Tämä on lupaava artikkeli.

Ero sivun ”Algeria” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (käyttäjältä 84.250.19.98) Lähteen mukaan
Mangouste (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 211: Rivi 211:
Hieman [[rap]]in tavoin kaduilla syntynyt kantaaottava [[rai (musiikki)|rai-musiikki]] sai alkunsa Algeriassa, [[Oran]]in kaupungissa. Se on hyvin suosittua, tunnetuimpina tähtinään [[Khaled]], sisällissodan uhriksi joutunut [[Cheb Hasni]], [[Cheb Mami]] ja [[Ranska|ranskalainen]] [[Faudel]].<ref>[http://www.afropop.org/explore/style_info/ID/7/Rai/ Rai] Afropop Worldwide</ref>
Hieman [[rap]]in tavoin kaduilla syntynyt kantaaottava [[rai (musiikki)|rai-musiikki]] sai alkunsa Algeriassa, [[Oran]]in kaupungissa. Se on hyvin suosittua, tunnetuimpina tähtinään [[Khaled]], sisällissodan uhriksi joutunut [[Cheb Hasni]], [[Cheb Mami]] ja [[Ranska|ranskalainen]] [[Faudel]].<ref>[http://www.afropop.org/explore/style_info/ID/7/Rai/ Rai] Afropop Worldwide</ref>


Suomessa tunnetuin algerialainen kulttuurihenkilö on kirjailija [[Mohammed Dib]], joka on vieraillut Suomessa useita kertoja ja kirjoittanut suomalaisen trilogian ''Les Terrasses d'Orsol'', ''Le Sommeil d'Eve'' ja ''Les Neiges de Marbre''. Hänen teoksistaan ovat ilmestyneet suomeksi: ''Sisäpiha'' (La grand maison) 1978 ja ''Vuoret odottavat'' (L'Indendie) 1979. Tämän lisäksi Dip on kääntänyt ranskan kielelle suomalaista kirjallisuutta yhdessä Natalia Baschmakoffin kanssa.<ref> Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. [http://www.kirjasto.sci.fi/dib.htm Mohammed Dib (1920–2003)] Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008</ref>
Suomessa tunnetuin algerialainen kulttuurihenkilö on kirjailija [[Mohammed Dib]], joka on vieraillut Suomessa useita kertoja ja kirjoittanut suomalaisen trilogian ''Les Terrasses d'Orsol'', ''Le Sommeil d'Eve'' ja ''Les Neiges de Marbre''. Hänen teoksistaan ovat ilmestyneet suomeksi: ''Sisäpiha'' (La grand maison) 1978 ja ''Vuoret odottavat'' (L'Indendie) 1979. Tämän lisäksi Dib on kääntänyt ranskan kielelle suomalaista kirjallisuutta yhdessä Natalia Baschmakoffin kanssa.<ref> Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. [http://www.kirjasto.sci.fi/dib.htm Mohammed Dib (1920–2003)] Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008</ref>
Nobelisti [[Albert Camus]] vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Algeriassa. Muita tunnettuja kirjailijoita ovat [[Kateb Yacine]] ja [[Abdelkader Alloula]]<ref>[http://www.algerie360.com/divertissement/kateb-yacine-abdelkader-alloula-et-albert-camus-revisites/ Kateb Yacine, Abdelkader Alloula et Albert Camus revisités] Algerie 360 {{fr}}</ref>
Nobelisti [[Albert Camus]] vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Algeriassa. Muita tunnettuja kirjailijoita ovat [[Kateb Yacine]] ja [[Abdelkader Alloula]]<ref>[http://www.algerie360.com/divertissement/kateb-yacine-abdelkader-alloula-et-albert-camus-revisites/ Kateb Yacine, Abdelkader Alloula et Albert Camus revisités] Algerie 360 {{fr}}</ref>



Versio 24. marraskuuta 2013 kello 22.55

Algerian demokraattinen kansantasavalta
الجزائر – الجمهورية الجزائرية الديمقراطية الشعبية
(al-Jumhūriyya al-Jazāʾiriyya ad-Dīmuqrāṭiyya aš-Šaʿbiyya)

Algerian sijainti Pohjois-Afrikassa

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri
Abdelaziz Bouteflika
Ahmed Ouyahia
Pääkaupunki Alger (1 518 083 as.)
Muita kaupunkeja Oran (771 066 as.),
Constantine (507 224 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 2 381 741[1] (sijalla 10)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2013) 38 087 812[1] (sijalla 34)
– väestötiheys 16
– väestönkasvu 1,9 (2013)
Viralliset kielet arabia
Valuutta 1 Algerian dinaari = 100 centimeä (DZD)
BKT (2012)
– yhteensä 277 400 miljoonaa USD[1]  (sijalla 48)
– per asukas 7 600 USD
HDI (2019) 0,748[2] (sijalla 91)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 8,9[1]
– teollisuus 60,9[1]
– palvelut 30,2[1]
Aikavyöhyke +1
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – Ranskasta

5. heinäkuuta 1962
Lyhenne DZ
– ajoneuvot: DZ
– lentokoneet: 7T
Kansainvälinen
suuntanumero
+213
Tunnuslause Vallankumous kansan toimesta ja kansan vuoksi
Kansallislaulu Kassaman

Algerian demokraattinen kansantasavalta eli Algeria on valtio Pohjois-Afrikassa Välimeren rannalla. Sen rajanaapureita ovat koillisessa Tunisia, idässä Libya, kaakossa Niger, lounaassa Mali sekä Mauritania ja lännessä Länsi-Sahara ja Marokko. Algeria kuuluu Maghrebin maihin ja on pinta-alaltaan Afrikan suurin maa.

Historia

Algeria on aina toiminut kulkureittinä Euroopan, Afrikan ja Lähi-idän maiden välillä. Paikalliseen väestöön on siten pitkään sekoittunut verta muilta alueilta, ja berberien paimentolaiskansan alkuperää selitetään tällä tavoin. Berberit ovat asuttaneet aluetta ainakin 2000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Foinikialaiset levittäytyivät alueelle Karthagosta käsin ja hallitsivat rannikkoseutuja 800-luvulta eaa. alkaen.[3]

Berberit perustivat myös 200-luvun eaa. lopulta alkaen kuningaskuntia (tunnetuin Numidia), jotka puunilaissotien aikana itsenäistyivät. Rooman voitettua Karthagon myös berberikuningaskunnat joutuivat Rooman valtakunnan alle vuoteen 24 mennessä.[4]

Rooman keisarin Trajanuksen riemukaari Thamugadissa.

Suurten kansainvaellusten myötä alueelle tuli germaaniperäisiä vandaaleita. Vandaalit voitettiin lopulta ns. vandaalisodassa Justinianus I:n aikana vuosina 533–534 itäroomalaisen sotapäällikkö Belisariuksen johdolla. Bysantin keisarikunta hallitsi itäisempiä osia Algeriasta 600-luvun lopulle asti,[5] kunnes arabit valloittivat alueen ja väestö islamilaistui.[6] Arabit eivät kuitenkaan juuri onnistuneet alistamaan berbereitä valtaansa.[7]

1500-luvulla Espanja alkoi valloittaa alueen rannikkokaupunkeja, minkä johdosta tunnustettiin Ottomaanivaltakunnan yliherruus alueella. 300 vuoden ajan Algeria olikin yksi valtakunnan provinsseista.[8] Tuohon aikaan barbareskit toimivat aktiivisesti Algerian rannikolla, ja sieppasivat eurooppalaisia kristittyjä orjiksi sekä Välimerellä purjehtivista laivoista että rannikon asukkaiden joukosta, etenkin Espanjasta ja Italiasta.[9]

Vuonna 1830 Ranska miehitti osia Algeriasta. Vastarinta kesti kuitenkin vuosikymmeniä, minkä vuoksi Ranskan oli Tafnan sopimuksessa (1837) tunnustettava Abd al-Qadir (1830–1847) emiiriksi.[10][11]

Kansallinen vapautusrintama FLN aloitti sodan ranskalaisia vastaan vuonna 1954. Algerian sota oli Ranskassa ongelmallinen, koska Algeria oli osa Ranskaa, ei siirtomaa, ja siellä asui runsaasti ranskalaisia. Rauhansopimus saatiin aikaan 1962, ja se johti maan täyteen poliittiseen itsenäisyyteen. Ensimmäinen presidentti Mohammed Ahmed Ben Bella istui vuoteen 1965, jolloin hänen puolustusministerinsä, sosialisti Houari Boumédiènne syrjäytti hänet.[12]

Algerian sisällissodassa vuosina 1991–2002 kuoli yli 100 000 ihmistä. Sisällissota alkoi, kun hallitus keskeytti parlamenttivaalit, joiden voittajaksi oli nousemassa Islamilainen pelastusrintama (FIS, ransk. Front Islamique du Salut).[12]

Vuonna 2005 hallitus teki berberien kanssa sopimuksen, jolla heille taattiin enemmän oikeuksia ja taloudellista tukea. Hallituksen asettama komitea ilmoitti hallituksen olevan vastuussa noin 6 000 katoamisesta sisällissodan aikana. Syksyn kansanäänestyksessä monille 1990-luvun hirmutekoihin syyllisille luvattiin armahdus.[12]

Vuosina 2006–2008 kymmeniä algerialaisia ja ulkomaalaisia kuoli pommi-iskuissa, joihin ilmoittautui syylliseksi ”Islamilaisen Maghrebin Al-Qaeda”.[12]

Politiikka

Algerian parlamentti on kaksikamarinen, alahuoneessa (APN) on 389 kansanedustajaa ja ylähuoneessa 144 jäsentä. Alahuone valitaan vaaleilla viiden vuoden välein. Ylähuoneen edustajista kaksi kolmannesta valitsevat aluehallinnon edustajat, kolmanneksen nimittää presidentti. Ylähuoneen edustajien kausi on kuusi vuotta, ja puolet heistä vaihdetaan kolmen vuoden välein.[13]

Itsenäistymisen jälkeen Algeriaa hallitsi yksi puolue, Kansallinen vapautuspuolue Front de Libération Nationale FLN. Vuoden 1988 mellakoiden jälkeen maassa sallittiin muut puolueet.[13] Nykyisin Algeriassa toimii yli 30 puoluetta, mutta FLN on säilyttänyt dominoivan aseman. Uskontoon perustuvat puolueet on kielletty lailla. Vuonna 2007 valitussa alahuoneessa FLN:llä on 136 kansanedustajaa. Toiseksi suurin puolue on Rassemblement National Democratique RND 61 kansanedustajalla. Sitä seuraavat Rauhanyhdistys MSP 52, Työväenpuolue PT 26, Rally for Culture and Democracy RCD 19, Kansallinen rintama FNA 13. Muiden ryhmittymien edustajia on 49, sitoutumattomia edustajia 33.[1]

Presidentiksi valittiin vuoden 1999 vaaleissa Abdelaziz Bouteflika. On esitetty epäilyksiä, että vaalit olisivat olleet vilpilliset. Bouteflika valittiin uudestaan vuoden 2004 vaaleissa ja jälleen 2009. Kolmas kausi tuli mahdolliseksi, kun Bouteflika ajoi läpi sen mahdollistavan perustuslainmuutoksen vuonna 2008.[14]

Valta on keskittynyt presidentin käsiin, parlamenttia on pidetty lähinnä kumileimasimena. Armeijan valta on ollut suuri vuodesta 1992 jatkuneen poikkeustilan aikana, ja Bouteflikaa on kiitetty armeijan ja siviilihallinnon suhteen muuttamisesta normaalimpaan suuntaan.[14]

Algerian televisio ja radio ovat valtion hallinnassa, mutta yksityinen lehdistö kritisoi vallanpitäjiä. Suoraa sensuuria ei ole, mutta valtiojohdon loukkaaminen on kielletty sakkojen tai vankilatuomioiden uhalla. Satelliittien kautta voi seurata myös ulkomaisia televisiokanavia.[14]

Arabikevät

28. joulukuuta 2010 alkoivat protestit hallitusta vastaan. Seuraavana päivänä poliisit pidättivät 29 mielenosoittajaa[15]. Tammi-helmikuussa oli mielenosoituksia, mellakointia ja polttoitsemurhia. Protestoijat syyttivät hallitusta maan ongelmista, joita ovat asuntopula, työttömyys, ruoan korkea hinta[16][17], huonot elinolot ja sananvapauden puute. Mielenosoitukset levisivät maanlaajuisiksi tammikuussa 2011. Ainakin neljä ihmistä kuoli[18] ja noin 420 haavoittui[19]. Bouteflika teki joitain myönnytyksiä mielenosittajille. Hallitus lakkautti poikkeustilan 24. helmikuuta 2011, ja Bouteflika lupasi huhtikuussa uudistuksia. Algerian suhteellisen korkea elintaso, opposition hajanaisuus ja islamilaisten mukanaolo jo ennen arabikevättä vaimensi hiljalleen protestit, ja Algeriassa ei tapahtunut vallankumousta.

Maantiede

Algerian kartta
Satelliittikuva Algeriasta

Suurin osa rannikkoalueesta on mäkistä ja satunnaisesti vuoristoista. Rannikolla on muutama satama. Tellin alue rannikosta etelään on hedelmällistä. Siitä vielä etelämpänä sijaitsevat Atlasvuoret ja Saharan autiomaa. Autiomaa leviää pohjoiseen, vaikka sen leviämistä pyritään estämään istuttamalla puita. Korkein kohta, Mont Tahat, ulottuu 2 918 metriin, ja sen huippu peittyy toisinaan lumeen.[20] Vuoristoalueilla esiintyy maanjäristyksiä ja mutavyöryjä.[13]

Suurimmat kaupungit ovat Alger (1,5 miljoonaa asukasta vuonna 1998), Oran (692 000) ja Constantine (462 000).[21]

Algeriassa on kolme kansallispuistoa rannikolla, viisi vuoristossa, yksi arolla ja kaksi Saharan autiomaassa. Tassili n'Ajjerin vuoristoinen kansallispuisto maan eteläosassa on Unescon maailmanperintökohde. Sen metsät muodostuvat pääosin kahdesta endeemisestä puulajista, Myrtus nivellei ja Cupressus dupreziana. Harvinaisiin eläinlajeihin kuuluvat munkkihylje, saksanhirven alalaji atlaksenhirvi, algeriannakkeli ja välimerenlokki.[22]

Ilmasto

Algerian ilmasto on kuiva ja kuuma, mutta rannikkoalueella vallitsee välimerenilmasto.[23] Vuoristoisilla alueilla talvet voivat olla ankaria, eikä lumikaan ole mitään epätavallista. Algeria on altis sirokolle, kuumaa pölyä ja hiekkaa sisältävä tuuli on yleinen kesällä.[24]

Algerian maakunnat

Algeriassa on 48 maakuntaa eli wilayaa.[25] Wilayat jaetaan edelleen kuntiin. Sekä maakuntia että kuntia johtaa vaaleilla valittava valtuusto. Wilayan johdossa on lisäksi sisäministeriön alainen maaherra.[13]


  1. Adrar
  2. Chlef
  3. Laghouat
  4. Oum el Bouaghi
  5. Batna
  6. Bejaia
  7. Biskra
  8. Bechar
  9. Blida
  10. Bouira
  11. Tamanrasset
  12. Tebessa
  13. Tlemcen
  14. Tiaret
  15. Tizi Ouzou
  16. Alger
  17. Djelfa
  18. Jijel
  19. Setif
  20. Saida
  21. Skikda
  22. Sidi Bel Abbes
  23. Annaba
  24. Guelma

  1. Constantine
  2. Medea
  3. Mostaganem
  4. M'Sila
  5. Mascara
  6. Ouargla
  7. Oran
  8. El Bayadh
  9. Illizi
  10. Bordj Bou Arreridj
  11. Boumerdes
  12. El Tarf
  13. Tindouf
  14. Tissemsilt
  15. El Oued
  16. Khenchela
  17. Souk Ahras
  18. Tipaza
  19. Mila
  20. Ain Defla
  21. Naama
  22. Ain Temouchent
  23. Ghardaia
  24. Relizane

Algerian maakuntakartta.

Talous

Algerian kansantalous nojaa vahvasti raakaöljyyn ja maakaasuun. Niistä saadaan 60 % budjetin tuloista, 30 % kansantuotteesta ja 95 % vientituloista.[1] Näitä luonnonvaroja hyödyntää kansallinen yhtiö Sonatrach. Algeria on maailman neljänneksi suurin maakaasun ja kahdeksanneksi suurin raakaöljyn viejä.[26] Algeria kuuluu öljyntuottajamaiden järjestöön OPECiin, joka säännöstelee maailman öljyvaroja.

Maatalous tuottaa 8,9 % bruttokansantuotteesta. Sen tuotteita ovat vehnä, ohra, kaura, rypäleet, oliivit, sitrushedelmät sekä lammas- ja nautakarja.[13]

Eräitä kansantalouteen liittyviä tunnuslukuja:

  • Puhelinliittymiä: 3,2 miljoonaa (2012)
  • Kännyköitä: 37,692 miljoonaa (2012)
  • Internetin käyttäjiä: 4,7 miljoonaa (2009)
  • Internet-palveluntarjoajia: 676 (2012)
  • Maanteitä: 113 655 kilometriä, josta 87 605 kilometriä päällystetty (2010)
  • Rautateitä: 3 973 kilometriä (2008)
  • Lentokenttiä: 157, joista 64 päällystetyllä kiitotiellä (2013)
  • Kansantulon kasvu: 2,5 prosenttia (2012 arvio)
  • Inflaatio: 8,9 prosenttia (2012 arvio)
  • Työttömyys: 10,2 (2012 arvio)
  • Köyhyysrajan alapuolella elävien osuus: 23 prosenttia (2006 arvio)
  • Julkinen velka: 7,9 prosenttia kansantulosta (2012 arvio)
  • Ulkomaanvelka: 5,942 miljardia Yhdysvaltain dollaria (2012 arvio)
  • Vienti: 71,81 miljardia Yhdysvaltain dollaria (2012 arvio)
  • Tuonti: 48,27 miljardia Yhdysvaltain dollaria (2012 arvio)
  • Öljyvarannot: 12,26 miljardia barrelia (2012 arvio)[1]

Väestö

Algerian väestö vuosina 1961–2003 FAO:n mukaan. Luvut tuhansia asukkaita.

Heinäkuussa 2013 Algeriassa arvioitiin elävän 38 087 812 asukasta.[1] Algerian väestöstä noin 90 prosenttia asuu rannikkoalueilla, kuitenkin noin 1,5 miljoonaa asukasta asuu aavikkoalueilla lähinnä keräilytalouteen ja karjanhoitoon liittyvissä olosuhteissa.[13]

Islamin sunnisuuntaus on dominoiva uskonto Algeriassa, se on myös valtionuskonto ja siihen kuuluu väestöstä 99 %. Algerian virallinen kieli on arabia, jonka darja-murretta puhuu noin 80 prosenttia väestöstä. Loput 20 % puhuvat berberiä. Myös ranskaa osataan yleisesti historian ja kouluopetuksen takia, mutta se on erittäin harvinainen äidinkielenä. Enimmäkseen sitä käytetään virastokielenä.[27]

Asukkaat polveutuvat yleensä berbereistä ja tuaregeista, joihin on sekoittunut pääosiltaan arabeja. Vähemmistö algerialaisista kokee jatkavansa berberien kulttuuriperinnettä ja haluaa erottautua arabikulttuurista. Uskonnoltaan hekin ovat sunnimuslimeita.[1]

Berberit ovat jo pitkään halunneet oikeuksia omalle kielelleen. Lokakuussa 2001 berberistä tehtiin kansalliskieli mutta ei virallista kieltä[27] – kaikki viralliset dokumentit on edelleen tehtävä arabiaksi. Berberin kieltä ei myöskään opeteta kouluissa,[28] mutta viime aikoina hallitus on luvannut yhteiskunnan tukea berberinkielisille kouluille.[1]

Asukkaista 72,6 % on tilastojen vaatima riittävä lukutaito. Miehistä tämä taito on 81,3 prosentilla ja naisista 63,9 prosentilla (vuoden 2006 arvioita)[1]

  • Väestö: 0–14-vuotiaat 28,1 prosenttia, 15–64-vuotiaat 66,8 prosenttia ja yli 65-vuotiaat 5,1 prosenttia (2013 arvio).
  • Miesten oletettu elinikä: 74,95 vuotta (2013)
  • Naisten oletettu elinikä: 77,47 vuotta (2013)
  • Väestönkasvu: 1,9 prosenttia (2013 arvio) (1,7 prosenttia vuonna 2001)
  • Syntyvyys: 24,25/1 000 (2013 arvio)
  • Kuolleisuus: 4,31/1 000 (2013 arvio)
  • Imeväiskuolleisuus: 22,57/1000 (2013 arvio)
  • Lapsiluku: 2,78 naista kohden (2013)
  • Maahanmuutto: -0,93 prosenttia (2013)

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli alle 0,1 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 21 000 henkeä. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 4 900 henkeä, mutta sitä sai noin viidennes eli tuhat henkeä.[29]

Kulttuuri

Hieman rapin tavoin kaduilla syntynyt kantaaottava rai-musiikki sai alkunsa Algeriassa, Oranin kaupungissa. Se on hyvin suosittua, tunnetuimpina tähtinään Khaled, sisällissodan uhriksi joutunut Cheb Hasni, Cheb Mami ja ranskalainen Faudel.[30]

Suomessa tunnetuin algerialainen kulttuurihenkilö on kirjailija Mohammed Dib, joka on vieraillut Suomessa useita kertoja ja kirjoittanut suomalaisen trilogian Les Terrasses d'Orsol, Le Sommeil d'Eve ja Les Neiges de Marbre. Hänen teoksistaan ovat ilmestyneet suomeksi: Sisäpiha (La grand maison) 1978 ja Vuoret odottavat (L'Indendie) 1979. Tämän lisäksi Dib on kääntänyt ranskan kielelle suomalaista kirjallisuutta yhdessä Natalia Baschmakoffin kanssa.[31] Nobelisti Albert Camus vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Algeriassa. Muita tunnettuja kirjailijoita ovat Kateb Yacine ja Abdelkader Alloula[32]

Unescon maailmanperintöluettelossa on seitsemän algerialaista kohdetta, kuusi kulttuurikohdetta ja yksi sekakohde, Tassili n'Ajjerin vuoristo. Kulttuurikohteet ovat Algerin vanha osa eli Kasbah, Beni Hammadin Al Qal’a eli hammadidien berberivaltakunnan ensimmäinen pääkaupunki, roomalaisvallan aikainen Djémila, M'Zabin laakso aavikolla, Timgad eli antiikin Thamugasin roomalaissiirtokunta ja Tipasa, jossa on jäänteitä foinikialaisten ja roomalaisten ajoilta.[33]

Urheilu

Jalkapallo on Algeriassa suosittu urheilulaji. Maassa on yli kaksituhatta jalkapalloseuraa ja niissä 203 900 rekisteröityä pelaajaa. Rekisteröitymättömiä pelaajia on arviolta puolitoista miljoonaa. Algerian jalkapallomaajoukkue on FIFAn rankingissa sijalla 33 lokakuussa 2010.[34]

Algeria on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1964 alkaen. Se on saanut kaikkiaan 15 mitalia.[35].

Tunnettuja algerialaisia urheilijoita

Maisema eteläisestä Algeriasta

Lähteet

  1. a b c d e f g h i j k l m Algeria The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  3. Africa's first civilizations: from 3000 BC History of North Africa. Historyworld. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
  4. Helen Chapan Metz, ed.: Carthage and the Berbers Algeria: A Country Study.. 1994. Washington: GPO for the Library of Congress. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
  5. Kazhdan, Alexander P.: The Oxford dictionary of Byzantium, s. 33. Oxford University Press, 1991. ISBN 978-0-19-504652-6. (englanniksi)
  6. Helen Chapan Metz, ed.: Vandals and Byzantines Algeria: A Country Study.. 1994. Washington: GPO for the Library of Congress. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
  7. Muslim North Africa: from AD 642 History of North Africa. Historyworld. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
  8. Sanderson Beck: Algeria in the Ottoman Empire 1700-1830 Mideast & Africa 1700-1950.
  9. Robert Davis: British Slaves on the Barbary Coast BBC. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
  10. Helen Chapan Metz, ed.: Abd al Qadir Algeria: A Country Study.. 1994. Washington: GPO for the Library of Congress. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
  11. Tore Kjeilen: Abd al-Qadir LookLex
  12. a b c d BBC Timeline
  13. a b c d e f Background note (arkistoitu versio) 2012. US Department of State. Viitattu 18.10.2013.
  14. a b c Algeria Country Profile BBC
  15. http://english.aljazeera.net/news/africa/2010/12/2010123012345588575.html
  16. Will The Arab Spring Ever Reach Algeria? Les Echos 2012-12-22
  17. Algerian riots resume over food prices The Guardian, News World News Algeria Friday 7 January 2011
  18. http://english.aljazeera.net/news/africa/2011/02/201121235130627461.html
  19. http://www.bloomberg.com/news/2011-01-25/egyptian-policeman-two-people-killed-in-cairo-protest-inspired-by-tunisia.html
  20. Algeria Countries and Their Cultures
  21. Principal cities Citypopulation
  22. National Parks Algeria.com
  23. Country Guide Algeria BBC Weather
  24. Algeria Geography FAO
  25. Codes Postales Algeria Tourism
  26. Algeria's Sonatrach says makes new oil, gas finds Reuters 11.4.2010
  27. a b Algeria afrikkaseura.com Viitattu 25.1.2011
  28. Berber languages "threatened in Morocco, Algeria" Afrol News 31.3.2010
  29. Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Algeria 2008 WHO. Viitattu 20.10.2010. (englanniksi)
  30. Rai Afropop Worldwide
  31. Petri Liukkonen (author) & Ari Pesonen. Mohammed Dib (1920–2003) Kuusankosken kaupunginkirjasto 2008
  32. Kateb Yacine, Abdelkader Alloula et Albert Camus revisités Algerie 360 (ranskaksi)
  33. Properties inscribed on the World Heritage List Unesco
  34. Algeria on FIFA.com FIFA. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)
  35. Algeria Olympics sports-reference.com. Viitattu 1.11.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Algeria.


  Malline:Link FA