Ero sivun ”Keskeislyriikka” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Käyttäjän 80.220.73.140 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän 81.175.224.36 tekemään versioon. |
Thi (keskustelu | muokkaukset) pEi muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Keskeislyriikka''' eli '''keskuslyriikka''' on [[runous|runoutta]], joka keskittyy runon [[kertoja]]n eli lyyrisen minän ympärille. Keskeislyriikassa runon puhuja tarkkailee subjektiivisia tuntemuksiaan, ja siinä on usein henkilökohtaisia tilityksiä tai tunnustuksia.<ref>http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/haku.aspx?word=Lyriikka</ref><ref>http://etaopit.pp.fi/Teletopelius/lyriikka/sanastolyr.htm#keskuslyriikka</ref> Käytännössä keskeislyriikkaa ei ollut ennen [[William Wordsworth]]ia. |
'''Keskeislyriikka''' eli '''keskuslyriikka''' on [[runous|runoutta]], joka keskittyy runon [[kertoja]]n eli lyyrisen minän ympärille. Keskeislyriikassa runon puhuja tarkkailee subjektiivisia tuntemuksiaan, ja siinä on usein henkilökohtaisia tilityksiä tai tunnustuksia.<ref>http://igs.kirjastot.fi/iGS/kysymykset/haku.aspx?word=Lyriikka</ref><ref>http://etaopit.pp.fi/Teletopelius/lyriikka/sanastolyr.htm#keskuslyriikka</ref> Käytännössä keskeislyriikkaa ei ollut ennen [[William Wordsworth]]ia. |
||
1950-luvulla keskeislyriikka oli Suomessa runouden arvostetuin muoto. Esimerkiksi [[Tuomas Anhava]] piti itseään keskeislyyrikkona.<ref>http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Keskeislyriikka+ennen+ihanne+t%C3%A4n%C3%A4%C3%A4n++solvaus/HS20020511SI1KU02cu9</ref> |
|||
== |
== Lähteet == |
||
{{viitteet}} |
{{viitteet}} |
||
Versio 2. marraskuuta 2013 kello 19.00
Keskeislyriikka eli keskuslyriikka on runoutta, joka keskittyy runon kertojan eli lyyrisen minän ympärille. Keskeislyriikassa runon puhuja tarkkailee subjektiivisia tuntemuksiaan, ja siinä on usein henkilökohtaisia tilityksiä tai tunnustuksia.[1][2] Käytännössä keskeislyriikkaa ei ollut ennen William Wordsworthia.
1950-luvulla keskeislyriikka oli Suomessa runouden arvostetuin muoto. Esimerkiksi Tuomas Anhava piti itseään keskeislyyrikkona.[3]