Tämä on lupaava artikkeli.

Ero sivun ”Juhannustanssit” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→‎Jumalanpilkkasyyte: alatyyli lainatussa alkuperäistekstissä
Rivi 49: Rivi 49:
Hannu Salaman puolustusasianajaja Kullervo Kemppinen on pitänyt tuomion kannalta ratkaisevana kirjettä, jonka Salama lähetti raastuvanoikeudelle jutun toiseen käsittelyyn. Kirjeessään Salama sanoi halunneensa romaanillaan ”pilkata ja loukata kansalaisten jumalakäsitystä ja uskonnollisia tunteita”.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Kemppinen, Kullervo | Nimeke=Laamanni muistelee | Sivu=411 | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2000 | Tunniste=ISBN 951-0-24358-2}}</ref>
Hannu Salaman puolustusasianajaja Kullervo Kemppinen on pitänyt tuomion kannalta ratkaisevana kirjettä, jonka Salama lähetti raastuvanoikeudelle jutun toiseen käsittelyyn. Kirjeessään Salama sanoi halunneensa romaanillaan ”pilkata ja loukata kansalaisten jumalakäsitystä ja uskonnollisia tunteita”.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Kemppinen, Kullervo | Nimeke=Laamanni muistelee | Sivu=411 | Julkaisupaikka=Porvoo Helsinki Juva | Julkaisija=WSOY | Vuosi=2000 | Tunniste=ISBN 951-0-24358-2}}</ref>


Sensuroidut sivut
'''Sensuroidut sivut'''

Jumalanpilkkasyyte koski kuvausta, jossa kirjan henkilöihin kuuluva muurari Hiltunen pitää juovuspäissään pilasaarnan laittaen "kätensä rinnalle ristiin ja puhui rintaäänellä kuin olisi messunnut"[15]. Hiltunen on kookas ja kumara, käynyt keskikoulun ja ryhtynyt sen jälkeen isänsä kanssa muuraajaksi. Vapaa-aikana hän vietti useimmiten humalassa prostituoitujen seurassa[16]. Sensuroiduiksi joutuivat seuraavat romaanin 6. luvun sivut 139–142:
Jumalanpilkkasyyte koski kuvausta, jossa kirjan henkilöihin kuuluva muurari Hiltunen pitää juovuspäissään pilasaarnan laittaen "kätensä rinnalle ristiin ja puhui rintaäänellä kuin olisi messunnut". Hiltunen on kookas ja kumara, käynyt keskikoulun ja ryhtynyt sen jälkeen isänsä kanssa muuraajaksi. Vapaa-aikana hän vietti useimmiten humalassa prostituoitujen seurassa. Sensuroiduiksi joutuivat seuraavat romaanin 6. luvun sivut 139–142:
"Hiltunen laittoi kätensä rinnalle ristiin, nosti päänsä kenoon ja puhui rintaäänellä kuin olisi messunnut:
"Hiltunen laittoi kätensä rinnalle ristiin, nosti päänsä kenoon ja puhui rintaäänellä kuin olisi messunnut:
– Ja kiitoksen kukko lauloi korkealla äänellä: ettet vainen valehteliski. Sillä kirjoitettu on: joka tekee sen yhdellekin näistä pienimmistä, niin parempi olisi että sille ripustettaisiin tahkonkivi mulkunvarteen niin kun viulunkielen talla, mutta joka tekee saman tempun neitsyelle pääsiäisyönä, sen on oleva taivasten valtakunta. (...) – Ja Jeesus lähti Kapernaumista kolmen lapsen äidin kanssa ja pysäytti mossensa vähän ennen Jerikon tiehaaraa ja poikkesi ämmän kanssa tiepuoleen ja sitä paikkaa on siitä alkaen kutsuttu Raapatraapatiksi, se on: kaks aasinhäntää ristissä. Ja Jeesus sanoi jenkilleen: oi te epäuskoiset, jos minä en tulisi Jerusalemiin tiineen aasintamman kanssa niin te sanoisitte ettei Jeesus ole Jumalan poika. (...) – Ja totisesti minä sanon teille, kun tulee päivä niin te huudatte täällä on Herra ja tuolla on Herra ja jokapuolla Herra ja hiialahiiala mutta te ette enää muista että Jeesus seurustelee vakituiseen tiineen aasintamman kanssa koska Jeesus ei ole mikään tuhkamuna. (...)
– Ja kiitoksen kukko lauloi korkealla äänellä: ettet vainen valehteliski. Sillä kirjoitettu on: joka tekee sen yhdellekin näistä pienimmistä, niin parempi olisi että sille ripustettaisiin tahkonkivi mulkunvarteen niin kun viulunkielen talla, mutta joka tekee saman tempun neitsyelle pääsiäisyönä, sen on oleva taivasten valtakunta. (...) – Ja Jeesus lähti Kapernaumista kolmen lapsen äidin kanssa ja pysäytti mossensa vähän ennen Jerikon tiehaaraa ja poikkesi ämmän kanssa tiepuoleen ja sitä paikkaa on siitä alkaen kutsuttu Raapatraapatiksi, se on: kaks aasinhäntää ristissä. Ja Jeesus sanoi jenkilleen: oi te epäuskoiset, jos minä en tulisi Jerusalemiin tiineen aasintamman kanssa niin te sanoisitte ettei Jeesus ole Jumalan poika. (...) – Ja totisesti minä sanon teille, kun tulee päivä niin te huudatte täällä on Herra ja tuolla on Herra ja jokapuolla Herra ja hiialahiiala mutta te ette enää muista että Jeesus seurustelee vakituiseen tiineen aasintamman kanssa koska Jeesus ei ole mikään tuhkamuna. (...)
– Ja kun Pietari oli laittanut toistakymmentä kuivaa jaloviinaa tuulensuojaan, hän maksoi laskun ja käski portsarin soittaa taksin. Ja tapahtui että kun Pietari pääsi huoran kanssa kämpille, hän ei tuntenut mestaria joka oli loikannut Tuulensuusta siivelle. Ja katso, he tekivät junan. Ja kun aamu valkeni, Jeesus katsoi Pietariin ja sanoi: katso ihmistä. Ja Jeesus meni kolmesti kuselle mutta Pietari itki niin katkerasti että hätä meni ohi. (...)
– Ja kun Pietari oli laittanut toistakymmentä kuivaa jaloviinaa tuulensuojaan, hän maksoi laskun ja käski portsarin soittaa taksin. Ja tapahtui että kun Pietari pääsi huoran kanssa kämpille, hän ei tuntenut mestaria joka oli loikannut Tuulensuusta siivelle. Ja katso, he tekivät junan. Ja kun aamu valkeni, Jeesus katsoi Pietariin ja sanoi: katso ihmistä. Ja Jeesus meni kolmesti kuselle mutta Pietari itki niin katkerasti että hätä meni ohi. (...)
Hiltunen pyöritti päätään, ponkaisi penkistä ja putosi takaisin ja jollotti nuotin kanssa kuin ortodoksinen pappi.
Hiltunen pyöritti päätään, ponkaisi penkistä ja putosi takaisin ja jollotti nuotin kanssa kuin ortodoksinen pappi.
– Ja pyrämiitin esirippu halkesi keskeltää, ja riekaleet heilu kolme päivää tuulessaa, ja kaikki kukot kieku niin perkeleesti saunankiukaalla ja haudat levisivät kuin Jokisen eväät, ja Jeesus huusi suurella äänellä: Ollaanko Pispalassa kun on verinen perse ikkunassa, aameen."[17]
– Ja pyrämiitin esirippu halkesi keskeltää, ja riekaleet heilu kolme päivää tuulessaa, ja kaikki kukot kieku niin perkeleesti saunankiukaalla ja haudat levisivät kuin Jokisen eväät, ja Jeesus huusi suurella äänellä: Ollaanko Pispalassa kun on verinen perse ikkunassa, aameen."


==Merkitys==
==Merkitys==

Versio 5. marraskuuta 2013 kello 10.57

Tämä artikkeli käsittelee Hannu Salaman kirjaa. Juhannustanssit kertoo muista merkityksistä.
Juhannustanssit
Juhannustanssien taskukirjalaitoksen kansi.
Juhannustanssien taskukirjalaitoksen kansi.
Kirjailija Hannu Salama
Kieli suomi
Genre romaani
Kustantaja Otava
Julkaistu 7. lokakuuta 1964
Sivumäärä 245
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Juhannustanssit on Hannu Salaman vuonna 1964 ilmestynyt neljäs romaani ja hänen läpimurtoteoksensa. Teoksen julkaisi kustannusyhtiö Otava. Kirja kertoo juhannusjuhlista maaseudulla. Se kuvaa alkoholinkäyttöä ja sukupuolisuhteita, ja se sisältää humalaisen muurari Hiltusen pilkkasaarnan, joka loukkasi aikanaan uskonnollisia tunteita. Juhannustanssit synnytti ”Salama-sodaksi” kutsutun kulttuurikiistan, ja Salama sai syytteen jumalanpilkasta. Kirjailija tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen, mutta presidentti Kekkonen armahti hänet.

Nykyään Juhannustanssit kuuluu suomalaisen kirjallisuuden kaanoniin. Sen synnyttämä kiista kertoo 1960-luvun poliittisesta ja aatteellisesta ilmapiiristä: vasemmistolainen nuoriso halusi kyseenalaistaa edellisen sukupolven arvot ja murtaa käsityksen taideteoksen yhtenäisestä tulkinnasta.

Aiheet ja tyyli

Juhannustanssit kertoo maaseudulla pidetyistä juhannusjuhlista ja ”nuorista kesäyön hullaannuttavina hämäränhetkinä”,[1] ja sen keskeisiä aiheita ovat alkoholi ja sukupuolisuhteet.[2] Tanssipaikalle saavutaan ja sieltä lähdetään linja-autolla, joka joutuu kirjan lopussa pahaan onnettomuuteen. Kirja on nopealiikkeinen, ja siinä on useita päähenkilöitä ja takaumia.[3] Takaumia lukuun ottamatta kirjan tapahtumat sijoittuvat yhteen yöhön, eikä varsinaista juonta ole, vaan kirja koostuu pienistä episodeista.[4]

Romaanissa kuvatut nuoret miehet ovat ahdistuneita, katkeria ja elämään pettyneitä, missä on nähty yhteyksiä Salaman omaan henkilöhistoriaan.[4] Salaman tuotannolle tyypillisesti kirjassa on paljon dialogia, ja siinä sekoittuvat korkea ja matala tyyli. Erityisesti uskonnollisten ja ”rahvaanomaisten” elementtien yhdistäminen loukkasi uskonnollisia tunteita.[5] Erässä kirjan kohtauksessa humalainen, tyttöystävänsä pettämäksi joutunut Hiltunen pitää pilasaarnan, jossa hän purkaa ahdistustaan ja epätoivoaan ja viittaa Raamattuun tavalla, joka koettiin ”rienaavaksi”.[4]

Kirjasta otettiin vuosina 1964–65 useita painoksia, mutta jumalanpilkkasyytteen jälkeen Otava julkaisi 1966 sensuroidun painoksen, josta oli poistettu osia Hiltusen pilasaarnasta. Uusintapainokset ilmestyivät sensuroituina vuoteen 1990 asti.[6]

Vastaanotto

Salaman aikaisemmat teokset oli otettu kritiikeissä vastaan yleensä myönteisesti, eivätkä Juhannustanssien arviot poikenneet tästä yleislinjasta. Teosta pidettiin rivona, mutta todenmukaisena.[7] Myönteisimmin Juhannustansseista kirjoittivat päälehtien, kuten Helsingin Sanomien ja Uuden Suomen arvostelijat.[8]

Varauksellisesti tai kielteisesti suhtautuneista kriitikoistakin vain pari puuttui jumalanpilkkaan; enemmän kiinnitettiin huomiota kirjan ”rivouteen” ja ”ruokottomuuteen”, jonka katsottiin palvelevan enemmän kaupallisia kuin taiteellisia näkökohtia. Nils-Börje Stormbom ennakoi Vasabladetissa, että Juhannustanssit tulisi herättämään kiivaan väittelyn, mutta piti epätodennäköisenä, että sen pohjalta nostettaisiin syytettä jumalanpilkasta tai pornografisuudesta: ”Hyökkäys sitä vastaan ’moraalin’ nimissä olisi niin kyynistä teeskentelyä, että kieltäydyn uskomasta että edes tässä maassa kyettäisiin sellaiseen.”[9]

Teos synnytti laajan kulttuurikeskustelun. Esimerkiksi professori Urpo Harva syytti suomalaista kirjallisuutta epä-älyllisyydestä eikä halunnut hyväksyä Salaman sivistymätöntä totuudellisuutta: ”On vaikea kuvitella semmoista yhteiskuntaa, jossa julkaistaisiin kaikki, mikä vain on totta.”[10] Kirkollinen lehti Kotimaa totesi pääkirjoituksessaan, että Salaman kirja ”etsii Raamatun ja uskonarvojen rienaavuudessa vertaistaan uudessa kotimaisessa kaunokirjallisuudessa”.[11]

Arkkipiispa Martti Simojoki piti marraskuussa 1964 kansanopistolaitoksen 75-vuotisjuhlissa puheen, jossa hän kiinnitti huomiota ”erään tämän syksyn romaanin” tapaan käsitellä Jeesusta ja Raamatun sanoja. Ennen puhettaan arkkipiispa oli käynyt Otavassa ehdottamassa muutamien arkojen kohtien, kuten romaanihenkilö Hiltusen pilasaarnan, poistamista romaanin uusista painoksista.[12] Simojoki ei kuitenkaan halunnut nostaa asiasta syytettä, eikä hänen mukaansa kirjan etiikka ollut ”aivan huono”, vaikka siinä käytetyt ilmaisut loukkasivatkin uskonnollisia ihmisiä.[13]

Jumalanpilkkasyyte

Kansanedustaja Margit Borg-Sundman teki joulukuussa 1964 Juhannustansseista eduskuntakyselyn, jonka allekirjoitti 18 muuta kokoomuksen kansanedustajaa. Kirjelmässä kysyttiin: ”Onko Hallitus tietoinen siitä, että maassa julkaistaan lain vastaisesti jumalanpilkkaa esittävää ja sukupuolikuria loukkaavaa kirjallisuutta, ja jos on, aikooko Hallitus ryhtyä toimenpiteisiin tällaisen toiminnan lopettamiseksi?”.[14] Oikeusministeri J. O. Söderhjelm määräsi tammikuussa 1965 nostettavaksi syytteen jumalanpilkasta Salamaa ja kustannusyhtiö Otavaa vastaan.[15]

Syytteen nostaminen sai julkisuudessa – varsinkin kulttuuripiireissä – myrskyisän vastaanoton. Kirjailija Pentti Saarikoski esitti vastalauseensa eroamalla kirkosta.[16] Mika Waltari ja Väinö Linna ilmoittivat, etteivät pitäneet Juhannustanssien kohua herättäneitä kohtia jumalanpilkkana, ja pääministeri Johannes Virolainen kertoi mielipiteenään, että ”yhteiskunnalla pitäisi olla toisia keinoja tässä asiassa kuin rikoslaki”.[17] Borg-Sundman korosti myöhemmin useaan otteeseen, että eduskuntakysely ei ollut suunnattu yksinomaan Salaman kirjaa tai yleensäkään kaunokirjallisuutta kohtaan, vaan se koski ”aikamme moraalista nihilismiä” yleensä.[18]

Helsingin hovioikeus tuomitsi 20. syyskuuta 1966 Salaman jumalanpilkasta kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja langetti Otavan kustantajalle Kari Reenpäälle 2 000 markan sakkorangaistuksen. Kirjailija ja kustantamo menettivät rikoksen taloudellisen hyödyn valtiolle, samoin kuin kirjan myymättömät kappaleet, jotka määrättiin tuhottaviksi. Tuomitut valittivat tuomiosta Korkeimpaan oikeuteen, joka piti tuomion ennallaan, mutta vapautti kustantajan sakkorangaistuksesta. Salamalle anottiin armahdusta Suomen kirjailijaliiton ja Suomen Pen-klubin johdolla, ja presidentti Kekkonen armahti hänet vuonna 1968.[19]

Hannu Salaman puolustusasianajaja Kullervo Kemppinen on pitänyt tuomion kannalta ratkaisevana kirjettä, jonka Salama lähetti raastuvanoikeudelle jutun toiseen käsittelyyn. Kirjeessään Salama sanoi halunneensa romaanillaan ”pilkata ja loukata kansalaisten jumalakäsitystä ja uskonnollisia tunteita”.[20]

Sensuroidut sivut

Jumalanpilkkasyyte koski kuvausta, jossa kirjan henkilöihin kuuluva muurari Hiltunen pitää juovuspäissään pilasaarnan laittaen "kätensä rinnalle ristiin ja puhui rintaäänellä kuin olisi messunnut". Hiltunen on kookas ja kumara, käynyt keskikoulun ja ryhtynyt sen jälkeen isänsä kanssa muuraajaksi. Vapaa-aikana hän vietti useimmiten humalassa prostituoitujen seurassa. Sensuroiduiksi joutuivat seuraavat romaanin 6. luvun sivut 139–142: "Hiltunen laittoi kätensä rinnalle ristiin, nosti päänsä kenoon ja puhui rintaäänellä kuin olisi messunnut: – Ja kiitoksen kukko lauloi korkealla äänellä: ettet vainen valehteliski. Sillä kirjoitettu on: joka tekee sen yhdellekin näistä pienimmistä, niin parempi olisi että sille ripustettaisiin tahkonkivi mulkunvarteen niin kun viulunkielen talla, mutta joka tekee saman tempun neitsyelle pääsiäisyönä, sen on oleva taivasten valtakunta. (...) – Ja Jeesus lähti Kapernaumista kolmen lapsen äidin kanssa ja pysäytti mossensa vähän ennen Jerikon tiehaaraa ja poikkesi ämmän kanssa tiepuoleen ja sitä paikkaa on siitä alkaen kutsuttu Raapatraapatiksi, se on: kaks aasinhäntää ristissä. Ja Jeesus sanoi jenkilleen: oi te epäuskoiset, jos minä en tulisi Jerusalemiin tiineen aasintamman kanssa niin te sanoisitte ettei Jeesus ole Jumalan poika. (...) – Ja totisesti minä sanon teille, kun tulee päivä niin te huudatte täällä on Herra ja tuolla on Herra ja jokapuolla Herra ja hiialahiiala mutta te ette enää muista että Jeesus seurustelee vakituiseen tiineen aasintamman kanssa koska Jeesus ei ole mikään tuhkamuna. (...) – Ja kun Pietari oli laittanut toistakymmentä kuivaa jaloviinaa tuulensuojaan, hän maksoi laskun ja käski portsarin soittaa taksin. Ja tapahtui että kun Pietari pääsi huoran kanssa kämpille, hän ei tuntenut mestaria joka oli loikannut Tuulensuusta siivelle. Ja katso, he tekivät junan. Ja kun aamu valkeni, Jeesus katsoi Pietariin ja sanoi: katso ihmistä. Ja Jeesus meni kolmesti kuselle mutta Pietari itki niin katkerasti että hätä meni ohi. (...) Hiltunen pyöritti päätään, ponkaisi penkistä ja putosi takaisin ja jollotti nuotin kanssa kuin ortodoksinen pappi. – Ja pyrämiitin esirippu halkesi keskeltää, ja riekaleet heilu kolme päivää tuulessaa, ja kaikki kukot kieku niin perkeleesti saunankiukaalla ja haudat levisivät kuin Jokisen eväät, ja Jeesus huusi suurella äänellä: Ollaanko Pispalassa kun on verinen perse ikkunassa, aameen."

Merkitys

Juhannustansseja on pidetty Salaman läpimurtoteoksena.[1] Kirjasta syntynyt kohu vaikutti Salaman psyykeen ja hänen kirjailijatyöhönsä.[5] Salama on itse kertonut haastattelussa, että kohun vuoksi hän alkoholisoitui useaksi vuodeksi ja hänen avioliittonsa hajosi.[21] Oikeusprosessi aiheutti taloudellisia vaikeuksia ja yhteisöllisiä paineita, joita Salama purki etenkin 1960-luvun novelleissaan. Niiden päähenkilönä oli usein kirjailijan omakuva, ”ärhäkkä ja itsestääntietoinen” Harri Salminen. Nykyään Salama ja hänen tuotantonsa ovat vakiinnuttaneet asemansa suomalaisessa kirjallisuudessa.[5] Tutkija Olli Löytty toteaa Juhannustanssien olevan osa suomalaisen kirjallisuuden kaanonia, joka kuuluu esimerkiksi Turun yliopiston kirjallisuuden opintovaatimuksiin ja opiskelijoiden ”kirjalliseen yleissivistykseen”.[22]

”Salama-sota” ja muut 1960-luvun kirjasodat olivat poliittisia, ja ne kertovat ajankohtansa yhteiskunnallisista arvoista ja ajatusmaailmasta. Vasemmistolainen nuoriso kyseenalaisti edellisen sukupolven arvot, joita se piti vanhoillisina, eikä taideteoksen yhtenäinen tulkinta ollut enää mahdollista. Salaman armahdusta voidaan pitää merkkinä siitä, että yksilön sananvapaus asetettiin etusijalle siihen nähden, aiheuttiko se mahdollisesti jollekulle toiselle mielipahaa.[6] Kohu johti lopulta rikoslain 10. luvun uusimiseen siten, että normaalirangaistukseksi julkisesta jumalanpilkasta tuli sakko tai enintään kahden vuoden vankeus. Aiemmin siitä oli seurannut vankeus tai enintään neljän vuoden kuritushuonetuomio. Eduskunta hyväksyi lainmuutoksen vuonna 1971.[23]

Juhannustansseista on dramatisoitu kaksi tv-elokuvaa, vuosina 1971 ja 1983[1], ja näytelmä vuonna 1998.[2] Teoksen synnyttämää kulttuurikiistaa kuvataan kaksiosaisessa televisioelokuvassa Katso ihmistä.[24]

Lähteet

  • Nykänen, Elina: Salamasota. Arvomaailmojen ristiriita Juhannustanssit-kohussa 60-luvulla. Pro gradu -työ. Jyväskylän yliopisto, 2001. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 17.10.2013).
  • Suurpää, Matti: Kirjallisuus ja moraali − ”Salamasota”, s. 260–271. Mitä missä milloin, kansalaisen vuosikirja 1966. Helsinki: Otava, 1965. ISSN 0540-4606.
  • Tarkka, Pekka: Salama. Helsinki: Otava, 1973. ISBN 951-1-01159-6.

Viitteet

  1. ↑ a b c Juhannustanssit Kirjasampo. Kirjastot.fi. Viitattu 13.10.2013.
  2. ↑ a b Hannu Salama - Juhannustanssit Näytelmät.fi. Viitattu 13.10.2013.
  3. ↑ Paavilainen, Matti: Kritiikin klassikot. Hannu Salama: Juhannustanssit Helsingin Sanomat. 7.10.1964 (Julkaistu uudelleen 17.11.2008). Viitattu 13.10.2013.
  4. ↑ a b c Nykänen, s. 18
  5. ↑ a b c Niemi, Juhani: Salama, Hannu (1936–) Kansallisbiografia. 9.10.2006. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 13.10.2013.
  6. ↑ a b Miksi Hannu Salaman romaani Juhannustanssit aiheutti suurta kohua? Kysy.fi. 10.11.2006. Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 13.10.2013.
  7. ↑ Tarkka, s. 162–163.
  8. ↑ Suurpää, s. 261.
  9. ↑ Suurpää, s. 261−262.
  10. ↑ Tarkka, s. 195.
  11. ↑ Tarkka, s. 166.
  12. ↑ Tarkka, s. 165–166.
  13. ↑ Lauha, Aila: Simojoki, Martti (1908–1999) Kansallisbiografia. 16.9.1997 (päivitetty 27.8.2012). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 13.10.2013.
  14. ↑ Valtiopäivät 1964, asiakirja V. Kysymys No: 186.
  15. ↑ Nykänen s. 52–53.
  16. ↑ Suurpää, s. 265.
  17. ↑ Suurpää, s. 267.
  18. ↑ Suurpää, s. 266.
  19. ↑ Tarkka, s. 186–187.
  20. ↑ Kemppinen, Kullervo: Laamanni muistelee, s. 411. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24358-2.
  21. ↑ Nykänen s. 16.
  22. ↑ Löytty, Olli: Kirjallisuuden kansallinen kaanon 25.3.2010. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 13.10.2013.
  23. ↑ Mitä missä milloin, Kansalaisen vuosikirja 1972, s. 126. Helsinki: Otava, 1971. ISSN 0540-4606
  24. ↑ Katso ihmistä 1-2 Yle.fi. Viitattu 13.10.2013.

Kirjallisuutta

  • Borg-Sundman, Margit: Yhden naisen sota. Helsinki: Kirjapaja, 1977. ISBN 951-621-185-2.
  • Kemppinen, Kullervo: Laamanni muistelee, s. 410–412. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 2000. ISBN 951-0-24358-2.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juhannustanssit&oldid=13639653”