Ero sivun ”Dopingaineet ja -menetelmät” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →‎refHelper: Viitettä aineet muutettu; pvm
→‎refHelper: Viitettä aineet muutettu; osoite muuttunut
Rivi 20: Rivi 20:


=== Beeta-2-agonistit ===
=== Beeta-2-agonistit ===
[[Beeta-2-agonistit]] ovat aineita, joita käytetään [[astma]]n hoitoon niiden keuhkoputkistoa laajentavan vaikutuksen ansiosta.<ref name="sanakirja"/> Urheilussa ne ja niiden [[Optinen isomeria|optiset isomeerit]] ovat kielletty lukuun ottamatta [[formoteroli]]a, [[salbutamoli]]a ja [[salmeteroli]], joita saa käyttää rajoitetusti.<ref name="aineet">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.antidoping.fi/view.cfm?page=8542CF41-100A-4781-ABF3-9D13A4A612C7 | Nimeke = Taulukko I: Maailman antidopingsäännöstön mukainen urheilussa kiellettyjen aineiden ja menetelmien luettelo vuonna 2012|Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suomen Antidopingtoimikunta | Viitattu = 19.11.2013 | Kieli = {{en}}}}</ref> Dopingaineena niitä käytetään erityisesti niiden anabolisten vaikutusten takia, mutta osittain myös niiden keuhkoputkistoa laajentavan vaikutuksen vuoksi.<ref name="sanakirja"/>
[[Beeta-2-agonistit]] ovat aineita, joita käytetään [[astma]]n hoitoon niiden keuhkoputkistoa laajentavan vaikutuksen ansiosta.<ref name="sanakirja"/> Urheilussa ne ja niiden [[Optinen isomeria|optiset isomeerit]] ovat kielletty lukuun ottamatta [[formoteroli]]a, [[salbutamoli]]a ja [[salmeteroli]], joita saa käyttää rajoitetusti.<ref name="aineet">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.antidoping.fi/taulukko-1 | Nimeke = Taulukko I: Maailman antidopingsäännöstön mukainen urheilussa kiellettyjen aineiden ja menetelmien luettelo vuonna 2012|Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Suomen Antidopingtoimikunta | Viitattu = 19.11.2013 | Kieli = {{en}}}}</ref> Dopingaineena niitä käytetään erityisesti niiden anabolisten vaikutusten takia, mutta osittain myös niiden keuhkoputkistoa laajentavan vaikutuksen vuoksi.<ref name="sanakirja"/>


Beeta-2-agonistien yleisimmät sivuvaikutukset ovat vapina, hermostuneisuus ja päänsärky. Ne saattavat lisäksi aiheuttaa vakavampiakin oireita, kuten rytmihäiriöitä, veren alhaista [[kalium]]pitoisuutta, kramppeja ja allergisia rektioita.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.doping-prevention.sp.tum.de/substances-and-methods/beta-2-agonists/side-effects.html| Nimeke = Beta-2 agonists: Side effects|Julkaisu = doping-prevention.de| Julkaisija = Technische Universität München| Viitattu = 28.9.2012| Kieli = {{en}}}}</ref>
Beeta-2-agonistien yleisimmät sivuvaikutukset ovat vapina, hermostuneisuus ja päänsärky. Ne saattavat lisäksi aiheuttaa vakavampiakin oireita, kuten rytmihäiriöitä, veren alhaista [[kalium]]pitoisuutta, kramppeja ja allergisia rektioita.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.doping-prevention.sp.tum.de/substances-and-methods/beta-2-agonists/side-effects.html| Nimeke = Beta-2 agonists: Side effects|Julkaisu = doping-prevention.de| Julkaisija = Technische Universität München| Viitattu = 28.9.2012| Kieli = {{en}}}}</ref>

Versio 19. marraskuuta 2013 kello 19.20

Testosteronia lääkepullossa.

Dopingaineilla ja -menetelmillä viitataan urheilussa käyttettyihin erilaisin dopingiksi luokiteltuihin aineisiin ja menetelmiin. Tunnetuimpia aineita ovat erilaiset anaboliset aineet, kuten testosteroni ja sen johdokset, erytropoietiinihormoni ja erilaiset piristeet. Osa aineista on kielletty urheilussa kokonaan, mutta osa vain urheilukilpailuissa. Dopingmenetelmiä ovat veritankkaus, geenidoping ja dopingnäytteen kemiallinen tai fyysinen manipulointi.

Kokonaan kielletyt aineet

Anaboliset aineet

Anabolisilla aineilla tarkoitetaan yleisesti anabolis-androgeenisiä steroideja, jotka ovat testosteronin synteettisiä johdoksia.[1] Anabolisia aineita ovat myös muut aineet, joilla pystytään vaikuttamaan elimistön anaboliaan.[2] Yleisimpiä urheilussa käytettyjä anabolisia aineita ovat testosteroni ja sen johdokset, kasvuhormoni, insuliini, istukkahormoni, klenbuteroli ja erilaiset hormonien esiasteet, prohormonit.[1]

Testosteroni ja muut anaboliset steroidit vaikuttavat pääosin kiinnittymällä solunsisäiseen androgeenireseptoriin. Sen dopingkäytössä tähdätään lihasten ja sitä kautta voiman kasvuun. Testosteroni vaikuttaa myös luita vahvistamalla, aineenvaihduntaa lisäämällä ja punasolujen määrää kasvattamalla.[3] Anabolisilla steroideilla on sekä maskuliinisia ominaisuuksia kehittäviä että kudosten kasvua lisääviä vaikutuksia. Niillä ei ole juurikaan lääketieteellistä käyttöä, joten pääosa käyttäjistä on urheilijoita. Niistä on pyritty jopa kehittämään testeissä näkymättömiä design-steroideja.[4]

Muista anabolisista aineista insuliinia käytetään oletettujen anabolisten ominaisuuksien ja vähäisten haittavaikutusten takia. Kasvuhormonilla pyritään lisäämään IGF-1:sen määrää. Insuliini puolestaan tehostaa glukoosin ja aminohappojen siirtymistä lihassoluun ja näin kiihdyttää proteiinisynteesiä. Istukkahormoni lisää miehillä testosteronin tuotantoa, ja sitä käytetään yleensä kivesten toiminnan palauttamiseen anabolisten steroidien käytön jälkeen.[5]

Anabolisten steroidien käyttöön liittyy useita terveysriskejä. Niiden käyttö aiheuttaa aina häiriöitä elimistön hormonitasapainossa, mikä näkyy naisilla maskulinisoitumisena (karvoittuminen, kaljuuntuminen, äänen madaltuminen, kuukautishäiriöt) ja miehillä kivesten surkastumisena ja rintarauhasten liikakasvuna (gynekomastia). Lisäksi ne voivat aiheuttaa hedelmättömyyttä ja erektiohäiriöitä. Anabolisten steroidien käyttäjien riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin on lisääntynyt. Haittoja ovat muun muassa sydänlihasmuutokset ja altistuminen rytmihäiriöille, sydäninfarktille ja aivohalvaukselle. Anaboliset aineet aiheuttavat lisäksi maksavaurioita, kehon ääriosion kasvua ja ihomuutoksia, erityisesti aknea.[6]

Hormonit ja vastaavat aineet

EPO-hormoni.

Hormoneista ja muista vastaavista aineista on kielletty punasolutuotantoa lisäävät aineet, istukkahormoni, luteinisoiva hormoni, insuliinit, kortikotropiinit ja kasvuhormonit, joista osa on kielletty myös niiden anabolisten vaikutusten takia.[7]

Erytropoietiinia eli EPOa käyttävät erityisesti kestävyysurheilijat, sillä sen avulla pystyy parantamaan hapenottokykyä.[8] Se vaikuttaa luuytimessä, jossa se kiihdyttää punasolujen muodostumista, mikä auttaa hapenottokyvyssä.[9] EPOlla on kuitenkin monia sivuvaikutuksia, ja se nostaa esimerkiksi veritulpan riskin.[8] Kasvuhormoneita ja insuliinia käytetään erityisesti niiden anabolisten vaikutusten takia. Vain miehillä kiellettyjen luteinisoivan hormonin ja istukkahormonin käyttötarkoitus sen sijaan on usein normaalin testosteronituotannon stimulointi steroidikuurin aikana tai sen jälkeen.[9]

Beeta-2-agonistit

Beeta-2-agonistit ovat aineita, joita käytetään astman hoitoon niiden keuhkoputkistoa laajentavan vaikutuksen ansiosta.[8] Urheilussa ne ja niiden optiset isomeerit ovat kielletty lukuun ottamatta formoterolia, salbutamolia ja salmeteroli, joita saa käyttää rajoitetusti.[7] Dopingaineena niitä käytetään erityisesti niiden anabolisten vaikutusten takia, mutta osittain myös niiden keuhkoputkistoa laajentavan vaikutuksen vuoksi.[8]

Beeta-2-agonistien yleisimmät sivuvaikutukset ovat vapina, hermostuneisuus ja päänsärky. Ne saattavat lisäksi aiheuttaa vakavampiakin oireita, kuten rytmihäiriöitä, veren alhaista kaliumpitoisuutta, kramppeja ja allergisia rektioita.[10]

Hormoneihin ja aineenvaihduntaan vaikuttavat modulaattorit

Antidopingsäännöstössä on kielletty aineet, joilla pyritään vaikuttamaan hormonireseptoreiden tai tiettyjen entsyymien toimintaan.[11] Säännöstössä aineet on eritelty viiteen kategoriaan, aromataasi-inhibiittoreihin, selektiivisiin estrogeenireseptorin modulaattoreihin (SERM), muihin antiestrogeenisiin aineisiin, myostatiinin toimintoja modifioiviin aineisiin ja metabolisiin modulaattoreihin.[7] Aromataasi-inhibiittorit estävät aromataasientsyymin toimintaa ja näin vähentävät estrogeenin määrää veressä. SERM-valmisteet on monimuotoinen ryhmä, jotka vaikuttavat jossain kudoksissa antiestrogeenisesti ja joissain päinvastoin. Myostatiini on proteiini, joka estää lihasten liikakasvua.[12]

Diureetit ja muut peiteaineet

Diureetit ovat lääkeaineita, joiden vaikutuksesta veden ja suolojen erittyminen virtsaan lisääntyy. Diureetteja käytetään erityisesti alempaan painoluokkaan pääsemiseksi, mutta niillä pyritään myös peittämään muiden dopingaineiden käyttöä, sillä ne lisäävät virtsaa ja näin vähentävät aineiden pitoisuuksia virtsassa. Tietyt diureetit vaikuttavat myös virtsan pH-arvoon, mikä saattaa estää dopingaineiden erittymisen virtsaan.[13] Diureettien haittavaikutuksia ovat nestetasapaino- ja elektrolyyttihäiriöt, heikotus ja verenpaineen lasku.[8] Kaliumpitoisuuksien heittelehtiminen voi olla jopa hengenvaarallinen sivuoire.[14]

Kilpailuissa kielletyt aineet

Efedriiniä sisältäviä vanhoja lääkkeitä.

Piristeet

Kilpailutilanteessa lähes kaikki piristeet ovat kiellettyjä. Vain paikallisesti annettavat imidatsolijohdannaiset ja tietyt seurannanalaiset aineet, kuten kofeiini ja nikotiini ovat sallittuja. Lisäksi adrenaliini on paikallisesti annettuna sallittua, ja katiinilla, efedriinillä, metyyliefedriinillä ja pseudoefedriinillä on tietyt raja-arvot, joiden ylittäminen on kiellettyä.[7] Piristeitä käytetään, koska ne lisäävät vireystilaa ja vähentävät väsymyksen tunnetta.[8] Piristeisiin kuuluu huumeita, kuten kokaiini ja amfetamiini johdannaisineen. Toisaalta ryhmä sisältää monia tavanomaisia nuhan ja yskän hoitoon käytettyjä aineita, kuten efedriini, pseudoefedriini ja norefedriini. Koska piristeillä parannetaan itse kilpailusuoritusta, tutkitaan ne vain kilpailujen yhteydessä otetuista dopingnäytteistä. Kilpailujen ulkopuolella harjoituskaudella piristeitä voi siis käyttää eri tautien hoitoon. Niiden käyttö tulee kuitenkin lopettaa hyvissä ajoin (yleensä 4–21 vrk) ennen kilpailua, jotta ne ehtivät poistua elimistöstä ennen mahdollista dopingtestiä.

Muut aineet

Hampusta saatavat kannabinoidit ovat kiellettyjä, koska ne ovat urheiluhengen vastaisia.

Muita kilpailujen yhteydessä kiellettyjä aineita ovat huumaavat kipulääkkeet, kannabinoidit ja glukokortikoidit.[7] Huumaaviin kipulääkkeisiin kuuluu voimakkaita morfiinin kaltaisia lääkkeitä. Ne pystyvät parantamaan urheilusuoritusta, johon saattaa liittyä hetkellisiä voimakkaita kipuja. Lisäksi tarkkuuslajeissa niistä voi olla hyötyä rauhoittavien vaikutusten ansiosta.[8]

Kannabinoidit on kielletty lähinnä siksi, että niiden käyttö on urheiluhengen vastaista ja koska niiden käyttö on terveydelle haitallista. Kannabinoidit eivät todennäköisesti paranna missään lajissa urheilusuoritusta, koska ne heikentävät motoriikkaa, tarkkuutta ja arviointikykyä, miksi myös käyttäjän ja muiden urheilijoiden loukkaantumisriski kasvaa erityisesti joukkuelajeissa.[15]

Vain joissain lajeissa kielletyt aineet

Alkoholi ja beetasalpaajat ovat kielletty vain osissa urheilulajeissa. Alkoholi on kielletty moottoriurheilussa, ilmailussa, jousiammunnassa ja karatessa. Beetasalpaajat ovat kielletty ammunnassa, autourheilussa, biljardissa, bridgessä, dartsissa, freestylehiihdossa, golfissa, ilmailussa, jousiammunnassa, keilailussa, lumilautailussa, moottoriveneilyssä, mäkihypyssä ja petankissa. Ammunnassa ja jousiammunnassa ne ovat kielletty lisäksi harjoituskaudella.[7]

Alkoholia käytetään yleensä levottomuuden ja vapinan vähentämiseksi ja kilpailusuorituksessa rentoutumiseen.[16] Pienestä määrästä alkoholia voikin olla hyötyä erityisesti tarkkuuslajeissa. Sen sijaan moottoriurheilussa se on kielletty lähinnä muiden kilpailijoiden turvallisuuden takaamiseksi.[8] Dopingrikkomuksen rajapitoisuus on 0,1 grammaa alkoholia litraa kohden.[7]

Beetasalpaajia käytetään lääketieteessä muun muassa kohonneen verenpaineen hoitoon ja estämään sydäninfarktin uusiutumista. Keskittymiskykyä ja tarkkuutta vaativissa urheilulajeissa niitä käytetään niiden keskushermostoa rauhoittavan, sydämensykettä alentavan ja vapinaa poistavan vaikutuksen takia.[8]

Dopingmenetelmät

Hapenkuljetuksen parantaminen

Veridoping eli veritankkaus on kielletty. Lisäksi on kielletty kaikkien keinotekoisesti kudosten hapetusta, hapen siirtoa kudoksiin tai hapen vapautumista kudoksissa lisäävien aineiden käyttö.[7] Veritankkauksessa pyritään lisäämään punasolujen määrää verenkierrossa ja näin veren kapasiteettia kuljettaa happea. Veritankkauksesta on erityisesti hyötyä kestävyyslajeissa, ja veritankkauksella pystytään esimerkiksi kasvattamaan jopa seitsemällä prosentilla hemoglobiinia ja viidellä prosentilla maksimaalista hapenottokykyä.[17] Verensiirto ei ole riskitön toimenpide, ja siinä on aina mahdollisuudet allergisiin reaktioihin, hyytymähäiriöihin ja jopa äkkikuolemaan.[8]

Hapenkuljetusta voi yrittää parantaa myös erilaisilla kielletyillä valmisteilla, joita ovat esimerkiksi keinotekoiset hemoglobiinin korvikkeet, mikrokapseloitu hemoglobiini, keinotekoiset hapenkuljettimet tai vapauttajat. Nämä valmisteet lisäävät hapenottokykyä ja parantavat tuloksia erityisesti kestävyyslajeissa.[8]

Kemiallinen ja fysikaalinen manipulointi

Kaikki dopingnäytteen manipuloinnit ja manipuloinnin yritykset ovat kiellettyjä. Tällaisia manipulointitapoja ovat muun muassa virtsanäytteen vaihtaminen tai turmeleminen. Lisäksi suonensisäiset nesteenvaihdot eli infuusiot ovat kiellettyä tietyissä rajoissa. Kuitenkin aiheellisia nesteensiirtoja esimerkiksi sairaalakäynnin tai kliinisen tutkimuksen aikana ei ole kielletty.[7] Fyysisiä manipulointimenetelmiä ovat katetrointi ja näytteen vaihtaminen.[8] Tällaisten menetelmien käyttäminen pitäisi kuitenkin olla äärimmäisen vaikeaa, jos dopingtestissä noudatetaan määriteltyä protokollaa.[18]

Dopingnäytettä voi manipuloida lisäksi erilaisilla kemiallisilla peiteaineilla. Esimerkiksi kihtilääkkeenä käytetyllä probenesidillä, joka estää munuaisissa dopingaineiden erittymisen virtsaan. Probenesidiä käytetään peittämään erityisesti anabolisten steroidien käyttöä. Yleisin peiteaine on finasteridi.[19]

Geenidoping

Pääartikkeli: Geenidoping

Geenidoping on kehittynyt lääketieteellisenä sivutuotteena. Sen taustalla olevat biotekniset sovellutukset ovat kehitettyä geeniterapiaan, jossa useimmiten siirretään virheellisen geenin rinnalle toimiva jonkin sairauden parantava geeni. Urheilijoilla geeniterapian käyttö ei kuitenkaan yleensä tähtää sairauksien parantamiseen vaan suorituskyvyn parantamiseen.[20] Geenidopingin kohteina voi käytännössä olla mikä tahansa geeni, joka vaikuttaa liikkeiden suorittamiseen, hapen kuljetukseen, hermojen ja lihasten yhteistyöhön, lihasten kasvuun tai kivunlievittämiseen. Merkittäviä kohteita voisivat olla EPO-, HIF-, insuliininkaltaisen kasvutekijän IGF-1- ja peroksisomiproliferaattoreilla aktivoituvan reseptorin PPAR-delta-geeni.[21]

Lähteet

  • Salasuo, Mikko & Piispa, Mikko: Kuntodoping. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto, 2012. ISBN 978-952-5994-08-7.
  • Syrjälä, Jukka: Anaboliset aineet. Alaranta, Antti et al (toim.): Lääkkeet ja lisäravinteet urheilussa. Helsinki: NutriMed, 2007. ISBN 978-952-92-3045-7.

Viitteet

  1. a b Syrjälä, s. 136.
  2. Anabolic agents doping-prevention.de. Technische Universität München. Viitattu 31.8.2012. (englanniksi)
  3. Syrjälä, s. 137–138.
  4. Salasuo & Piispa, s. 20–21.
  5. Syrjälä, s. 152–153.
  6. Syrjälä, s. 155–156.
  7. a b c d e f g h i Taulukko I: Maailman antidopingsäännöstön mukainen urheilussa kiellettyjen aineiden ja menetelmien luettelo vuonna 2012 Helsinki: Suomen Antidopingtoimikunta. Viitattu 19.11.2013. (englanniksi)
  8. a b c d e f g h i j k l Antidopingsanakirja Helsinki: Suomen Antidopingtoimikunta. Viitattu 31.8.2012. (englanniksi)
  9. a b Hormones and related substance: Mode of Action doping-prevention.de. Technische Universität München. Viitattu 19.9.2012. (englanniksi)
  10. Beta-2 agonists: Side effects doping-prevention.de. Technische Universität München. Viitattu 28.9.2012. (englanniksi)
  11. Hormone antagonists and modulators doping-prevention.de. Technische Universität München. Viitattu 28.9.2012. (englanniksi)
  12. Hormone antagonists and modulators: Mode of action doping-prevention.de. Technische Universität München. Viitattu 28.9.2012. (englanniksi)
  13. Ruuska, Salla: Diureetit dopinglinkki.fi. 5.6.2012. Dopinglinkki / A-klinikkasäätiö. Viitattu 31.8.2012.
  14. Diuretics and other masking agents: Side effects doping-prevention.de. Technische Universität München. Viitattu 28.9.2012. (englanniksi)
  15. Seppälä, Timo: [www.finbandy.fi/kannabis%20ja%20urheilu.rtf Kannabis ja urheilu] Helsinki: Suomen Antidopingtoimikunta. Viitattu 22.1.2013.
  16. Alcohol doping-prevention.de. Technische Universität München. Viitattu 31.8.2012. (englanniksi)
  17. Enhancement of oxygen transfer: Mode of action doping-prevention.de. Technische Universität München. Viitattu 1.9.2012. (englanniksi)
  18. Chemical and physical manipulation: Mode of Action doping-prevention.de. Technische Universität München. Viitattu 31.8.2012. (englanniksi)
  19. Chemical and physical manipulation doping-prevention.de. Technische Universität München. Viitattu 1.10.2012. (englanniksi)
  20. Palmgren, Gorm: Geenidoping on vilpillisen kilpaurheilijan unelma. Tieteen kuvalehti, 2009, nro 9, s. 25–26. Bonnier Publications International AS. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 6.9.2012.
  21. Azzazy, Hassan M. E.: Gene Doping, s. 485–512. Thieme, Detlef & Hemmersbach, Peter (toim.): Doping in Sports. Heidelberg: Netherlands Centre for Doping Affairs, 2010. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 6.9.2012). (englanniksi)

Aiheesta muualla