Ero sivun ”Mikael Obrenović” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ak: Uusi sivu: thumb|Mihailo Obrenović III. '''Mihailo Obrenović III''' (16. syyskuuta <small>(J: 4. syyskuuta)</small> 1... |
mainitaan myös seuraaja |
||
| Rivi 6: | Rivi 6: | ||
Mihailo oli saanut länsimaisen koulutuksen ja osoittautui valistuneeksi hallitsijaksi, joka pyrki edistämään oikeusvaltion kehittämistä aiemman despoottisen hallinnon sijaan. Vuonna 1861 hyväksytty uusi perustuslaki toisaalta lisäsi ruhtinaan valtaoikeuksia ja vähitellen hänen hallintonsa muuttui itsevaltaisemmaksi. Mihailon valtakaudella perustettiin vakinainen asevelvollisuusarmeija (1861), valtion [[hypoteekkipankki]] (1862), Serbian oppineiden seura (1864) ja kansallisteatteri, sekä otettiin käyttöön oma valuutta (1868). Eurooppalaisten suurvaltojen tuella Mihailo onnistui vähitellen irrottamaan Serbian [[Ottomaanien valtakunta|Ottomaanien valtapiiristä]]. Vuonna 1867 turkkilaiset joutuivat luopumaan viimeisistä linnakkeistaan ja vetivät joukkonsa kokonaan pois Serbiasta. Mihailo pyrki myös yhdistämään [[eteläiset slaavit]] turkkilaisvastaiseksi Balkanin liitoksi, mutta tämä liitto hajosi pian hänen kuoltuaan.<ref name="brit" /><ref name="NFB" /> |
Mihailo oli saanut länsimaisen koulutuksen ja osoittautui valistuneeksi hallitsijaksi, joka pyrki edistämään oikeusvaltion kehittämistä aiemman despoottisen hallinnon sijaan. Vuonna 1861 hyväksytty uusi perustuslaki toisaalta lisäsi ruhtinaan valtaoikeuksia ja vähitellen hänen hallintonsa muuttui itsevaltaisemmaksi. Mihailon valtakaudella perustettiin vakinainen asevelvollisuusarmeija (1861), valtion [[hypoteekkipankki]] (1862), Serbian oppineiden seura (1864) ja kansallisteatteri, sekä otettiin käyttöön oma valuutta (1868). Eurooppalaisten suurvaltojen tuella Mihailo onnistui vähitellen irrottamaan Serbian [[Ottomaanien valtakunta|Ottomaanien valtapiiristä]]. Vuonna 1867 turkkilaiset joutuivat luopumaan viimeisistä linnakkeistaan ja vetivät joukkonsa kokonaan pois Serbiasta. Mihailo pyrki myös yhdistämään [[eteläiset slaavit]] turkkilaisvastaiseksi Balkanin liitoksi, mutta tämä liitto hajosi pian hänen kuoltuaan.<ref name="brit" /><ref name="NFB" /> |
||
Ruhtinas Mihailo erosi ensimmäisestä vaimostaan Julia Hynuadista avioliiton lapsettomuuden vuoksi ja kihlautui Katarina Konstantinovićin kanssa. Mihailo salamurhattiin hänen ollessaan kävelyllä kihlatunsa kanssa [[Topčider]]in puistossa. Syyllisiksi epäiltiin kilpailevan [[Karađorđević]]in suvun kannattajia.<ref name="NFB" /> |
Ruhtinas Mihailo erosi ensimmäisestä vaimostaan Julia Hynuadista avioliiton lapsettomuuden vuoksi ja kihlautui Katarina Konstantinovićin kanssa. Mihailo salamurhattiin hänen ollessaan kävelyllä kihlatunsa kanssa [[Topčider]]in puistossa. Syyllisiksi epäiltiin kilpailevan [[Karađorđević]]in suvun kannattajia.<ref name="NFB" /> Uudeksi hallitsijaksi tuli Mihailon 13-vuotias serkunpoika [[Milan Obrenović IV|Milan]]. |
||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
Versio 16. marraskuuta 2013 kello 00.31
Mihailo Obrenović III (16. syyskuuta (J: 4. syyskuuta) 1823 Kragujevac – 10. kesäkuuta (J: 29. toukokuuta) 1868 Kosutnjak, lähellä Belgradia)[1] oli Serbian ruhtinas vuosina 1839–1842 ja 1860–1868. Hänet salamurhattiin.
Mihailo oli ruhtinas Miloš Obrenovićin toiseksi vanhin poika ja hän peri kruunun vanhemman veljensä Milanin kuoltua 8. heinäkuuta 1839. Saatuaan Turkin hyväksynnän hän astui hallitsijan tehtäviin seuraavana vuonna, mutta hänet syöstiin vallasta vuonna 1842 senaattori Vučićin johtaman kapinan seurauksena. Sen jälkeen hän eli maanpaossa ja matkusteli, mutta pääsi palaamaan Serbiaan kun hänen jo aiemmin syrjäytetty isänsä palautettiin valtaistuimelle vuonna 1858. Mihailo toimi sen jälkeen armeijan ylipäällikkönä, ja kohosi uudelleen Serbian ruhtinaaksi isänsä kuoltua 26. syyskuuta 1860.[1][2]
Mihailo oli saanut länsimaisen koulutuksen ja osoittautui valistuneeksi hallitsijaksi, joka pyrki edistämään oikeusvaltion kehittämistä aiemman despoottisen hallinnon sijaan. Vuonna 1861 hyväksytty uusi perustuslaki toisaalta lisäsi ruhtinaan valtaoikeuksia ja vähitellen hänen hallintonsa muuttui itsevaltaisemmaksi. Mihailon valtakaudella perustettiin vakinainen asevelvollisuusarmeija (1861), valtion hypoteekkipankki (1862), Serbian oppineiden seura (1864) ja kansallisteatteri, sekä otettiin käyttöön oma valuutta (1868). Eurooppalaisten suurvaltojen tuella Mihailo onnistui vähitellen irrottamaan Serbian Ottomaanien valtapiiristä. Vuonna 1867 turkkilaiset joutuivat luopumaan viimeisistä linnakkeistaan ja vetivät joukkonsa kokonaan pois Serbiasta. Mihailo pyrki myös yhdistämään eteläiset slaavit turkkilaisvastaiseksi Balkanin liitoksi, mutta tämä liitto hajosi pian hänen kuoltuaan.[1][2]
Ruhtinas Mihailo erosi ensimmäisestä vaimostaan Julia Hynuadista avioliiton lapsettomuuden vuoksi ja kihlautui Katarina Konstantinovićin kanssa. Mihailo salamurhattiin hänen ollessaan kävelyllä kihlatunsa kanssa Topčiderin puistossa. Syyllisiksi epäiltiin kilpailevan Karađorđevićin suvun kannattajia.[2] Uudeksi hallitsijaksi tuli Mihailon 13-vuotias serkunpoika Milan.
Lähteet
- ↑ a b c Michael III (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 15.11.2013.
- ↑ a b c Nordisk familjebok (1914), s. 422–423 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 15.11.2013.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mikael Obrenović Wikimedia Commonsissa
