Siperianhusky

Siperianhusky
Avaintiedot
Alkuperämaa	Venäjä (Siperia) ja  Yhdysvallat
Määrä	Suomessa rekisteröity 12 109 kpl
Rodun syntyaika	vanha
Alkuperäinen käyttö	Vetokoira
Nykyinen käyttö	Vetokoira ja seurakoira
Elinikä	yli 10 vuotta, monet yli 12 vuottakin
Muita nimityksiä	husky, arctic husky, siperianpystykorva
FCI-luokitus	ryhmä 5
Ulkonäkö
Paino	16-27 kg
Säkäkorkeus	51-60 cm
Väritys	Kaikki värit sallittuja
Infobox OK

Rekikoiria

Siperianhusky on siperialainen rekikoira. Se saattaa muistuttaa joidenkin mielestä sutta, mutta todellisuudessa se on hyvin lempeä kesykoirarotu.

Ulkonäkö

Keskikokoinen siperianhusky on nopeasti ja keveästi liikkuva koira, jolle liikunta on luonteenomaista ja vaivatonta. Runko on tiivis ja hieman korkeuttaan pitempi. Siperianhuskyn ei tule antaa vähääkään liian kevyttä tai raskasluustoista vaikutelmaa. Siperianhuskyn säkäkorkeus on 51–60 cm, urokset ovat narttuja kookkaampia.

Huskyn pää on sopusuhtainen, päälaki pyöristynyt ja kallo silmiä kohti kapeneva. Myös kuono kapenee kärkeä kohti, ja kirsun väri vaihtelee mustasta lihanväriseen. Pystyt korvat ovat korkealle kiinnittyneet ja tuuhea häntä riippuu levossa, mutta kaartuu sirppinä selän päälle koiran ollessa tarkkaavainen. Siperianhuskyn silmät ovat mantelinmuotoiset ja hieman vinoasentoiset. Väriltään ne voivat olla siniset, ruskeat, keskenään eri väriset tai sekaväriset.

• 
  Siniset silmät
• 
  Eriparisilmät

Karvapeite on keskipitkää, peitinkarva suoraa ja rungonmyötäistä niin, että ääriviivat erottuvat hyvin. Pohjavilla on erittäin tiheää ja pehmeää. Tiheä karvapeite, pystyt korvat ja tuuhea häntä antavatkin sille pohjoisen rodun leiman. Karvanlähtöaika on kaksi kertaa vuodessa, jolloin karvaa irtoaa runsaasti. Kaikki värit sallitaan.

• 
  Harmaa sinisin silmin
• 
  Harmaa eriparisilmin
• 
  Musta-harmaa sinisin silmin
• 
  Musta-harmaa ruskein silmin
• 
  Musta-harmaa eriparisilmin
• 
  Musta sinisin silmin
• 
  Musta ruskein silmin
• 
  Musta eriparisilmin
• 
  Riistanvärinen (agouti) sinisin silmin
• 
  Riistanvärinen (agouti) ruskein silmin
• 
  Riistanvärinen (agouti) eriparisilmin
• 
  Punainen sinisin silmin
• 
  Punainen ruskein silmin
• 
  Punainen eriparisilmin
• 
  Soopeli
• 
  Kerma sinisin silmin
• 
  Fawn/kerma kellertävin silmin
• 
  Kerma eriparisilmin
• 
  Valkoinen sinisin silmin
• 
  Valkoinen eriparisilmin

Luonne ja käyttäytyminen

Ystävällinen ja seurallinen siperianhusky vaatii paljon liikuntaa ja aktiviteetteja. Valppaus ja innokkuus tekevät siitä miellyttävän seuralaisen ja hyvän käyttökoiran, tosin husky osaa olla myös itsepäinen ja vaatii omistajaltaan määrätietoisuutta. Koiraa voi pitää joko ulko- tai sisäkoirana, mutta molemmissa tapauksissa tulee muistaa tarjota sille riittävästi aktiviteettia ja tekemistä. Vahtimisviettiä huskylla ei ole, eikä se ole epäluuloinen vieraita kohtaan, mutta tietty pidättyväisyys ja omanarvontunto kuuluvat huskyn luonteeseen. Siperianhusky ei kuitenkaan saa olla arka eikä koskaan aggressiivinen.

Vedättäminen on erittäin suositeltavaa, sillä vetäminen on huskylle luontainen ominaisuus. Noin kuuden tai seitsemän kuukauden iässä voidaan aloittaa kevyt harjoittelu reen vetämisessä, ensi alkuun vain pienellä painolla. Vedättäminen on suositeltavaa, vaikkei koiraa muuten varsinaisissa kilpailuissa käytettäisikään. Lisäksi huskyn kanssa voi harrastaa muun muassa tokoa, agilityä, koirajuoksua tai hiihtoa.

Alkuperä

Rekikoira Balto täytettynä museossa.

Siperianhusky polveutuu alun perin koillissiperialaisten alkuperäiskansan tšuktšien ja heidän naapurien inuitien, korjakkien, eveenien, itelmeenien ja tunguusien rekikoirista. 1900-luvun alussa Alaskaan tuodut siperianhuskyn esi-isät tuotiin Tsukotkalta. Siperianhuskyt ovat rekikoirina ennen kaikkea kestäviä. Ne eivät ole vahvemman ja rotevamman alaskanmalamuutin kaltaisia kuormanvetäjiä, eivätkä yhtä nopeita valjakkokilpailuissa, kuin alaskanhuskyt ja lintukoiraristeytykset. Ne ovat kuitenkin nopeimpia puhdasrotuisista arktisista rekikoirista. Kun koirarotu tuotiin Amerikkaan, siellä raskaampiin rekikoiriin tottuneet rekikoiramiehet eivät aluksi uskoneet rodun kykyihin. Siperianhusky oli pieni paikallisiin vetokoiriin verrattuna, mutta se osoittautui kestäväksi rekikoiraksi ja pian Amerikassa huomattiin siperialaisten koirien kyvyt.

Siperianhusky jalostettiin USA:ssa nykyiseen muotoonsa ja rodun alkuaikoina siihen sekoittui inuitien malamuutti-rekikoiria. Rotumääritelmä kirjoitettiin USA:ssa 1930-luvulla. Rotu on levinnyt joka puolelle maailmaa ja se tunnetaan ennen kaikkea hyvänä rekikoirana.

Suomessa ensimmäinen siperianhusky rekisteröitiin vuonna 1965, ja nykyisellään rotua on Suomessa noin 3 000–3 200 yksilöä. Vuosittaiset rekisteröintimäärät ovat noin 250–350 koiraa vuodessa.

Terveystilanne

Siperianhusky on perusterve rotu. Yleisimpiä vaivoja ovat erilaiset silmäsairaudet. Tavallisin on HC eli harmaakaihi. Myös CCD:tä on todettu Suomessa. Mainita voi myös XL-PRA:n, jota esiintyy siperianhuskyllä, mutta on hyvin harvinainen. Suomessa ei ole todettu yhtään XL-PRA tapausta, USAssa muutamia. Silmien väri ei siperianhuskylla vaikuta näiden sairauksien esiintymiseen. Jonkin verran esiintyy myös lonkkadysplasiaa, tosin yli 97 % maailman siperianhuskykannasta on tervelonkkaisia.

Sukusiitos on joissakin sukulinjoissa melko yleistä. Se aiheuttaa muun muassa elinvoiman laskemista ja hedelmällisyyden laskemista (pienet pentuekoot). Suomessa sukusiitos on suhteellisen harvinaista, sillä Suomessa kanta on suuri ja eri sukuja on paljon.

Lähteet

• Suomalainen Siperianhusky -seura ry

Aiheesta muualla

• Kennelliiton rotumääritelmä