Ero sivun ”El Zorro” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 319: | Rivi 319: | ||
Sarjan julkaisu jatkui vuoteen 1986 asti. Vuodesta 1980 lähtien lehti ilmestyi aikaisemman kahdentoista numeron sijasta seitsemän kertaa vuodessa. Osa niistäkin oli kaksoisnumeroita, joten käytännössä tuolla aikavälillä ilmestyi vuosittain enää keskimäärin kuusi numeroa. |
Sarjan julkaisu jatkui vuoteen 1986 asti. Vuodesta 1980 lähtien lehti ilmestyi aikaisemman kahdentoista numeron sijasta seitsemän kertaa vuodessa. Osa niistäkin oli kaksoisnumeroita, joten käytännössä tuolla aikavälillä ilmestyi vuosittain enää keskimäärin kuusi numeroa. |
||
Valikoituja numeroita vuosilta 1979-86: 3/1979 Tyttö pulassa, 8/1979 Luodin rata, 10/1979 Kuollut piste, 1/1980 Karavaani kulkee, 3/1980 Portugalin tie, 4/1980 Naisen ryöstö, 1/1981 Liian viekas kuollakseen, 1/1982 Naamiohuvit, 1/1983 Saluuna, 3/1984 Väri vaihtuu, 4/1984 Tumman kosketus, 5/1984 Donnan hymy |
Valikoituja numeroita vuosilta 1979-86: 3/1979 Tyttö pulassa, 8/1979 Luodin rata, 10/1979 Kuollut piste, 1/1980 Karavaani kulkee, 3/1980 Portugalin tie, 4/1980 Naisen ryöstö, 1/1981 Liian viekas kuollakseen, 1/1982 Naamiohuvit, 1/1983 Saluuna, 2/1983 Auringon kimallus, 3/1984 Väri vaihtuu, 4/1984 Tumman kosketus, 5/1984 Donnan hymy |
||
== Aiheesta muualla == |
== Aiheesta muualla == |
Versio 11. marraskuuta 2013 kello 16.12
El Zorro - Seikkailuja Meksikon tulenhehkuisen taivaan alla on seikkailulukemisto jota kirjoitti Tapio Vilpponen (1913-1994) nimimerkillä Juan Batiste Montauban. Vilpponen on tullut tunnetuksi myös nimimerkillä Roy suomalaisten elokuvien sekä tv-ohjelmien lavastajana. El Zorro-sarjaa julkaistiin vuosina 1958-1986. Tapio Vilpponen kirjoitti käytännössä koko Zorro-sarjan vuosina 1958-1977 välillä, ja tiettävästi viimeinen hänen kirjoittamansa tarina ilmestyi vuonna 1977 lehden numerona 224 nimellä Äänetön kuolema, joka oli 199:s Juan Batiste Montaubanin kirjoittama Zorro-tarina. Sen jälkeen, vuoteen 1986 asti ilmestyi ainoastaan vanhoista lehden numeroista otettuja uusintapainoksia.
Vaikka El Zorro-lehteä ilmestyi yli 270 numeron verran, niin JBM:n kirjoittamien Zorro-tarinoiden määrä on todellisuudessa 199 lehteä. Vuodesta 1966 lähtien nimittäin sarjan alkupään numeroista alettiin silloin tällöin ottaa uusintapainoksia ja viimeisinä vuosina (1978-86) ei enää uusia kirjoitettu ollenkaan, vaan turvauduttiin ainoastaan vanhojen numeroiden uudelleen julkaisuun vaihtamalla tarinan nimi ja lisäämällä se mukaan sarjaan tavallaan uutena numerona.
Historiallisesti tekijä on ottanut melkoisia vapauksia, sillä kertomusten taustan huomioon ottaen niiden tapahtuma-aika vaihtelee suunnilleen 1860-luvulta aina 1920-luvulle, mikä todellisuudessa on mahdottomuus, koska niissähän ovat aina samat päähenkilöt.
70-luvulle siirryttäessä sarjan taso heikkeni. Samalla lehden koko pieneni. Silloin sarjaan sisällytetty erotiikka vaikuttaa osittain epäuskottavalta. Myös lehden kuvituksessa erotiikka otettiin lopuksi korostettuna esiin, ilmeisesti myynnin lisäämiseksi, käyttämällä mm. kansikuvissa vähäpukeisten naisten kuvia, minkä vuoksi lehden imago alkuperäisestä koki rajun muutoksen. Vuosina 1963-64 myös lehden numeroinnissa tapahtui kummia. Yksi numero (72) jäi välistä pois ja myöhemmin (1966-67) lehdessä julkaistuissa luetteloissa oli mukana numeroita, joita ei ollut koskaan julkaistu (65-69). Samassa yhteydessä lähes jokaisen, vuonna 1963 ilmestyneen lehden nimi oli luetteloitaessa täysin muuttunut (!).
Zorro-sarjan päähenkilö on upporikas meksikolainen haciendanomistaja Don Jaime del Castelrey, joka El Zorron hahmossa joutuu huimiin seikkailuihin toverinsa, Norohan armeijakunnan komentajan kenraali Aurelio Xavierin kanssa. Parivaljakon toiminta on tehokasta; El Zorro on mestari aseidensa, kahden Colt Peacemakerin ja heittoveitsien käsittelijänä, halliten myös karaten. Silloin puolestaan kun tarvitaan raakaa lihasvoimaa, astuu esiin väkivahva kenraali.
El Zorron esikuvina ovat ilmiselvästi Johnston McCulleyn 1930-luvulla luoma ja Walt Disneyn tuotannosta tunnetuksi tullut Zorro (Diego de la Vega) ja espanjalaisen José Mallorquín sankarihahmo El Coyote. Juan Batiste Montaubanin El Zorro oli kuitenkin tyyliltään esikuviaan veijarimaisempi ja hurjempi, suomalaiseen makuun räätälöity. Esikuvistaan poiketen El Zorro – Jaime del Castelrey ei vaikuta Kalifornian Los Angelesissa vaan hänen valtava haciendansa sijaitsee Pohjois-Meksikossa Villanuevan kylässä. Sen lisäksi, että Don Jaime alias El Zorro on kirjoittajan mukaan ”rikas kuin Kroisos”, hän on myös maailmanmatkaaja. Hän seikkailee Meksikon lisäksi eri puolilla Yhdysvaltoja, Keski-Amerikkaa sekä Eurooppaa, pääasiassa Ranskassa ja Espanjassa. Tarinassa Tsaarin kansleri (n:o 52) hän poikkeaa myös Venäjän puolella Pietarissa. Myös Pohjois-Afrikan ja eteläisen Amerikan rannikkoseudut tulevat tutuiksi El Zorron vauhdikkaiden seikkailujen välityksellä.
Identiteettisuojansa El Zorro on varmistanut esikuvistaan poiketen; mustan silmillä olevan, huonosti kasvoja peittävän naamion sijasta Jaime del Castelrey käyttää naamiona kasvojen alaosan kokonaan peittämää punaista silkkiliinaa.
El Zorroa kustansi vuosina 1958-60 Terre, vuosina 1960-61 Timantti Oy, vuosina 1961-63 Menekkilehdet Oy ja vuodesta 1964 lähtien Kustannusliike Suosikkilehdet Oy.
Henkilögalleria
Jo mainittujen Don Jaime del Castelreyn ja Aurelio Xavierin lisäksi sarjassa esiintyy muutama selkeä päähenkilö.
- Dona Carita: Don Jaimen puoliso. Ensi kertaa lehden numerossa 1. Viimeinen maininta Caritasta on numerossa Revolveri Jane (1/1969), sen jälkeen Don Jaimen mainitaan olevan leskimies.
- Dona Felicita: Aurelio Xavierin puoliso. Viimeisen kerran Dona Felicita esiintyy numerossa 170 (4/1973), sen jälkeen Aurelion mainitaan olevan leskimies.
- Tacho: Don Jaimen uskollinen chihuahua-intiaanipalvelija. Kenraalin sanassa tämä "kuparinvärinen pentele" on erikoisen hyvä jäljittäjä.
- Nathaniel Pinkerton: Amerikkalainen yksityisetsivä, Zorron ja kenraalin yhteistyökumppani, jonka mainitaan olevan Pinkertonin etsivätoimiston perustajan Allan Pinkertonin poika.
- Don Osvaldo Jimenez Faria: Meksikon sotaministeri "ukko" Faria on kenraali Xavierin esimies.
Maininnan ansaitsevat tässä yhteydessä myös ratsut; El Zorron "tulinen ratsu" Jamie ja kenraalin Bulolo. Sarjan kirjoittajan mukaan lehden viimeisissä numeroissa entisen Jamien paikan on jo ottanut uusi Jamie, edellisen siittämästä varsasta kasvatettu Zorron uusi, yhtä uljas ratsu.
Historiaa
Meksikossa eletään 1800-luvun puolenvälin jälkeen levottomia aikoja. Kapinakenraali Villariosin armeijan joukot kulkevat pitkin maata jättäen jälkeensä poltettuja tiloja ja lukemattomia ruumiita. Hänen armeijansa tielle sattuu myös Pohjois-Meksikossa Villanuevassa sijaitseva Don Carlos del Castelreyn hacienda. Tila tuhotaan ja Don Carlos sekä hänen vaimonsa saavat surmansa. Eloon jää ainoastaan heidän 10-vuotias poikansa Jaime, joka pestautuu Villariosin joukkoihin.
Viisi vuotta Villariosin joukoissa kierreltyään Jaime asettuu New Orleansiin. Nuo kuluneet viisi vuotta ovat kypsyttäneet hänet tulevaan tehtäväänsä, kostamaan vanhempiensa kuoleman. Saksalaisen kaksintaistelunopettajan Braunschwartzin koulutuksessa poika oppii käsittelemään mestarillisesti ampuma-aseita sekä oppii kaikki mahdolliset itsepuolustusmenetelmät. Hänestä tulee salaperäinen vuorten kostaja, El Zorro. Lopulta jokainen kuudesta Villariosin armeijan esimiehestä, Zapata, Mazeta, Romulo, Hermano, Lantejuala ja Tambieda saavat vuorollaan kokea kostonsa El Zorron kädestä.
Don Jaime saa jälleen del Castelreyn haciendan kukoistamaan ja hänestä tulee rikas. Rikkaan haciendeiron elämä maistuu kuitenkin puulta ja niinpä Don Jaime sonnustautuu El Zorron hahmossa jatkamaan aloittamaansa työtä, auttamaan sorrettuja ja saattamaan rikollisia vastaamaan teoistaan.
El Zorro -sarjan numerot 1958-1978
Seuraavassa luettelo El Zorro -sarjan numeroista vuosilta 1958-1978. Ensimmäinen numero on lehden virallinen järjestysnumero. Tämä numerointi oli käytössä aina vuoteen 1978 tammikuun numeroon asti. Vuoteen 1963 tämä numero ilmaisee samalla sen, että kuinka mones uusi, ennen ilmestymätön lehden numero on kyseessä. Vuodesta 1964 lähtien virallinen numerointi ei enää pitänyt paikkaansa, ja niinpä sen jälkeen on jokaisen lehden numeron jälkeen merkitty suluissa sen todellinen juokseva numero. Vuodesta 1966 lähtien alettiin joistakin vanhoista, jo aikaisemmin ilmestyneistä lehden numeroista ottamaan uusintapainoksia jotka julkaistiin eri nimellä. Siinä tapauksessa lehden perään on sulkuihin merkitty tuon kyseisen lehden alkuperäisjulkaisu.
Numerointi päättyy vuonna 1977 ilmestyneeseen Äänettömään kuolemaan, joka saa järjestysnumeron 199 ollen samalla viimeinen Juan Batiste Montaubanin kirjoittama El Zorro -tarina. Vuosien 1979-1986 lehden numeroita ei ole tässä ilmoitettu, koska niistä ei ole olemassa tutkittua lähdetietoa.
El Zorro 1958-78
1958
1959
1960
1961
1962
1963
1964
1965
1966
1967
1968
|
1969
1970
1971
1972
1973
1974
1975
1976
1977
1978
|
Sarjan julkaisu jatkui vuoteen 1986 asti. Vuodesta 1980 lähtien lehti ilmestyi aikaisemman kahdentoista numeron sijasta seitsemän kertaa vuodessa. Osa niistäkin oli kaksoisnumeroita, joten käytännössä tuolla aikavälillä ilmestyi vuosittain enää keskimäärin kuusi numeroa.
Valikoituja numeroita vuosilta 1979-86: 3/1979 Tyttö pulassa, 8/1979 Luodin rata, 10/1979 Kuollut piste, 1/1980 Karavaani kulkee, 3/1980 Portugalin tie, 4/1980 Naisen ryöstö, 1/1981 Liian viekas kuollakseen, 1/1982 Naamiohuvit, 1/1983 Saluuna, 2/1983 Auringon kimallus, 3/1984 Väri vaihtuu, 4/1984 Tumman kosketus, 5/1984 Donnan hymy
Aiheesta muualla
- Kioskilänkkärit: El Zorro kansikuvat vuosittain.