalfin ja kolmetoista kääpiötä: Dwalin, Balin, Fíli, Kíli, Dori, Nori, Ori, Óin, Glóin, Bifur, Bofur, Bombur, sekä heidän johtajansa Thorin Tammikilven. Thorin kertoo Yksinäisestä vuoresta, josta lohikäärme Smaug Kultainen oli ajanut Thorinin isoisän, Thrórin, johtamat kääpiöt pois ja ryöstänyt heidän aarteensa. Gandalf antaa Thorinille tämän isältä Thráinilta saamansa kartan, johon on merkitty salainen uloskäynti sekä uloskäynnin avaimen. Hän haluaa myös Bilbon mukaan matkalle "voroksi". Yleensä rauhallisesta elämästä nauttiva Bilbo päättää lopulta suostua.

Yksinäisillä mailla seurue joutuu kuitenkin kolmen peikon vangiksi. Peikot alkavat kinastella ja Gandalf saa peikot jatkamaan sitä, kunnes ne kivettyvät ensimmäisten auringonsäteiden osuessa niihin. Peikkojen luolasta he löytävät kolme miekkaa. Retkikunnan saapuessa Rivendelliin haltiaruhtinas Elrond kertoo miekkojen olevan taottu kauan sitten tuhoutuneessa Gondolinin kaupungissa. Thorinin miekka on Orkrist eli Hiidensurma ja Gandalfin miekka Glamdring eli Vainovasara. Keskikesän päivän aattona Elrond näkee kääpiöiden kartassa näkyvien riimukirjoitusten lisäksi kuukirjaimilla kirjoitettua tekstiä. Teksti kertoo salaisen sisäänkäynnin vuoreen paljastuvan Durinin päivänä (kääpiöiden uudenvuodenpäivä), kun rastas koputtaa harmaan kiven luona auringon ja kuun ollessa yhtä aikaa taivaalla.

Matka jatkuu itään Sumuvuorille, missä he joutuvat etsimään suojaa luolasta. Luola sattuu olemaan hiisien (hobittikielellä örkkien) asuinpaikan uloskäynti. Hiidet vangitsevat kaikki paitsi Gandalfin, ja vievät nämä johtajansa, Ison hiiden, eteen. Gandalf surmaa Ison hiiden ja auttaa kääpiöt pakoon. Bilbo eksyy ryhmästä lyöden päänsä ja heräten pilkkopimeässä aivan yksin. Hänen kätensä osuu pieneen sormukseen ja poimii sen taskuunsa tietämättä. Olento nimeltä Klonkku lupaa opastaa Bilbon pois luolista, jos Bilbo voittaa hänet arvoitusten ratkomisessa. Monien kysymysten jälkeen Bilbo kysyy Klonkulta, "mitä minulla on taskussa". Tätä ei Klonkku tiedä. Klonkku menee käymään asuinpaikassaan ja siellä se huomaa hävittäneensä sormuksen. Kun Klonkku arvaa sen olevan Bilbolla, Bilbo lähtee pakenemaan pitkin käytäviä. Sitten sormus sujahtaa Bilbon sormeen ja muuttuu näkymättömäksi. Seuraamalla Klonkkua Bilbo löytää ulos luolista.

Bilbo löytää kääpiöt ja Gandalfin, mutta ei kerro kenellekään sormuksestaan. Retkikunta jatkaa kiireesti matkaa vuoren rinnettä alas kunnes törmää rinteillä kokoontuviin hukkiin, jotka ajavat Gandalfin, kääpiöt ja Bilbon puihin turvaan. Gandalf koettaa ajaa hukat pois. Mutta hiidet sytyttävät metsää palamaan retkeläisten pakopuiden ympäriltä. Sitten kotkat tulevat ja kantavat retkeläiset itäänpäin Otavankalteelle. Siellä retkeläiset tulevat Beornin talolle. Hän on todella suurikokoinen tumma mies sekä lisäksi nahanvaihtaja, joka muuttuu ajoittain isoksi karhuksi. Levättyään Beornin luona kaksi yötä jatkaa retkikunta matkaa kohti Synkmetsää. Gandalf ratsastaa heidän kanssaan Synkmetsän laitaan asti, missä hän kääntyy takaisin. Myös Beornin antamat ponit lähetetään takaisin Beornin luo. Ennen lähtöön Gandalf varoittaa, ettei polulta saa poiketa missään tapauksessa.

Metsä on synkkä ja pimeä, eikä siellä ole mitään syötävää. Kaikkialla paitsi polulla on paksuja seittejä. Eräänä päivänä Bilbo ja kääpiöt tulevat joelle, jonka lumottua vettä Beorn oli varoittanut juomasta. Kaikki muut pääsivät paitsi Bombur, joka veden vaikutuksesta vaipui syvään uneen. Lopulta hän heräsi, mutta retkeläisiltä olivat ruoka ja vesi loppu. Yhtenä yönä retkeläiset tarkkailivat metsähaltioiden pitämiä juhlia. Tämän jälkeen Bilbo eksyi kääpiöistä ja löysi heidät puusta roikkumassa hämähäkinverkkoihin kiedottuina. Pilkkalaululla sai Bilbo harhautetuksi hämähäkkejä kauemmaksi ja hänen onnistui tappaa miekallaan Piikillä hämähäkkejä ja vapauttaa kääpiöt. Thorin oli kuitenkin viety metsähaltioiden kuninkaansa tyrmään, sillä hän ei suostunut paljastamaan heille syytä siihen, miksi hän liikkui heidän maillaan. Lopulta haltiat vangitsivat muutkin kääpiöt, mutta Bilbo sujautti sormuksen sormeensa ja lähti seuraamaan kääpiöitä haltioiden maansisäisiin saleihin, siellä hän vapautti kääpiöt. He piiloutuivat tynnyreihin, joita haltioiden oli tarkoitus viedä ihmisten asuttamaan järvikaupunki Esgarothiin.

Kun tynnyrit saapuivat perille, Thorin ilmoitti kaupungin Isännälle olevansa Vuorenalainen kuningas. Järvikaupungin ihmiset ilostuivat kovin, sillä vanhat laulut kertoivan kuninkaan palaavan valtaistuimelleen ja uudemmat laulut kertoivat, että siitä seuraisi rikkauksien virtaaminen Järvikaupunkiin. Kahden viikon levon jälkeen seurue lähti Yksinäistä vuorta kohti. Kuljettuaan Smaugin autioittaman maan läpi he saapuivat paikkaan missä salaisen sisäänkäynnin piti olla. Eräänä loppusyksyn päivänä Äkkiä rastas kopautti kiveen etanan kovaa kuorta. Taivaalla näkyi kuunsirppi ja Bilbo ymmärsi, että tästä hetkestä riimuissa kirjoitettiin. Salaiseen oveen osui ohut auringonsäde ja rastas kirkaisi, jolloin ohut kivenkappale irtosi ja silloin paljastui avaimenreikä. Thorin kokeili avainta ja lukko aukesi ja ovi työntyi auki. Vuoren sisään ja alas johti sysipimeä käytävä.

Bilbo lähetettiin tutkimaan vuorta. Hän tuli vuoren alimpaan kammioon, jossa lohikäärme Smaug nukkui valtavan aarrekasan päällä. Bilbo otti aarteesta mukaansa Thorinin isoisälle kuuluneen kultamaljan ja palasi kääpiöiden luokse. Kun Smaug heräsi, huomasi se heti, että malja puuttui. Raivoissaan se lähti etsimään varkaita. Kääpiöt menivät käytävään turvaan, mutta ponit karkasivat tai joutuivat lohikäärmeen ruuaksi. Smaug ei kuitenkään löytänyt retkeläisiä. Seuraavana päivän Bilbo meni taas katsomaan lohikäärmettä. Nyt se oli valveilla vaikka teeskenteli nukkuvaa. Se tunsi nyt hobitin tuoksun ja kysyi Bilbon nimeä. Bilbo vastasi välttelevästi, mutta Smaug sai silti selville, että he olivat tulleet järvikaupungin suunnasta ja ponien hajusta se oli erottanut niillä ratsastaneiden kääpiöiden hajun. Saatuaan Smaugin kerskumaan mahaa peittävällä jalokivipanssarilla, vaikka vasemmalla rinnassa oli paljas ja pehmeä kuoppa. Bilbo palasi takaisin kääpiöiden luokse ja kertoi kaiken näkemänsä kääpiöille. He pakenivat käytävään, kun käytävä sortui Smaugin lähtiessä kohti järvikaupunkia. Ainoa ennen poistumistaan Bilbo ja kääpiöt keräsivät kukin aarteita mukaansa. Bilbo otti kääpiöiden huomaamatta jalokivistä arvokkaimman, Arkkikiven eli Vuoren Sydämen.

Smaugin hyökättyä järvikaupunkiin, kaupungin vartijoiden kapteeni ja Laakson kuninkaan perillinen, Bard Jousimies, sai vanhalta rastaalta tiedon Smaugin heikosta kohdasta ja surmasi lohikäärmeen Mustalla nuolella. Kuultuaan Smaugin kuolemasta kääpiöt ottivat vuoren aarteet haltuunsa, mutta lähellä asuvat järveläiset sekä Synkmetsän haltiat vaativat heitä antamaan osan kaupungin korjausta varten. Thorin ei kuitenkaan suostunut tähän, joten ihmiset ja haltiat julistivat vuorelle piirityksen. Kun Bilbo vei Bardille ja haltiakuninkaalle Arkkikiven, nämä lupaavat antaa sen Thorinille vastineeksi osasta aarretta. Thorin kuitenkin karkottaa Bilbon ja kutsuu paikalle Rautavuorilta sukulaisensa Dáin Rautajalan ja viisisataa kääpiösoturia.

Juuri kun tilanne oli vähällä puhjeta sodaksi, Gandalf varoitti lähestyvästä suuresta hiisien ja hukkien armeijasta, jota johti Bolg. Alkoi Viiden Armeijan Taistelu. Hiidet ja hukat olisivat perineet voiton, mutta sitten kotkat ja karhun hahmon ottanut Beorn saapuivat. Suurin osa hiisistä sai surmansa ja Beornin surmattua Bolg, loput hiisistä pakenivat. Thorin haavoittui taistelussa kuolettavasti, kuten myös hänen sisarenpoikansa Fíli ja Kíli. Dáin Rautajalasta tuli uusi Vuorenalainen kuningas.

Taistelun jälkeen Bilbo palasi kotiin mukanaan kaksi pientä kirstua täynnä kultaa ja hopeaa. Vuosien päästä Gandalf ja Balin tulivat vierailulle kertomaan Bilbolle kuulumisia.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Sovitukset

Elokuvat

• The Hobbit (1977)
• Hobitti, Peter Jacksonin ohjaama elokuvatrilogia
  • Hobitti – Odottamaton matka (2012)
  • Hobitti – Smaugin autioittama maa (2013)
  • Hobitti – Sinne ja takaisin (2014)

Televisiosarjat

• Hobitit (1993)

Sarjakuva

• David Wenzel & Charles Dixon: Hobitti eli Sinne ja takaisin 1–2 (sarjakuva). WSOY, 2006.

Aiheesta muualla

• KontuWiki: Hobitti eli Sinne ja takaisin (WSOY)
• KontuWiki: Lohikäärmevuori (Tammi)