Lyndon B. Johnson

Lyndon Baines Johnson
[[Tiedosto:|250px|]]
Yhdysvaltain 36. presidentti
22. marraskuuta 1963 – 20. tammikuuta 1969
Varapresidentti	Ei kukaan (1963–1965), Hubert H. Humphrey (1965–1969)
Edeltäjä	John F. Kennedy
Seuraaja	Richard Nixon
Yhdysvaltain 37. varapresidentti
20. tammikuuta 1961 – 22. marraskuuta 1963
Presidentti	John F. Kennedy
Edeltäjä	Richard Nixon
Seuraaja	Hubert Humphrey
Henkilötiedot
Syntynyt	27. elokuuta 1908 Stonewall, Texas
Kuollut	22. tammikuuta 1973 (64 vuotta) Stonewall, Texas
Ammatti	opettaja
Puoliso	Lady Bird Johnson
Tiedot
Puolue	Demokraatit
Uskonto	Disciples of Christ
[[Tiedosto:|150x90px|Nimikirjoitus]] Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Lyndon Baines Johnson (tunnettiin myös lyhenteellä LBJ) (27. elokuuta 1908 Stonewall, Texas, Yhdysvallat – 22. tammikuuta 1973) oli Yhdysvaltain 36. presidentti (1963–1969). Hän astui virkaan John F. Kennedyn salamurhan jälkeen. Johnson jatkoi Kennedyn aloittamia sosiaalipoliitikan ja kansalaisoikeuslainsäädännön uudistuksia. Vietnamin sotaan Yhdysvallat kuitenkin sekaantui yhä syvemmin hänen kaudellaan. Johnson ei enää asettunut ehdolle vuoden 1968 presidentinvaaleissa, jotka voitti republikaanien ehdokas Richard Nixon.

Lapsuus ja nuoruus

Johnson oli syntynyt köyhään teksasilaiseen maanviljelijäperheeseen. Alue oli Yhdysvaltain etelän köyhälistön asuinaluetta. Perheessä oli neljä lasta. Lyndon kävi kansakoulun ja valmistui Johnson City High Schoolista vuonna 1924. Lyndon teki töitä mm. kengänkiillottajana, maatalous- ja betonityöläisenä, hissinkuljettajana, autonpesijänä ja talonmiehenä. Johnson jatkoi opiskelua Lounais-Teksasin opettajainopistossa ja valmistui opettajaksi vuonna 1927. Opiskeluaikoina Johnson toimi aktiivisesti opiskelijapolitiikassa ja toimitti koulun sanomalehteä.

Siirtyminen politiikkaan

Johnson toimi opettajana Houston High Schoolissa. Pian Lyndon kuitenkin alkoi toimia politiikassa. Johnson valittiin kongressiedustajainsihteeriksi vuonna 1931. Johnson toimi presidentti Franklin D. Rooseveltin lähimpänä miehenä.

Kongressissa

Johnson valittiin kongressiin (edustajainhuoneeseen) Teksasin edustajana, Austinista vuonna 1937. Johnson kuului demokraattisen puolueen uudistussiipeen. Johnson oli toteuttamassa presidentti Rooseveltin uudistusohjelmaa New Deal. Johnson ei tullut valituksi senaattiin vuonna 1941. Johnson palveli komentajana Yhdysvaltain laivastossa toisen maailmansodan aikana. Hänet palkittiin sotilaallisista ansioista Hopeatähdellä, Aasia-Tyynenmeren taistelujen mitalilla ja toisen maailmansodan II Viktorian mitalilla.

Senaatissa

Johnson valittiin senaattiin vuonna 1949, myös hänen köyhä isoisänsä oli ollut senaatissa. Johnson valittiin demokraattisten senaatinedustajain johtajaksi vuonna 1953. Demokraattinen puolue sai enemmistön senaatissa vuonna 1955. Johnson toimi senaatin lainsäädäntötyön johtajana. Johnsonilla oli kyky käsitellä senaattoreita. Tästä kyvystä oli hyötyä myöhemmin presidenttinä.

Varapresidenttinä

Varapresidentti Johnson saapumassa valtiovierailulle Suomeen.

Kennedy hyväksyi Johnsonin nimittämisen varapresidentiksi vuonna 1960. Johnson joutui syrjään senaatin enemmistöjohtajan paikalta. Suhteet John F. Kennedyyn olivat hyvät, mutta Johnsonin ja Robert Kennedyn välit olivat huonommat. Varapresidentti Johnson vieraili Suomessa syyskuussa 1963.

Presidenttinä

Lyndon Johnsonista tuli Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedyn murhan jälkeen. Lyndon Johnson vannoi virkavalan välittömästi murhan jälkeen Air Force One-lentokoneessa Dallasin lentokentällä 23. marraskuuta 1963.

Johnsonin puhe "suuresta yhteiskunnasta" toukokuussa 1964 ennakoi kansalaisoikeuksien laajentamista Yhdysvaltain mustalle väestönosalle. Lyndon Johnson jatkoi John F. Kennedyn aloittamia uudistuksia ja sai kongressin suostumaan näihin. Kennedy ei ollut saanut kongressia puolelleen. Lyndon sai suuren vaalivoiton presidentinvaaleissa syksyllä 1964.

Johnson allekirjoitti kansalaisoikeuslain 2. heinäkuuta 1964. Laki kielsi rotuerottelun hotelleissa, ravintoloissa ja muissa julkisissa tiloissa. Laki antoi liittohallituksen oikeusministeriölle mahdollisuuden puuttua syrjintään. Laki kielsi työnantajia ja ammattiliittoja harjoittamasta rotuerottelua. Perustettiin komissio valvomaan lain toteutumista käytännössä. Medicare-laki, sairausvakuutuslaki säädettiin vuonna 1965. Yliopistokoulutukselle myönnettiin suurempi määräraha. Johnson allekirjoitti äänioikeuslain 6. elokuuta 1965.

Vietnamin sota

Johnson nimitti Saigonin suurlähettilääksi kenraali Maxwell Taylorin kesäkuussa 1964. Johnson sai valtuudet kongressilta toimia Vietnamin sodan suhteen 7. elokuuta 1964. Yhdysvallat alkoi suorittaa pommituksia ja lähettää lisää joukkoja Vietnamiin vuonna 1965.

Kuuden päivän sota

Israel hyökkäsi erehdyksessä [1] USS Libertyn kimppuun 8. kesäkuuta 1967 . Libertyn radiomiehet pystyttivät hätävara-antennin ja saivat Israelin radiohäirinnästä huolimatta yhteyden Yhdysvaltain kuudennen laivaston lentotukialuksiin USS Americaan ja USS Saratogaan, jotka olivat lännempänä Välimerellä. Lentotukialukset lähettivät suihkuhävittäjiä Libertyn avuksi, jotka istuva presidentti Lyndon B. Johnson jostain syystä komensi takaisin ennen kuin ne koskaan ehtivät Libertyn avuksi.

Suhteet Neuvostoliittoon

Presidentti Lyndon Johnson ja pääministeri Aleksei Kosygin neuvottelivat huippukokouksessa New Jerseyssä kesäkuussa 1967. Lähi-idän tapahtumat olivat neuvottelujen kohteena ja molemmat osapuolet olivat yksimielisiä suhteiden ylläpitämisestä.

Presidentinviran jälkeen

Johnson ilmoitti luopuvansa ehdokkuudesta presidentinvaaleissa keväällä 1968. Presidentinviran jälkeen Johnson lähti kotiin ranchilleen Johnson Cityyn, Teksasiin vuonna 1969 ja julkaisi muistelmansa Etuasemassa (Vantage Point) vuonna 1971. Lyndon Baines Johnsonin kirjasto ja museo avattiin samana vuonna. Kirjastosta tuli suosituin presidentinkirjasto Yhdysvaltain historiassa.

Johnson kuoli sydänkohtaukseen 64-vuotiaana kotitilallaan Johnson Cityssä 22. tammikuuta 1973.