Veljekset Karhumäki

Niilo ja Valto Karhumäki olivat suomalaisia ilmailun uranuurtajia. Heidän tunnetuin yhtiönsä on Karair-lentoyhtiö (tunnettiin myös nimillä Veljekset Karhumäki, Karhumäki Airways sekä Kar-Air).

Historiaa

1920–1950-luku

Veljekset Karhu 2 -koneensa kanssa vuonna 1927

Karhumäet olivat syntyisin Multialta, mutta muuttivat myöhemmin Jyväskylän lähelle Keljoon, jossa he aloittivat syksyllä 1924 lentokoneen rakentamisen kotonaan. He rakensivat 1920-luvulla neljä lentokonetta: Karhu 1, Karhu 2, Karhu 3 ja Tiira.

Harrastus laajeni pian ilmailualan liiketoiminnaksi. Veljekset Karhumäki -yrityksen toimintaan kuuluivat 1930-luvulla lentokoulutus, yleisölennätykset, lentokoneiden korjaus ja ilmavalokuvaus sekä tilauslennot. Ilmavoimien kanssa tehdyn sopimuksen pohjalta he alkoivat rakentaa Kuorevedelle lentokonetehdasta, joka laajeni jatkosodan aikana, kun Valtion lentokonetehdas perusti sinne 2VL-tehtaansa, johon Karhumäen tehdas liitettiin.

Veljeksistä vanhin Niilo Karhumäki oli aikanaan merkittävä lentäjäsankari ja julkisuuden henkilö, joka kirjoitti lentotoimintaa eloisasti kuvaavat teokset Karhunahas ja Lentopoikia. Kuoreveden keskustaajamassa Hallissa on Kolhinselän rannalla Karhumäen veljesten elämäntyölle omistettu ympäristötaideteos Lentäjäveljestenaukio.

1950–1960-luku

Veljekset Karhumäki Oy (IATA: KR, ICAO: KAR) aloitti vuonna 1950 säännölliset reittilennot Suomessa ja seuraavana vuonna tilauslennot ulkomaille. Lentoliikenteessä otettiin käyttöön nimi Karhumäki Airways, joka muuttui vuonna 1957 Kar-Air Oy:ksi. Yhtiöllä oli alkuvaiheessa käytössään neljä Douglas DC-3 konetta (OH-VKA..VKD) ja kaksi Convair CV-440 Metropolitan -konetta (OH-VKM, -VKN), joilla lennettiin reittilentoja Suomessa ja Tukholmaan sekä tilauslentoja Etelä-Eurooppaan. Lisäksi ruotsalaiselle tytäryhtiölle Kar-Air Ab:lle hankittiin vuonna 1961 Douglas DC-6B -matkustajakone SE-BDX. Sillä lennettiin tilauslentoja Etelä-Eurooppaan.

Kar-Air Oy:n molemmat Convair-koneet vaurioituivat pahoin lentoturmissa vuonna 1963 ja yhtiö joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Aero O/Y osti tuolloin enemmistön yhtiön osakkeista turvatakseen yhtiön toiminnan jatkumisen. Vaikka Aero omisti 27 % osakkeista, oli sen osuus äänistä 51 %. Muita osakkaita olivat muun muassa Effoa 18 %, Esso 8,7 %, Sampo 7,1 %, KOP 5,2 % ja Yhtyneet Paperitehtaat 4,7 %.

Omistussuhteiden muututtua yhtiö teki useita yhteistyösopimuksia Finnair Oy:n kanssa, luopui pääosin reittiliikenteestä ja keskittyi tilauslentoihin. Vuosina 1964–1972 yhtiö operoi kahta Finnair Oy:n aluksi omistamaa DC-6B -konetta (OH-KDA ja OH-KDB) sekä omaa OH-KDC:tä (ex. SE-BDX). Koneilla tehtiin muun muassa useita maailmanympärilentoja.

1970–1980-luku

Potkurikoneiden aika matkustajaliikenteessä alkoi 1970-luvun alussa olla lopuillaan ja Kar-Air päätyi vuosina 1971–1972 myymään kaksi DC-6B-koneistaan (KDB ja KDC). Kolmas OH-KDA oli vuonna 1968 aiemmin muutettu kääntyväpyrstöiseksi DC-6B-ST (ST=Swing Tail) -rahtilentokoneeksi ja se lensi aina vuoteen 1980 saakka Finnairin Keski-Euroopan rahtivuoroja. DC-6-kaluston tilalle Kar-Air oy osti vuonna 1972 189-paikkaisen Douglas DC-8-51-suihkumatkustajakoneen OH-KDM:n. Tällä niin kutsutulla viirupyrstöllä lennettiin runsaasti myös Finnairin tilauslentoja aina vuoteen 1980 saakka, jolloin tilauslentoja koskenut yhteistyösopimus Finnairin kanssa loppui. Tämän jälkeen yhteistyö Finnairin kanssa supistui ajoittaiseksi ja koneen käyttöaste supistui minimiin. Kiristyvien melumääräysten ja kohoavan polttoaineen hinnan myötä OH-KDM päätyi vuonna 1985 Belgiaan romutettavaksi ja tilalle vuokrattiin Finnair Oy:ltä DC-8-62 -kone OH-LFZ, joka lensi tilauslentoja aina vuoteen 1987 saakka.

Kar-Air lensi myös malminetsintälentoja aluksi Airspeed Oxfordilla OH-VKR (1951-1952). Sitten Lockheed L-18 Lodestar -koneella OH-VKU (1953-1972). Sitten Twin Otterilla OH-KOA (1972). Sitten DC-3:lla OH-VKB (1973–1979) ja lopuksi De Havilland DHC-6 Twin Otterilla OH-KOG (1980–1996). Yhtiöjärjestyksen muutoksen yhteydessä nimestä jäi väliviiva pois vuonna 1980. 1996 KARAIR fuusioitiin FINNAIRiin ja tämän jälkeen OH-KOG lensi edelleen mittauslentoja aina vuoden 2009 loppuun. Yhtiö lensi myös kevytreittikokeilun välillä Oulu–Kuusamo vuosina 1972–1973 Yhdysvalloista hankitulla De Havilland DHC-6 Twin Otter OH-KOA:lla ja tämän koneen tuhouduttua maahansyöksyssä Pudasjärvellä vain seitsemän kuukauden käytön jälkeen helmikuussa 1973, DC-3:lla (OH-VKB). Reitti siirtyi lopulta Finnair Oy:n hoidettavaksi.

Finnair Oy:n hankittua vuonna 1986 kaksi Airbus A300B4-203FF -laajarunkoista suihkumatkustajakonetta (OH-LAA ja OH-LAB) päätettiin niiden operointi antaa Karairille. Karair lensi koneilla joulukuusta 1986 alkaen Etelä-Euroopan tilauslentoja aina vuoteen 1992, jolloin ne siirrettiin takaisin Finnair Oy:n laivastoon. Karairille annettiin operoitavaksi kuusi Finnair Oy:n omistamaa uutta ATR-72 -potkuriturbiinikonetta (OH-KRA..KRF) Suomen reittiliikenteeseen.

1990-luku

Finnair nosti ostotarjouksellaan omistusosuutensa Karair Oy:stä 95 % vuonna 1992 ja lunastustarjouksellaan seuraavana vuonna 96,4 %:iin ja 97,6 %:iin äänistä.

1990-luvun laman kurittaessa lentoliikennettä päätti emoyhtiö Finnair sulauttaa Karairin Finnairiin syyskuussa 1996. ATR:t maalattiin pian Finnarin väreihin. Samalla malminetsintään varustettu Twin Otter OH-KOG siirrettiin Malmilento Oy:n operoitavaksi. Toteutettu liikkeenluovutus todettiin laittomaksi vuonna 2002 ja Finnair velvoitettiin lunastamaan kaikki jäljellä olevat Karairin osakkeet.

Kalusto

Veljekset Karhumäki Oy:n lentokalusto

Luettelo Veljekset Karhumäki Oy:n 1949–80 käyttämistä lentokoneista Tervosen (2004) mukaan (luettelosta puuttuvat viimeisien vuosien koneet):

Veljekset Karhumäki Oy:n lentokalusto
Tyyppi	Tunnus	Rakennettu	Otettu käyttöön	Poistettu käytöstä	Lisätietoja	Poistettu Suomen rekisteristä
Karhu -48/38b “Tavi”	OH-VKL/OH-KUA	1949	1959	1961	Myyty	1973
VL Viima II/IIB	OH-VKS/OH-VIA	1951	1951	1959	Myyty	1964
Lockheed L-18-56 Lodestar	OH-VKU	1940	1953	1972	Ilmailumuseossa	1972
Douglas C-53 Skytrooper	OH-VKA	1941	1954	1957	Siirretty Kar-Airille	1969
Douglas DC-3A-214	OH-VKB	1945–46	1954	1957	Siirretty Kar-Airille	1971
Douglas DC-3D	OH-VKC	1945–46	1954	1957	Siirretty Kar-Airille	1971
Piper PA-18A 150 Super Cub	OH-VKV	1960	1960	1975	Hinauskoneena
Lockheed L-18-56 Lodestar	—	1940	1961	1961	Käytetty varaosiksi
Aero Commander S-2R-T34 Thrush Commander	OH-VKY	1973	1973	1974	Myyty Ruotsiin	1978
Cessna A188B Agtruck	OH-VKZ	1974	1974	1976	Tuhoutui	1977
Cessna A188B Agtruck	OH-VKT/OH-CIX	1975	1975	1976	Myyty Finnaviationille	1985
Cessna T188C AgHusky	OH-VKW	1980	1981	1987	Myyty

Kar-Airin lentokalusto

Luettelo Kar-Airin 1957–80 käyttämistä lentokoneista Tervosen (2004) mukaan (luettelosta puuttuvat viimeisien vuosien koneet):

Kar-Airin lentokalusto
Tyyppi	Tunnus	Rakennettu	Otettu käyttöön	Poistettu käytöstä	Lisätietoja	Poistettu Suomen rekisteristä
Douglas C-53 Skytrooper	OH-VKA	1941	1957	1969	Myyty Norjaan	1969
Douglas DC-3A-214	OH-VKB	1945–46	1957	1979	Ilmailumuseossa	1971
Douglas DC-3D	OH-VKC	1945–46	1957	1964	Myyty Ruotsiin	1971
Convair CV-440-98 Metropolitan	OH-VKM	1957	1957	1973	Tuhoutui 1995	1973
Convair CV-440-98 Metropolitan	OH-VKN/OH-LRH	1958	1958	1978	Myyty Norjaan	1977
Douglas C-47-DL	OH-VKD	1942	1960	1964	Myyty Norjaan	1969
Douglas DC-6B	OH-KDC/SE-BDX	1953	1961	1971	Myyty Belgiaan	1972
Douglas DC-6B	OH-KDB	1958	1965	1972	Myyty Belgiaan	1972
Douglas DC-6B/D6BST	OH-KDA	1957	1964	1981	Tuhoutui Alaskassa	1982
De Havilland of Canada DHC-6 Twin Otter	OH-KOA	1968	1972	1973	Romutettu	1973
Douglas DC-8-51	OH-KDM	1961	1972	1985	Myyty Belgiaan	1985
De Havilland of Canada DHC-6 Twin Otter Mk. 300	OH-KOG	1979	1979	1996	Finnairille

Kar-Airin onnettomuudet

• 13. maaliskuuta 1957 yhtiön Douglas DC-3D (OH-VKC) vaurioitui lievästi, kun Pan Americanin Douglas DC-6B osui koneen sivuperäsimeen. Kone oli yhtiön käytössä vuoteen 1964 saakka.
• 8. helmikuuta 1960 lento KR-100 Helsingistä Joensuuhun: yhtiön Douglas DC-53 Skytrooper (OH-VKA) sakkasi lentoonlähdössä ja vaurioitui lievästi. Kone oli yhtiön käytössä vuoteen 1969 saakka.
• 19. elokuuta 1963 yhtiön Convair CV-440-98 Metropolitan (OH-VKM) vaurioitui laskeutumisessa Helsinkiin. Ukkosmyrskyssä suoritetussa laskeutumisessa kone pomppasi kolme kertaa ja lopulta sen nokkateline petti. Kone painui nokalleen, molemmat potkurit osuivat maahan ja kone raahautui kiitoradalla noin 1300 metriä.

Kone korjattiin seuraavan vuoden tammikuuhun mennessä ja oli yhtiön käytössä vuoteen 1973 saakka.

• 21. elokuuta 1963 yhtiön toinenkin Convair CV-440-98 Metropolitan (OH-VKN) vaurioitui laskeutumisessa Helsinkiin. Kone pomppasi kiitoradalla kolme kertaa, ja viimeisessä maahanosumisessa nokkateline murtui ja myös vasen keskisiipi taipui ja vääntyi. Kone painui nokalleen, potkurit osuivat maahan, ja lopulta kone ajautui kiitoradan vasemmalle puolelle nurmikolle.

Molempiin Convair Metropolitan –onnettomuuksiin vaikutti osaltaan se, että lennonjohtajia oli kielletty antamasta lähestyville koneille täydellisiä tietoja kentällä vallinneista sääolosuhteista. Ilmoitus annettiin ainoastaan tuulensuunnasta ja nopeudesta, ei esimerkiksi ukkoskuuroista. OH-VKN:n lentäjä menetti kriittisellä hetkellä näkymän kenttään rankkasateen ja salaman aiheuttaman sokaistumisen vuoksi.

Vakuutusyhtiö päätti lunastaa OH-VKN:n, mutta lopulta se koottiin uudelleen lentokuntoon ja otettiin käyttöön tammikuussa 1967, kun se oli “risteytetty” yhdessä Jugoslaviassa käytössä olleen vastaavan koneen kanssa. Kone oli yhtiön käytössä vuoteen 1978 saakka.

• 7. marraskuuta 1969 yhtiön Douglas DC-3A-214 (OH-VKB) Vaurioitui nousussa tapahtuneen sakkauksen vuoksi, kun kone oli ollut lähdössä ILS-mittarilaskeutumisjärjestelmien tarkastuslennolle. Koneeseen jouduttiin vaihtamaan vasen ulkosiipi. Kone oli yhtiön käytössä vuoteen 1979 saakka.
• 5. helmikuuta 1972 yhtiön De Havilland of Canada DHC-6 Twin Otter romuttui pakkolaskussa Inattijärvellä lähellä Pudasjärveä. Molemmat ohjaajat ja yksi matkustaja loukkaantui. Oikeanpuoleisen moottorin hajoamisen todettiin sittemmin johtuneen Norjassa suoritetun moottorihuollon puutteista.
• 10. elokuuta 1974 yhtiön Piper PA-18A 150 Super Cub vaurioitui Juuan Hirvivaarassa lentoonlähdössä tulleen moottorihäiriön vuoksi. Kone korjattiin ja se oli yhtiön käytössä vuoteen 1978 saakka.
• Syyskuussa 1974 yhtiön Aero Commander S-2R-T34 Thrush Commander vaurioitui pahoin Juuan Hirvivaarassa pakkolaskun yhteydessä. Moottorin kiertokanki oli mennyt poikki.

Kar-Airin entiset koneet nykyisin

Suomen ilmailumuseossa Vantaan lentokentällä on nykyisin esillä kaksi Kar-Air Oy:n matkustajakonetta, Lockheed L-18 Lodestar OH-VKU "Kultakuokka" ja maailman vanhimpiin kuuluva DC-3 OH-VKB. Entinen Kar-Air Oy:n DC-3 OH-VKA on museoituna Münchenin lentoaseman ilmailuhistoriallisessa näyttelyssä, tosin sveitsiläisen Swissairin väreissä ja rekisteritunnuksin, joissa kone ei koskaan ole kuitenkaan lentänyt. Kar-Airin entinen OH-VKN -tunnuksinen Convair Metropolitan lentää yhä Haitissa rekisteritunnuksella HH-VAH. OH-VKN:n sisarkoneesta on maalattu näköiskappale alkuperäisiin Kar-Airin väreihin Malagan lentokentän 50-vuotisjuhlia varten, sillä OH-VKN oli ensimmäinen kentälle koskaan laskeutunut kone vuonna 1959. Näköiskappale sijaitsee Malagan lentokentällä ja sen omistaa Malagan ilmailumuseo.

Veljekset Karhumäki populaarikulttuurissa

Niilo Karhumäki vilahtaa kirjailija Pauli Hirvosen nuortenkirjan Mikko Nuoli suihkulentäjänä loppusivuilla tarjoamassa lentoperämiehen paikkaa päähenkilölle.

Carl Barksin Roope Ankka-tarinan "Kultaa ja kalavelkoja" ("North of the Yukon", W US 59-01, 1965) suomenkielisessä käännöksessä Kar-Airista on tehty nimiväännös "Kaira-Air".

Lähteet

• Tervonen, Ismo: Veljekset Karhumäki Suomen ilmailun pioneereina 1924–1956. Tampere: Apali, 2002. ISBN 952-5026-25-6.
• Tervonen, Ismo: Kar-Air tilauslentoliikenteen edelläkävijänä 1957–1980. Tampere: Apali, 2004. ISBN 952-5026-40-X.
• Tervonen, Ismo: Karair matkustajalentoliikenteen perinteiden vaalijana 1980–1996. Tampere: Apali, 2007. ISBN 978-952-5026-64-1.

Katso myös

• taitolentokone Viri

Aiheesta muualla

• Selostus OH-VKN:n näköiskappaleen vaiheista jne.
• Kar-Airin väreihin maalaus Malagassa 2009