Ero sivun ”Loisto (merenkulku)” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisätty kuva Pakkahuoneen sektoriloistosta
Artikkeli kirjoitettu kokonaan uudestaan
Rivi 1: Rivi 1:
[[File:FI sector light Notö.JPG|thumb|Betonijalustalla oleva sektoriloisto Lappoon johtavan väylän varrella [[Ahvenanmaa]]lla. Se saa käyttövoimansa [[aurinkokenno]]sta.]]
[[Kuva:Rivinletto Light.jpg|thumb|230px|Rivinleton sektoriloistotorni [[Kiiminkijoki|Kiiminkijoen]] suulla [[Rivinletto|Rivinleton eli Kaasamatalan]] saarella [[Haukipudas|Haukiputaalla]] on tyypillinen loistotorni.]]
'''Loisto''' on valaistun, kiinteän [[merenkulun turvalaite|merenkulun turvalaitteen]] yleisnimitys.<ref>{{Verkkoviite
'''Loisto''' on valaistun, kiinteän [[merenkulun turvalaite|merenkulun turvalaitteen]] yleisnimitys.<ref name="maaritelmat">{{Verkkoviite
| Osoite = http://www2.liikennevirasto.fi/julkaisut/pdf5/mkl_2007_turvalaitemaaritelmat.pdf
| Osoite = http://www2.liikennevirasto.fi/julkaisut/pdf5/mkl_2007_turvalaitemaaritelmat.pdf
| Nimeke = Merenkulun turvalaitesanasto
| Nimeke = Merenkulun turvalaitesanasto
| Tekijä = | Tiedostomuoto =
| Tekijä = | Tiedostomuoto = PDF
| Selite = Turvalaitemääritelmät
| Selite = Turvalaitemääritelmät
| Julkaisu = | Ajankohta = 5.12.2007
| Julkaisu = | Ajankohta = 5.12.2007
| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Merenkulkulaitos
| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Merenkulkulaitos
| Viitattu = 31.12.2011 | Kieli = }}</ref>
| Viitattu = 15.12.2013 | Kieli = }}</ref>


Pimeässä loistot tunnistetaan sen näyttämän [[valo]]n ja pimeäajan jaksottelusta eli valotunnuksesta. Tunnistamisen helpottamiseksi toistensa lähellä olevilla loistoilla on toisistaan poikkeava valotunnus.
Lähekkäiset loistot erotetaan erilaisin valotunnuksin.


Valotunnus on merkitty [[Merikartta|merikartalle]] loiston karttasymbolin yhteyteen sekä loistoluetteloihin<ref name="pub116">{{Kirjaviite | Tekijä =
==Majakat==
| Nimeke = List of Lights, Radio Aids and Fog Signals for Baltic Sea with Kattegat, Belts and Sound and Gulf of Bothnia
Tyypillisimpiä esimerkkejä loistoista ovat korkeat [[majakka|majakat]], joita käytetään paikantamiseen ulkomerellä ja lähestyttäessä rannikkoa.
| Vuosi = 2013 | Luku = | Sivu =
| Selite = Pub. 116 | Julkaisupaikka = Springfield, VA
| Julkaisija = National Geospatial-Intelligence Agency | Tunniste =
| www = http://msi.nga.mil/MSISiteContent/StaticFiles/NAV_PUBS/NIMA_LOL/Pub116/Pub116bk.pdf
| www-teksti =
| Tiedostomuoto = PDF | Viitattu = 15.12.2013 | Kieli = {{en}}
}}</ref>, kuten Suomessa [[Liikennevirasto]]n julkaisuun [[Suomen rannikon loistot]].


Esimerkiksi valotunnusmerkintä ''Q(4)WRG&nbsp;6s'' tarkoittaa ryhmäpikavilkkua, jossa neljän valonvälähdyksen ryhmä toistuu kuuden sekunnin välein, ja loisto näyttää valkoista, punaista ja vihreää valoa eri suuntiin. Pikavilkun toistotiheys on tavallisesti joko 50 tai 60 välähdystä minuutissa.<ref name="int1fi">{{Kirjaviite | Tekijä =
Useimmissa vanhoissa majakoissa ei edelleenkään käytetä värillisiä sektoreita, vaan ainoastaan yhtä tai yleensä korkeintaan kahta laajaa valkoista sektoria. Yleinen on myös ympäri koko näköpiirin&nbsp;(0°&ndash;360°) näkyvä valkoinen vilkkuvalo. Värillisten sektoreiden puute juontaa juurensa majakoiden tarkoituksesta, sillä niillä yleensä pyrittiin varoittamaan maan tai vaarallisten kohteiden läheisyydestä eikä ohjaamaan turvalliselle väylälle.
| Nimeke = Merikarttamerkit : INT 1
| Vuosi = 2003 | Luku = Loistot (IP) | Sivu = 57
| Selite = IV painos | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Merenkulkulaitos
| Tunniste = ISBN 951-49-0868-6| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 15.12.2013 | Kieli = }}</ref> <ref name="int1fr">{{Kirjaviite | Tekijä =
| Nimeke = INT 1. SYMBOLES, ABRÉVIATIONS et TERMES utilisés sur les cartes marines • SYMBOLS, ABBREVIATIONS and TERMS used on charts
| Vuosi = 2012
| Luku = P Feux • Lights | Sivu = 54
| Selite = Édition No 5. Valotunnuksista ks. kohta P 10.6, väreistä P 11.1 ja karttamerkistä P 40.2, apuloistosta kohdan P 1 alaviite
| Julkaisupaikka = Brest
| Julkaisija = Service Hydrographique et Océanographique de la Marine
| Tunniste = ISBN 978-2-11-128325-1
| www = http://www.iho.int/iho_pubs/standard/S-4/INT1_FR_Ed5_2012.pdf
| www-teksti = INT 1 verkkoversio
| Tiedostomuoto = PDF | Viitattu = 15.12.2013 | Kieli = {{fr}} {{en}} }}</ref>


==Johtoloistot==
==Sektoriloisto==
[[File:Sector light Pakkahuone.JPG|thumb|Sektoriloisto [[Uusikaupunki|Uudessakaupungissa]] näyttää valkoista valoa kapeasta valosektorista Pakkahuoneen vierasvenesatamaan johtavan väylän suuntaan. Pylväässä on vain lyhty ja värilliset sektorilevyt, joiden välisestä raosta näkyy kapea, valkoinen valosektori.]]
Väyläohjauslaitteita ovat ''johtoloistot'', jotka jakautuvat sektori- ja linjaloistoiksi.


'''Sektoriloisto''' on kiinteä merenkulun turvalaite, joka näyttää eriväristä rytmitettyä jaksottaista valoa eri suuntiin. Valosektorien välissä voi olla pimennettyjä [[Sektori|sektoreita]]. Valon [[väri]] opastaa merenkulkijaa kohti turvallista vesialuetta. Yleensä sektoriloisto näyttää valkoista valoa kulkukelpoiseen suuntaan. Loistoa kohti kuljettaessa valkoisen sektorin vasemmalla puolella on punainen ja oikealla puolella vihreä valosektori.<ref name="maaritelmat" />
[[File:Sector light Pakkahuone.JPG|thumb|Sektoriloisto [[Uusikaupunki|Uudessakaupungissa]] näyttää valkoista valoa kapeasta valosektorista Pakkahuoneen vierasvenesatamaan johtavan väylän suuntaan]]
''Sektoriloisto'' näyttää tietyllä tavalla jaksotettua vilkkuvaa valkoista valoa väylän suuntaan, vihreää valoa väylän oikealle puolelle ja punaista valoa väylän vasemmalle puolelle loistoa kohti kuljettaessa.


Sektoriloisto on sijoitettu kulkuväylän varrelle yleensä niin, että sitä käytetään kohtiajoon loiston ohjaamalla väyläosuudella. Sen valosektorit on suunnattu niin, että alus on valkoisessa sektorissa niin kauan kuin se pysyy turvallisella väyläalueella. Aluksesta katsottuna sektoriloiston valon väri muuttuu vihreäksi, jos alus loistoa lähestyessään ajautuu väylältä liiaksi oikealle, tai punaiseksi, mikäli alus harhautuu liikaa vasemmalle.
Nimitys sektoriloisto juontuu väyläohjauslaitteen toimintaperiaatteesta. Varsinaisessa sektoriloistossa loistolaitteen valo ei näy kaikkiin ilmansuuntiin saman värisenä; joihinkin ilmansuuntiin valoa ei näy lainkaan. Eriväriset valot on suunnattu tiettyihin ''[[sektori|sektoreihin]]'' väylän liikenteenohjauksen edellyttämällä tavalla. Sektoriloistossa saattaa olla useitakin erivärisiä tai pimeitä valosektoreita. Käytettävät värit ovat vihreä, valkoinen (väritön) ja punainen.


Valosektoreiden suunnat on merkitty merikartalle. Monivärisillä kartoilla valkoinen valo kuvataan keltaisella kaarella.<ref name="int1fr" /> Loistoluettelossa valosektorit annetaan suuntina mereltä kohti loistoa katsottaessa.<ref name="pub116" /> Talviolosuhteissa loiston optisiin rakenteisiin kertynyt [[jää]] ja [[huurre]] voivat aiheuttaa virhenäyttämiä loistojen valosektoreissa.
Väylän ohjauslaitteena toimivan sektoriloiston sektorit on suunniteltu siten, että laiva on ''valkoisessa sektorissa'' niin kauan kuin se pysyy väylällä loiston ohjaamalla väyläosuudella. Loistolaitteen valon väri muuttuu vihreäksi, mikäli alus harhautuu väylältä liiaksi oikealle loistoa lähestyessään, tai punaiseksi, mikäli alus harhautuu vastaavasti väylältä vasemmalle.


Sektoriloiston erikoissovellus on '''suuntaloisto''', jossa on vain yksi, yleensä valkoinen sektori. Se on kohtiajoon tarkoitettu loisto, joka ei ole linjassa minkään muun loiston kanssa.<ref name="maaritelmat" />
''Linjaloisto'' on valolaitteella varustettu linjamerkki, joka yhdessä toisen linjaloiston kanssa osoittaa väylälinjan sijainnin.


==Muut==
==Linjaloisto==
'''Linjaloisto''' on valolaitteella varustettu linjamerkki, joka yhdessä toisen linjamerkin kanssa osoittaa väylälinjan sijainnin. Linjamerkin päivämerkkinä toimii yleensä linjataulu. Saman linjan merkkejä kutsutaan nimikkeillä ''alempi'' ja ''ylempi''. Alempi linjamerkki sijaitsee väylältä katsottuna lähempänä ja se on vedenpintaan nähden alempana.<ref name="maaritelmat" /> Alus on väylällä silloin kuin linjamerkit näkyvät aluksesta katsottuna olevan päällekkäin.
''Varoitusloistoja'' käytetään osoittamaan siltoja ja kanavia. ''Kalastusloistot'' palavat vain tarvittaessa.

'''Päiväloisto''' on linjamerkki, joka on varustettu erityisellä, päivällä näkyvällä voimakkaalla valolla. Valon voimakkuus voi olla porrastettu ulkoisten valaistusolosuhteiden mukaan.<ref name="maaritelmat" />

==Majakka==
[[File:A harbour pilot station on Harmaja in front of Helsinki.jpg|thumb|Harmajan majakka ja luotsiasema Helsingin edustalla Suomenlahdella.]]
{{Pääartikkeli|[[Majakka]]}}
'''Majakka''' on kooltaan huomattavan, valaistun kiinteän merenkulun turvalaitteen yleisnimitys.<ref name="maaritelmat" /> Majakat helpottavat avomerellä kulkevien laivojen navigointia ja estävät niitä ajautumasta liian lähelle rannikkoa. Ne myös varoittavat karikoista ja voivat opastaa saariston sisään vievien väylien alkuun.<ref>{{Kirjaviite
| Tekijä = Nyman, Harri
| Nimeke = Meriväylien rakennusperintö
| Vuosi = 2009 | Luku = | Sivu = | Selite =
| Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Museovirasto
| Tunniste = Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 21, URN:ISBN:978-951-616-200-6 (pdf), ISBN 978-951-616-201-3 (nid.), ISSN 1236-6447
| www = http://www.nba.fi/fi/File/1005/merivaylien-rakennusperinto.pdf
| www-teksti = | Tiedostomuoto = PDF| Viitattu = 15.12.2013 | Kieli = }}</ref>

'''Merimajakka''' on kooltaan tai valovoimaltaan huomattava majakka, joka usein on ensimmäisenä merkkinä väylän ulkosuulla. Se voi sijaita myös yksittäisenä merkkinä avomerellä kaukana varsinaisista väylistä. Se voi olla varustettu erivärisillä valosektoreilla.<ref name="maaritelmat" />

Useimmissa vanhoissa majakoissa ei käytetä värillisiä valosektoreita, vaan ainoastaan yhtä tai yleensä korkeintaan kahta laajaa valkoista sektoria. Yleinen on myös ympäri koko näköpiirin (0°–360°) näkyvä valkoinen vilkkuvalo. Värillisten sektoreiden puute juontaa juurensa majakoiden tarkoituksesta, sillä niillä yleensä pyritään varoittamaan maan tai vaarallisten kohteiden läheisyydestä eikä ohjaamaan turvalliselle väylälle.

==Muut loistot==
'''Pääloistoksi''' kutsutaan majakan tai loiston päävaloa. '''Lisäloisto''' on loisto, joka on rakennettu esimerkiksi merimajakan yhteyteen tavanomaisen merimajakkavalon lisäksi. Se osoittaa yleensä erillistä kulkuväylää.<ref name="maaritelmat" />

'''Apuloisto''' on väylän sivussa navigoinnin apuna, esimerkiksi ristisuuntimien ottamiseen tai käännöksen alkamisen merkkinä, eikä ole tarkoitettu kohtiajoon.<ref name="maaritelmat" /> Apuloistot noudattavat tavallisesti IALA:n [[viitoitusjärjestelmä]]n tunnuksia.<ref name="int1fr" />

'''Kalastusloisto''' on kalastuskäyttöön tarkoitettu loisto, esimerkiksi linjaloisto tai sektoriloisto. Se sytytetään useimmiten vain tarvittaessa ja on yleensä kunnan tai yksityisen omistama ja ylläpitämä.<ref name="maaritelmat" />

==Loistojen lukumäärä Suomessa==
Liikenneviraston mukaan vuoden 2012 lopussa Suomessa oli yhteensä 431 sektoriloistoa, 20 suuntaloistoa, 47 merimajakkaa, 2180 linjaloistoa ja 221 apuloistoa.<ref>{{Verkkoviite
| Osoite = http://portal.liikennevirasto.fi/sivu/www/f/liikenneverkko/vesivaylat_kanavat/turvalaitteet
| Nimeke = Merenkulun turvalaitteet
| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = Katso linkki
| Julkaisu = Turvalaitteiden lukumäärä | Ajankohta = 31.12.2012
| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Liikennevirasto
| Viitattu = 15.12.2013 | Kieli = }}</ref>


==Katso myös==
==Katso myös==
* [[Suomen rannikon loistot]]
* [[Merimerkki]]


==Lähteet==
==Lähteet==
{{Commonscat|Sector lights}}
{{Commonscat|Sector lights}}
*[http://portal.fma.fi/sivu/www/veneily/vaylat_turvalaitteet/turvalaitteet/turvalaitetyypit Turvalaitetyypit], Veneily.fi-sivusto
*[http://www.helsinki.fi/hum/meh/merimerkit/majakat/majakatartikkeli/majakkaartframeset.htm Majakat]

===Viitteet===
{{Viitteet}}
{{Viitteet}}



Versio 16. joulukuuta 2013 kello 01.26

Betonijalustalla oleva sektoriloisto Lappoon johtavan väylän varrella Ahvenanmaalla. Se saa käyttövoimansa aurinkokennosta.

Loisto on valaistun, kiinteän merenkulun turvalaitteen yleisnimitys.[1]

Pimeässä loistot tunnistetaan sen näyttämän valon ja pimeäajan jaksottelusta eli valotunnuksesta. Tunnistamisen helpottamiseksi toistensa lähellä olevilla loistoilla on toisistaan poikkeava valotunnus.

Valotunnus on merkitty merikartalle loiston karttasymbolin yhteyteen sekä loistoluetteloihin[2], kuten Suomessa Liikenneviraston julkaisuun Suomen rannikon loistot.

Esimerkiksi valotunnusmerkintä Q(4)WRG 6s tarkoittaa ryhmäpikavilkkua, jossa neljän valonvälähdyksen ryhmä toistuu kuuden sekunnin välein, ja loisto näyttää valkoista, punaista ja vihreää valoa eri suuntiin. Pikavilkun toistotiheys on tavallisesti joko 50 tai 60 välähdystä minuutissa.[3] [4]

Sektoriloisto

Sektoriloisto Uudessakaupungissa näyttää valkoista valoa kapeasta valosektorista Pakkahuoneen vierasvenesatamaan johtavan väylän suuntaan. Pylväässä on vain lyhty ja värilliset sektorilevyt, joiden välisestä raosta näkyy kapea, valkoinen valosektori.

Sektoriloisto on kiinteä merenkulun turvalaite, joka näyttää eriväristä rytmitettyä jaksottaista valoa eri suuntiin. Valosektorien välissä voi olla pimennettyjä sektoreita. Valon väri opastaa merenkulkijaa kohti turvallista vesialuetta. Yleensä sektoriloisto näyttää valkoista valoa kulkukelpoiseen suuntaan. Loistoa kohti kuljettaessa valkoisen sektorin vasemmalla puolella on punainen ja oikealla puolella vihreä valosektori.[1]

Sektoriloisto on sijoitettu kulkuväylän varrelle yleensä niin, että sitä käytetään kohtiajoon loiston ohjaamalla väyläosuudella. Sen valosektorit on suunnattu niin, että alus on valkoisessa sektorissa niin kauan kuin se pysyy turvallisella väyläalueella. Aluksesta katsottuna sektoriloiston valon väri muuttuu vihreäksi, jos alus loistoa lähestyessään ajautuu väylältä liiaksi oikealle, tai punaiseksi, mikäli alus harhautuu liikaa vasemmalle.

Valosektoreiden suunnat on merkitty merikartalle. Monivärisillä kartoilla valkoinen valo kuvataan keltaisella kaarella.[4] Loistoluettelossa valosektorit annetaan suuntina mereltä kohti loistoa katsottaessa.[2] Talviolosuhteissa loiston optisiin rakenteisiin kertynyt jää ja huurre voivat aiheuttaa virhenäyttämiä loistojen valosektoreissa.

Sektoriloiston erikoissovellus on suuntaloisto, jossa on vain yksi, yleensä valkoinen sektori. Se on kohtiajoon tarkoitettu loisto, joka ei ole linjassa minkään muun loiston kanssa.[1]

Linjaloisto

Linjaloisto on valolaitteella varustettu linjamerkki, joka yhdessä toisen linjamerkin kanssa osoittaa väylälinjan sijainnin. Linjamerkin päivämerkkinä toimii yleensä linjataulu. Saman linjan merkkejä kutsutaan nimikkeillä alempi ja ylempi. Alempi linjamerkki sijaitsee väylältä katsottuna lähempänä ja se on vedenpintaan nähden alempana.[1] Alus on väylällä silloin kuin linjamerkit näkyvät aluksesta katsottuna olevan päällekkäin.

Päiväloisto on linjamerkki, joka on varustettu erityisellä, päivällä näkyvällä voimakkaalla valolla. Valon voimakkuus voi olla porrastettu ulkoisten valaistusolosuhteiden mukaan.[1]

Majakka

Harmajan majakka ja luotsiasema Helsingin edustalla Suomenlahdella.
Pääartikkeli: Majakka

Majakka on kooltaan huomattavan, valaistun kiinteän merenkulun turvalaitteen yleisnimitys.[1] Majakat helpottavat avomerellä kulkevien laivojen navigointia ja estävät niitä ajautumasta liian lähelle rannikkoa. Ne myös varoittavat karikoista ja voivat opastaa saariston sisään vievien väylien alkuun.[5]

Merimajakka on kooltaan tai valovoimaltaan huomattava majakka, joka usein on ensimmäisenä merkkinä väylän ulkosuulla. Se voi sijaita myös yksittäisenä merkkinä avomerellä kaukana varsinaisista väylistä. Se voi olla varustettu erivärisillä valosektoreilla.[1]

Useimmissa vanhoissa majakoissa ei käytetä värillisiä valosektoreita, vaan ainoastaan yhtä tai yleensä korkeintaan kahta laajaa valkoista sektoria. Yleinen on myös ympäri koko näköpiirin (0°–360°) näkyvä valkoinen vilkkuvalo. Värillisten sektoreiden puute juontaa juurensa majakoiden tarkoituksesta, sillä niillä yleensä pyritään varoittamaan maan tai vaarallisten kohteiden läheisyydestä eikä ohjaamaan turvalliselle väylälle.

Muut loistot

Pääloistoksi kutsutaan majakan tai loiston päävaloa. Lisäloisto on loisto, joka on rakennettu esimerkiksi merimajakan yhteyteen tavanomaisen merimajakkavalon lisäksi. Se osoittaa yleensä erillistä kulkuväylää.[1]

Apuloisto on väylän sivussa navigoinnin apuna, esimerkiksi ristisuuntimien ottamiseen tai käännöksen alkamisen merkkinä, eikä ole tarkoitettu kohtiajoon.[1] Apuloistot noudattavat tavallisesti IALA:n viitoitusjärjestelmän tunnuksia.[4]

Kalastusloisto on kalastuskäyttöön tarkoitettu loisto, esimerkiksi linjaloisto tai sektoriloisto. Se sytytetään useimmiten vain tarvittaessa ja on yleensä kunnan tai yksityisen omistama ja ylläpitämä.[1]

Loistojen lukumäärä Suomessa

Liikenneviraston mukaan vuoden 2012 lopussa Suomessa oli yhteensä 431 sektoriloistoa, 20 suuntaloistoa, 47 merimajakkaa, 2180 linjaloistoa ja 221 apuloistoa.[6]

Katso myös

Lähteet

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Loisto (merenkulku).
  1. a b c d e f g h i j Merenkulun turvalaitesanasto (PDF) (Turvalaitemääritelmät) 5.12.2007. Merenkulkulaitos. Viitattu 15.12.2013.
  2. a b List of Lights, Radio Aids and Fog Signals for Baltic Sea with Kattegat, Belts and Sound and Gulf of Bothnia. Pub. 116. Springfield, VA: National Geospatial-Intelligence Agency, 2013. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 15.12.2013). (englanniksi)
  3. ”Loistot (IP)”, Merikarttamerkit : INT 1, s. 57. IV painos. Merenkulkulaitos, 2003. ISBN 951-49-0868-6.
  4. a b c ”P Feux • Lights”, INT 1. SYMBOLES, ABRÉVIATIONS et TERMES utilisés sur les cartes marines • SYMBOLS, ABBREVIATIONS and TERMS used on charts, s. 54. Édition No 5. Valotunnuksista ks. kohta P 10.6, väreistä P 11.1 ja karttamerkistä P 40.2, apuloistosta kohdan P 1 alaviite. Brest: Service Hydrographique et Océanographique de la Marine, 2012. ISBN 978-2-11-128325-1. INT 1 verkkoversio (PDF) (viitattu 15.12.2013). (ranskaksi) (englanniksi)
  5. Nyman, Harri: Meriväylien rakennusperintö. Helsinki: Museovirasto, 2009. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 21, URN:ISBN:978-951-616-200-6 (pdf), ISBN 978-951-616-201-3 (nid.), ISSN 1236-6447. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 15.12.2013).
  6. Merenkulun turvalaitteet (Katso linkki) Turvalaitteiden lukumäärä. 31.12.2012. Liikennevirasto. Viitattu 15.12.2013.