−1 (luku)

−1 on matematiikassa negatiivinen kokonaisluku, joka on suurempi kuin −2 ja pienempi kuin 0. Se on siis suurin negatiivinen kokonaisluku.

Kun jokin luku kerrotaan −1:llä, luvun etumerkki vaihtuu:

$(-1)\cdot x=-x.$

On määritelty, että x⁻¹ = 1/x, mikä tarkoittaa sitä, että luvun korottaminen potenssiin −1 on sama kuin luvun muuttaminen käänteisluvukseen. Luku –1 on itsensä käänteisluku:

$(-1)^{-1}={1 \over -1}={(-1)1 \over (-1)(-1)}={-1 \over 1}=-1$

Luvun vastaluku, itseisarvo ja parillinen kokonaislukupotenssi saavat arvon 1:

$-(-1)=1$

$|-1|=1$

$(-1)^{2n}=1,n=0,\pm 1,\pm 2,...$

Parittomaan kokonaislukupotenssiin korottamisella ei ole vaikutusta:

$(-1)^{2n+1}=-1,n=0,\pm 1,\pm 2,...$

Kompleksilukujen teoriassa imaginaariyksikkö i on määritelty luvun –1 avulla:

$i^{2}=-1$

Luku −1 liittyy Eulerin identiteettiin, sillä $e^{i\pi }=-1\,\!.$ Identiteetistä seuraa, että reaalilukupotenssiin korotus tuottaa yleisesti kompleksiluvun (jonka itseisarvo on 1):

$(-1)^{x}=(e^{i\pi })^{x}=e^{i\pi x}=cos(x\pi )+isin(x\pi )$

Esimerkiksi jos taskulaskimessa ei ole kompleksilukumoodia, niin laskutoimitus $(-1)^{1,23}$ ei onnistu.

Esimerkki käytöstä

Luvun –1 avulla voidaan mallintaa esim. jaksollista binääristä lukujonoa b(n), n = 0, 1, 2,...

Jono 0 1 0 1 0 1 ... saadaan aikaan mallilla

$b(n)={1 \over 2}[1-(-1)^{n}]$

Tilanmuutosten taajuutta voidaan säätää jakamalla indeksi n ja ottamalla lopputuloksesta kokonaislukuosa lattia-funktiolla. Esim. jono 0 0 0 1 1 1 0 0 0 1 1 1... saadaan mallilla

$b(n)={1 \over 2}[1-(-1)^{\left\lfloor {n \over 3}\right\rfloor }]$

Jonon vaiheeseen voidaan vaikuttaa sijoittamalla indeksin n paikalle suurennettu tai pienennetty arvo, esimerkiksi

$b(n)={1 \over 2}[1-(-1)^{\left\lfloor {n+1 \over 3}\right\rfloor }]$

tuottaa jonon 0 0 1 1 1 0 0 0 1 1 1 0...